Piko & Fantasio -joulukalenteri: Luukut 12 ja 13

pf_gorillat4

SV. Rasismi

Pääsi taas lipasahtamaan yksi päivä välistä, mutta otetaan tällä kertaa se kiinni saman tien. Katsastetaan siis samalla kertaa kahteen André Franquinin albumiin, Kultakaivoksen gorillat sekä Operaatio Hiljaisuus.

Kultakaivoksen gorillat on perustason kolonialistinen seikkailu, jossa juttukeikalle Afrikkaan lähetetyt Piko ja Fantasio saavat selvittää, kuka provosoi alkuasukkaita sotajalalle ja käyttä myös alueella asuvia gorilloja hyväkseen oman tienestin toivossa.

pf_gorillat3

Kunnon siirtomaaherrat pitävät sivistyneet kasvot esillä vaikka villit uhittelisivat.

Rasismin kannalta kehitystä Kehän kuninkaissa nähtyyn pygmisarjaan ei juurikaan ole. Afrikkalaiset nähdään villinä luonnonvoimana, joka jokseenkin albumin mittaan myös rinnastetaan gorilloihin. Tämä toki oli 50-lukua, eikä tarkoitettu loukkaavaksi, mutta silti on tämä aika pöyristyttävää luettavaa nykypäivänä.

pf_gorillat2

Ainakin eläinten oikeuksien kannalta Franquin on sentään varsin humaani, sillä gorillojen metsästys tai muu hyötykäyttö nähdään puhtaasti pahana. Toki voi miettiä, miten Etelä-Amerikasta tuodun Marsupilamin tuominen hakkaamaan afrikkalaisia gorilloja nyt toisaalta itsessäänkään on humaania.

pf_gorillat5

Operaatio Hiljaisuus on ryhdikkäämpi tarina, vaikka toki ehkä siinäkin on nähtävissä tiettyä ongelmallisuutta siinä, miten ranskalais-belgialaiselle ympäristölle suurimpana uhkana on espanjalainen playboy ja kansainvälinen suurrikollinen.

pf_operaatio2

Portsarit, nuo yhteiskunnan pahimmat portinvartijat.

Fantasio on saanut pääsyn Inkognito -nimiseen kaupunkiin, jossa rikkaat ja kuuluisat saavat vartioituna elää rauhassa ulkopuolisilta. Toki Fantasio juonii paljastaakseen kaikki paikallisten salaisuudet. Samalla Marsupilami ilmestyy läkähtyneenä Pikon ovelle juostuaan sinne Sieninevasta saakka. Onko Kreiville sattunut jotain, ja kaavaillaanko Inkogniton rauhassa jotain paljon katalampaa operaatiota? Mysteerejä ja jännitystä piisaa, ja sarjalla on aika mainio loppuhuipennus, joka on ihan sitten päässyt albumin kanteenkin.

pf_operaatio4

Franquin repii huumoria rahalla toimivan yhteiskunnan säännöstöstä ja kokeilee anarkistisesti löytää siitä heikkouksia tai tapoja lipsua. Sarja on toki myös Marsupilamille jälleen yksi bravuuri, sillä senkin temppurepertuaarista löytyy jotain täysin uutta.

pf_operaatio3

Kolkko näkymä tappelun jäljiltä jääneeseen Sieninevan linnaan toistuu pariin otteeseen, mikä lisää panoksia tarinaan.

Molemmissa tarinoissa pyritään laajentamaan sarjan konnakatrasta, vaikka hirveän kiinnostavia tapauksia ei näistä roistoista saada aikaan. Operaatio Hiljaisuudessa toimiva herrasmiesvaras on hieman parempi esitys, vaikka tämä tuodaan tarinaan hieman turhan epäuskottavasti sattumalta kaahatessaan ystävysten sporttiauton tieltä.

pf_operaatio1

Autostunttien kuvaajana Franquin on jälleen omimmillaan.

Myös toisessa albumissa Piko ja Fantasio joutuvat tekemisiin täysin muista huomioimattoman kaaharin kanssa. Kultakaivoksien gorillojen B-tarinassa Bensankatkuinen kesäloma ensin lähi-idästä kotoisin oleva sheikki varastaa epähuomiossa Pikon ja Fantasion auton ja sitten romuttaa sen. Sarvikuonojahdissa tavattu kruisailija kuitenkin korvataan tuoreemmalla mallilla lopuksi.

pf_gorillat7

Fantasion näpertelyt vetävät vertoja Niilon puljailuille.

Puolestaan Operaatio Hiljaisuuden B-tarinassa Super Turbo päästään myös testaamaan uuden auton testimallia. Aikaisemmat mallit on varastettu ja Piko pyrkii selvittämään, kuka kaaroja oikein vohkii ja millä keinoilla. Kyseessä on erittäin unohdettava pikku stoori, joten eipä siitä sen enempää.

pf_gorillat6

Huomioisin vielä Bensankatkuista kesälomaa, että se keskittyy aika pitkään Fantasion tekemiin pieniin (laittomiin) keksintöihin, joilla kaupunkiajoa voidaan mukavoittaa. Kun tähän lisätään vielä myös Niilo Pielisen cameo, nähdään, että ehkä tekijän intressit ovat jo pikku hiljaa siirtymässä tuon sarjan suuntaan. Kuitenkin hänellä oli toki vielä takataskussaan muutama suuri seikkailu ennen sitä.

Kultakaivoksen gorillat:

spip2

Operaatio Hiljaisuus:

spip3

Loppukevennyksenä Kultakaivoksen gorillojen kääntäjänä toimineen Pauli Kallion nokkeluutta hahmojen nimeämisessä:

pf_gorillat1

Voitaisko oikeasti lähettää Frederik ja Danny johonkin kaivokseen?

Mainokset
Kategoria(t): belgium, Huumori, Komedia, Piko ja Fantasio, Sarjakuvat, seikkailu, Toiminta | Avainsanat: , , , , , , , , , , | Kommentoi

Piko & Fantasio -joulukalenteri: Luukku 11

pf_vihrea2

Käsikirjoittaja Yann ja piirtäjä Oliver Schwartz ovat selvästi ottaneet Nuoren sankarin päiväkirjasta mallia ja jatkavat Pikon uudelleentulkintaa sarjan alkuajoista nähtynä. Vuonna 2009 ilmestynyt Tummanvihreä pikkolopoika hyppää ajassa hieman eteenpäin natsien miehittämän Belgian aikaan.

Suhtautuminen saksalaisiin ajaa kiilaa Pikon ja Fantasion välille. Fantasio pitää Pikoakin natsina, sillä hän jatkaa edelleen työskentelyä Moustique-hotellin pikkolona, vaikka paikka on saksalaismiehittäjien pesä. Todellisuudessa Piko auttaa salaa vastarintaliikettä tiedottamalla saksalaisten tekemisiä.

pf_vihrea3

Tarinassa on siis kaksi isoa pääjuota, jossa seurataan tahoillaan sekä Pikon että Fantasion pyristelyä saksalaisten vaikutusvallan alla. Albumi kuvaa selvästi aikuistumista toisen maailmansodan aikana, sillä kun Piko saa ensisuudelmansa piilottelevalta juutalaistytöltä, menee Fantasio vielä pidemmälle ja herää samasta sängystä uhkean saksattaren kanssa.

pf_vihrea6

Tarinassa on isoja, aikuislukijoille suunnattuja kuvioita, mutta Yann pyristelee vähän saadakseen sarjakuvasta aidon Piko & Fantasio -seikkailun. Siispä mukaan on ympätty vielä mysteerikuviota ja sitten scifistisiä vempeleitä. Tässä vaiheessa alkaa tarina hajota käsiin. On selvästi haukattu liian iso pala nieltäväksi ja albumimitan kesto ei riitä mitenkään tyydyttävästi käsittelemään kaikkea, mitä on heitetty ilmaan.

pf_vihrea1

Olivier Schwartzin kuvitus on riittävän omaperäistä tuodakseen vähän muotista poikkeavan kuvion kuvallisesti esille. Yksityiskohtia piisaa ja takaa-ajossa on jännittäviä kuvakulmia ja jatkuvaa liikkeen tuntua. Huumorikin pääsee esille mainiosti.

pf_vihrea4

Harmi kyllä, lopulta Tummanvihreä pikkolopoika tuntuu hieman menetetyltä mahdollisuudelta. Se rohkeaa viedä kunnolla Pikon ja Fantasion pois elementistään ja todellisiin vaaran paikkoihin, mutta toisin kuin Nuoren sankarin päiväkirja, ei saa kuorittua lopulta heistä mitään erityisen kiinnostavaa uutta kerrosta. Ja albumi itsessään ei saa myöskään sanottavaansa kasaan koherenteiksi pointeiksi. Täten se jää Pikon ja Fantasion uudet seikkailut -sarjassa kuriositeetiksi.

pf_vihrea7

Tutuissa asuissa esiinnytään vasta aivan lopussa. Huomaa muuten André Franquinille pykätty patsas.

Yann ja Schwartz ovat kyllä päässeet yrittämään vielä useampaan otteeseen. Yhteistyönä on suomeksi ilmestynyt kaksi muutakin albumia, minkä lisäksi Yann on käsikirjoittanut vielä lisäksi yhden. Näihin palataan, mikäli aikaa joulukalenteruin tuiskeessa riittää.

spip3

 

Kategoria(t): belgium, fantasia, Huumori, Kasvutarina, Piko ja Fantasio, Sarjakuvat, seikkailu | Avainsanat: , , , , , , , | 2 kommenttia

Piko & Fantasio -joulukalenteri: Luukku 10

pf_kultainen3

Yleensä Piko ja Fantasio toimivat tiivinä työparina, joita ei voi kauhean pitkäksi aikaa pitää erillään. Kuitenkin tuotantonsa edetessä alkoi André Franquin erkaannuttaa hahmoja toisistaan kiinnostavamman lopputuloksen saamiseksi. Kun Piko ei ollut enää niin riippuvainen Fantasion toilailuista, alkoi hänkin hieman kasvaa hahmona. Kävi siis tavallaan toisin päin kuin Tintille ja Kapteeni Haddockille.

pf_kultainen1

Kultainen naamio on selkeästi Alfred Hitchcockin jännityselokuville velkaa oleva seikkailu, jossa jälleen kerran väärä mies joutuu ajojahdin kohteeksi. Fantasio vaikuttaa tekevän korumurron, ja sitten anastaa museosta arvokkaan kultaisen naamion. Omin silmin Fantasion alibin paikkansa pitämättömyyden todennut Pikokaan ei tiedä, voiko hän uskoa ystävänsä viattomuuteen.

pf_kultainen5

Takuulla aivan suora viittaus johonkin Hitchcockin klassikkoon, vaikka en nyt muista mihin. 39 askeleen?

Kuitenkin kun lain koura alkaa yhyttää pakenevaa Fantasiota, alkaa Piko löytää johtolankoja, jotka viittaavat siihen, että Fantasio oli kenties lavastettu.

pf_kultainen4

Mystinen ”Mikael” vaikuttaa olevan koko jutun nukkemestari.

Siinä mielessä on kyseessä eräs Franquinin viimeisiä ”puhtaita” Piko-seikkailuja, ettei mukana ole Marsupilamia tai Sieninevan kreiviä, jotka myöhemmin alkoivat dominoida yhä useammin seikkailuja. Aidosti hämmentävä mysteerijuoni sisältää tarpeeksi isoja set piecejä (kuten suureen Tour de France -tyyliseen pyöräkisaan sijoittuva) ja Pikolle kunnolla pähkäiltävää.

pf_kultainen2

Fantasio ei kykene hillitsemään itseään kun Piko on omien ajatustensa pauloissa. Tavanomainen työnjako.

Franquinin piirros on vielä tässä vaiheessa melko hillittyä belgialaistyyliä, mutta koko ajan se alkaa kehittyä jäntevämmäksi, tummemmaksi ja liikkeeltään entistäkin paukkuvammaksi. Jossain vaiheessa Franquin sitten onnistui mennä ohi jopa Hergéstä sarjakuviensa vauhdikkuudessa.

pf_kultainen7

Onhan tämä yksityiskohtaisuus toki jo tässä vaiheessa aika omaa luokkaansa.

Erittäin hyvä jännityssarjakuva.

spip4

Kategoria(t): Huumori, Komedia, mysteeri, Piko ja Fantasio, Sarjakuvat, seikkailu, Toiminta | Avainsanat: , , , , , , | Kommentoi

Piko & Fantasio -joulukalenteri: Luukut 8 ja 9

pf_hamara6

Otan tosiaan näin adventin kunniaksi kiinni jälkeen jääneen päivän. Tämä antaakin mahdollisuuden tarkastella paria André Franquinin albumia, joista kummastakaan ei minulla ole niin paljoa sanottavaa. Niissä molemmissa on kaksi tarinaa, ja niiden päätarinat ovat myös selkeää jatkumoa keskenään.

pf_hamara2

Räjähtävää toimintaa!

Ensiksi katsastuksessa on albumi Hämäräperäinen hylky, joka julkaistiin alun perin 1955, ja suomessakin on ilmestynyt monena painoksena.Framquin alkoi tämän tarinan kohdalla käyttää avustajia albumia koostaessaan. Rosy auttoi tarinan laatimisessa, kun taas Timin ja Tomin tekijänä tunnettu Will jeesasi piirroksissa.

Tarinassa Sieninevan kreivin keksimät sukelluskaasut auttavat kehittämään uudenlaisen pienoissukellusveneen, jonka avulla päästään tutkimaan uponneen Hiljaisuus-aluksen hylkyä. Paha kyllä apajilla on myös aluksen kapteeni John ”Mureena” Helena, joka ilmeisesti upotti aluksensa tahallaan. Myöhemmin paljastunut kultalasti saa Mureenan palaamaan rikospaikalle.

pf_hamara4

Käsittääkseni tämän ruudun poseeraus on lainattu klassisesta taideteoksesta. Mutta mistä? Osaako joku lukija valistaa?

Helena ja Hiljaisuuden hylky antavat myös alkusysäyksen Kuplamiehet-tarinalle, joka löytyy Pienoismallit-albumista. Alkuperäinen seikkailu ilmestyi 1962. Franquinin kanssa yhteistyötä tässä (kuten myös Pienoismallit -sarjassa) teki Roba, jonka Ruutu- ja Non Stop -lukijat muistavat myös sarjoista Vekarat ja Vili ja Bill. Kuplamiehissä uutta sukellusvenettä kokeillessaan Piko havaitsee jotain aivan odottamatonta pinnan alla.

pf_pienois1

Mitä tässä on taustalla, kuka käy sabotoimassa laitteistoja ja miksi haluaa karkottaa sukellustutkijat alueelta? Mysteerijuonessa on aika selkeä pääepäilty, jota vielä korostetaan huomauttamalla kun Piko huomaa jotain erityistä tämän käytöksessä.

pf_pienois2

Ei kai.

Sukeltamisen maailma aarteen metsästyksineen on toki Tintistäkin tuttu aihelma. Franquinin yksityiskohtainen piirrosjälki on omiaan kuvittamaan kalaparvia ja uponneiden laivojen näkymiä, mutta vähän toivoisi Hylylle omaleimaisempaa otetta. Onhan toki mukana amfibiksi paljastuva Marsupilami, jonka moninaiset kyvyt alkavat kasautua kuin 50-luvun Teräsmiehellä konsanaan.

pf_hamara7

Ihan kuin tämäkin olisi jostain toisesta albumisarjasta tuttu reaktio…?

Kuplamiehissä puolestaan mysteeri ajaa tarinaa, mutta syyllinen on niin ilmeinen että ärsyttää lukijoiden väheksyminen. Mutta lopussa onkin aika veikeä scifistinen yllätys, joka ponkaisee tarinaa. Siksi onkin hieman sääli, että tarina on niin lyhyt. Jotain kiinnostavaa olisi vielä voinut kehittää, jolla tarinasta olisi saatu aika metka kokopitkä. Helenaa ja muita pahiksiakin käytetään ihan liian vähän.

pf_hamara5

Fantasion kiivas käytös on albumin ehdottomasti parasta antia.

Paljon albumista riippuu siitä, miten hahmot reagoivat tilanteeseen, johon eivät itse pysty vaikuttamaan. Piko on yleensä se kylmäpäisempi osapuoli kun Fantasio puolestaan saa lapsenomaisia kiukuttelukohtauksia. On huomattavaa myös, miten hahmojen luonteiden pöydät kääntyvät Franquinin käsittelyssä myöhemmin, Fantasion ollessa poissa suurimmassa osassa seuraavaksi käsiteltävästä tarinasta.

pf_pienois4

Franquin on erittäin etevä kuvaamaan päähahmonsa kasvavaa kauhua.

Koko albumikatraan kiinnostavin tarina onkin sitten itse Pienoismallit, joka kuvaa aika hyvin erityisesti sitä, millaiseksi Franquin Pikon luonnetta kehitti kun hänen pestinsä seikkailusarjojen tekijänä alkoi lähestyä loppuaan. Kaikennäköistä nähnyt nuori mies on valmis uskomaan fantastisiakin teorioita tai oletuksia. Tässäkinoletettu pahis löytyy helposti, mutta onko kyseessä nyt sitten oikea syypää?

pf_pienois6

Tintti nyt tuskin jättäisi tiedemiesystäväänsä kuulematta.

Pienoismallit on jännittävä mysteeritarina, jossa on myös teknologiapelkoihin liittyviä kauhuelementtejä. Kun sukellustarinoissa uusi teknologia esitetään puhtaasti hyvänä ja tutkimusta avittavina asioina, jopa utopististen maailmojen kehittämisen mahdollistajana, on ihan tasapainoittavaa myös nähdä tarina siitä, miten teknologia voi toimia odottamattomalla tavalla jos sitä ei testata kunnolla. Tavallaan tämä kuvaa myös Franquinin kasvavaa pessimismiä ja tekijän luoton katoaminen ihmiskuntaan.

pf_pienois5

Juoppo Tinajalka on läpi tarinan tavattava hahmo, jolla luulisi olevan merkitystäkin mysteerin ratkaisun kannalta. Mutta onko koko mies vain punainen silakka? Kapakala suorastaan?

Masennuksen kanssa painiskelleen tekijän tuotanto Pikon ja Fantasion jälkeen sitten eroaakin vielä vahvemmin näistä, mutta se on sitten toisen kerran tarina. Joka tapauksessa tällaisella vertailulla voidaan erottaa aika hyvin jo, miten taiteilija itse kehittyi noin viidessä vuodessa.

Hämäräperäinen hylky:

spip3

Pienoismallit:

spip4

Muuten, itselleni uutta tietoa on ollut, että 2000-luvulla Mustanaamio-lehdessä on julkaistu jatkotarinoina Franquinin kaikki Piko & Fantasiot. Tiedin että Mustis-lehdessä on nähty myös mm. Spiritiä, joten sehän on ollut yllättävän laadukas lehti, ja on sääli etten ole löytänyt tietäni sen pariin aikanaan. Osasyynä kyllä on, että lehden painopaperi oli ihan kelvotonta halpislaatua, mikä sai painojäljen kyllä näyttämään aika kauhealta.

Kategoria(t): fantasia, Huumori, Komedia, Piko ja Fantasio, Sarjakuvat, seikkailu | Avainsanat: , , , , , , , , , , , | 2 kommenttia

Piko & Fantasio -joulukalenteri: Luukku 7

pf_triangeli4

André Franquin jätti Pikon ja Fantasion 1960-luvun lopulla, keskittyen Niilo Pieliseen ja Marsupilamin oikeuksien valvomiseen. Spirou-lehden lippulaivan luotsaamisessa häntä seurasi Fournier, jolla kieltämättä oli aika epäkiitollinen tehtävä käsissään seuratessa neroa.

Fournierin ensimmäinen albumi, Kullantekijät, on aivan kelvoton sekasikiö, jossa Franquin vielä avusti piirtämällä Marsupilamin (toistaiseksi) viimeisen esiintymisen. Albumi on sen verran huono, etten viitsi sitä tässä sen kummemmin arvostella. Fournier pärjäsi paremmin toisessa albumissaan Triangeli iskee, joka ansaitsee jo vähän tarkempaa katsastelua.

pf_triangeli6

Vähän kuin tuo hemmetin isoa mikrofonia kantava suriseva drooni.

Triangeli on siis salainen järjestö, jonka jäsenet voivat olla ketä vain, ja jotka tunnistavat toisensa vain hierarkiaa ilmaisevien numeroiden perusteella. Kyseessä on triangeli, koska johtajina toimivat numerot 1, 2 ja 3. Järjestö on sinänsä hulppea keksintö, samanlaisia kansainvälisiä terroristijärjestöjähän näemme yhä tuoreimmissa Mission: impossible- ja James Bond -elokuvissa. Heistä olisi siis voinut tulla aivan kelpo arkkivihollinen Pikolle ja Fantasiolle.

Albumi myös esittelee Fornierin toisen oleellisen lisäyksen kaanoniin, japanilaistaikurin ja sienitutkijan Itoh Katan, joka toimii siis orientaalisena vastineena Sieninevan kreiville. Nököhampaineen häntä on helppo pitää rodullistettuna stereotyyppinä. Muutenkaan albumin mittaan ei tunnuta aivan pääsevän mihinkään lopputulokseen siitä, miksi hänen pitäisi olla kiinnostava hahmo.

pf_triangeli1

Raivostuttavan turhaa ruudunhaaskausta. Juuri kukaan hahmoista ei ajattele mitään erityisen merkittävää, joten miksei vain seurata Fantasiota, joka on oikeasti vaarassa.

Itoh Kata on siis kutsunut Pikon ja Fantasion Japaniin, koska on löytänyt mystisen sienen, jolla on arvaamattomia ominaisuuksia. Sieni tulisi viedä Sieninevaan kreivin tutkittavaksi. Triangeli haluaa saada sienen itselleen millä hinnalla hyvänsä, joten se lähettää agenttinsa perään. Itoh Kata tosin pelaa Pikoa ja Fantasiota yrittäessään erilaisia Triangelia hämääviä silmänkääntötemppuja. Alkaa pitkä kissa ja hiiri -leikki halki Japanin ja Euroopan.

pf_triangeli5

Varsin hieno viittaus klassiseen valokuvaan.

Fournierilla on hieman kyllästyttävä tapa aliarvioida lukijakuntaansa. Vaikka sarja on julkaistu jatkotarinana, albumimuodossa siinä on turhan usein kertaavia plansseja ja yksinkertaisen tarinan junnaamista ja uudelleen kelaamista. Myös feikit cliffhangerit, saman tien ratkaistavat yllätykset, tuovat tarinan kuljetukseen kitkaa. Hahmot hän kirjoittaa aivan täysiksi tolloiksi, jotta kaikkien, hyvisten ja pahisten, kyvyttömyys kyksenisi edes jossain määrin edistämään juonta. Fournierin huumori ei myöskään juuri onnistu nostamaan hymyä huulille.

pf_triangeli2

Aika monta ruutua takaa-ajosta käytetään pään tallomiselle.

Sen sijaan usein kuulee parjausta hänen kuvitustaidoistaan tai toimintakohtauksista. Olen näistä hieman eri mieltä, sillä kyllä hän panoksia osaa asettaa ja isot splash panelitkin onnistuvat. Slapstick jahdin aikana on kyllä hieman tumpelompaa. Ympäröiviä hahmoja hän osaa kuvittaa tunnistettavin piirtein, eivätkä esimerkiksi kaikki japanilaishahmot tunnu pelkästään itämaisten hahmojen stereotyypeiltä vaan ihan omilta henkilöiltään. Siinä mielessä 60- 70-luvun taitteelle on mukana myös tiettyä edistyksellisyyttä.

pf_triangeli3

Vaikka hahmojen nimet toki ovat mitä ovat.

Muistin lapsuudesta, että albumi olisi ollut parempi. Se ei ole lähelläkään Fournierin saati Pikon ja Fantasion aallonpohjaa, mutta ikävästi siitä myös näkyy ettei Fournierilla ole tarjota juuri omaa visiotaan pitkäaikaiselle sarjalle, vaan epävarmasti hän kopioi trooppeja Franquinilta, mutta sitten käsittelee niitä paljon kömpelömmin ja epävarmemmin. Esimerkiksi Triangelin numerotasolla alati aleneva saksalainen pommpiekspertti on vain kalpea kopio SOS Bretzelburgin kiduttajahahmosta. Myöhemmin sarjassa Fornierin korvanneet Tome ja Janry eivät ehkä olleet täydellisiä sarjakuvantekijöitä, mutta he selvästi toivat omaa näkemystään, dynaamisuutta ja jännittävyyttä mukaan.

spip2

Kategoria(t): belgium, Huumori, Komedia, Piko ja Fantasio, Sarjakuvat, seikkailu | Avainsanat: , , , , , , , , , , | 2 kommenttia

Piko & Fantasio -joulukalenteri: Luukku 6

bravo_piko3

Tiedän että on jo seitsemäs päivä, mutta eilen itsenäisyyspäivänä en yksinkertaisesti ehtinyt tehdä blogausta, ja päätin ottaa vasta sunnuntaina kiinni väliin jääneen päivän. Toivottavasti tästä ei koidu isommin mielipahaa kenellekään.

Kun olemme saaneet jo viisi tekstiä putkeen André Franquinin Piko & Fantasio -tarinoista, voisi olla hyvä aika tehdä katsaus aiheeseen muiden tekijöiden käsittelyssä. Yllätysmomentin säilyttämiseksi en aio pitää yllä enää mitään kronologista järjestystä, vaan kirjoitella siitä Piko-albumista mikä luontevalta kulloinkin tuntuu.

Spirou-le-journal-d-un-ingenuTaitaa olla aika yleisesti hyväksytty fakta, että Franquinin jälkeen sarjalla on ollut jossain määrin kompurointia laadun kanssa. Viitisentoista vuotta sitten päätettiin Spirou-lehdessä antaa osalle tekijöitä vapaammat kädet, eikä määräyksiä leikkiä edelleen 60 vuotta vanhassa Franquinin ankkalinnassa. Tasan 10 vuotta sitten, Pikon 70-vuotispäivänä 2008, ilmestyi Émile Bravon tulkinta tutusta aiheesta, joka vie takaisin 30-luvun loppuun, aikaan, jolloin Rob-Vel loi Pikon Moustic-hotelliin sijoittuvaan vitsisarjaa varten.

bravo_piko2

Fantasio on albumin alkupuolella hyvin epäilyttävä tyyppi.

Nuoren sankarin päiväkirja esittelee siis pitkästä aikaa oikeasti pikkolona toimivan Pikon. Se tavallaan toimii origin storynä, jossa jekkuilevasta ja kompuroivasta Pikosta kasvaa nuori aikuinen, ja saa makua reaalimaailman vaaralisuudesta ja kompleksisuudesta. Fantasiokin tavataan ensimmäistä kertaa, tämän ollessa toheloiva paparazzi, joka hakee salaa selvitetyillä jymyuutisilla paikkaansa journalismin maailmassa. Molemmat joutuvat törmäämään sotaa edeltävän ajan realiteetteihin, kun Moustic-hotelliin saapuu saksalaisia arvovieraita, jotka tulevat päättämään Euroopan kohtalon.

bravo_piko4

Kohtalokas puhelu.

Yleensä kaikenikäisille suunnatut Piko-albumit ovat erityisen seksittömiä. Yleensä aikuisille suunnatummat albumit ovat pyrkineet hieman korjaamaan tätä. Bravon tulkinnassa Pikoa vie erityisen paljon eteenpäin ensi-ihastuminen työtoveriinsa Kassandraan, jonka kanssa käydään treffeillä puistossa ja kaikkea. Mutta Kassandralla saattaa olla isommat kuviot mielessään.

bravo_piko5

Pikon asema belgialaisuuden ikonina kyseenalaistetaan. Huomattavaa on hänen treffeillä kokeilemansa, tutun oloinen vaateparsi.

Bravo saa tulkinnassaan palloteltua ilmassa huomattavan paljon isoja ja pienempiä juonikuvioita, jotka pääasiassa saadaan nivottua yhteen aika tyylikkäästi. Aivan lopussa on hieman hätäisyyden tuntua kun koko homma pitää saada vietyä nopeasti pakettiin. On myös huomattavaa, miten Pikoa verrataan albumin mittaan useaan otteeseen Tinttiin, samankaltaiseen hahmoon, jonka valitsemaa puolta sodan tuiskeessa on epäilty moneen otteeseen. Tämä problematiikka tulee myös albumissa esille varsin hyvin.

bravo_piko6

Am I demon? I need to know!

bravo_piko7Bravon ongelma kenties onkin, että häntä vaikuttaa kiinnostavan ehkä ennemminkin tutkiskella Tinttiä kuin Pikoa. Hän lainaa paljon Hergéltä, jopa Yksisarvisen salaisuuden avaavaa kirpputorikohtausta myöten. Tietysti Moulinsart-yhtiö ei nyt enää salli uusia Tintti-seikkailuita, joten sodanaikaisten aiheiden tutkiminen on jätettävä tällää tavalla viistoon muissa seikkailuissa. Ihan selkeään lopputulemaan ei päästä siitä, mikä Pikon ja Tintin varsinaisesti erottaa, muu kuin puolensa valinta, mutta ehkä se juuri on se pointti.

bravo_piko8

Pikon harvemmin nähdyt kotiolot.

Toisaalta myös Piko ja Fantasio -albumisarjan hyvin tunteville sarjassa on paljon silmäniskuja ja selvitetäänpä siinä esimerkiksi minkä ihmeen vuoksi lemmikkiorava Spipillä on ihmismäinen tietoisuus. Bravon tarina on oikeasti jännittävästi koottu ja humoristinen kudelma, jossa hahmoista alkaa välittää (ehkä aika ärsyttävää Fantasiota lukuun ottamatta). Pelkistetty piirros- ja väritystyö tukee tätä. Puutteistaan huolimatta kyseessä on ehdottomasti tämän vuosituhannen paras Piko-albumi.

spip4

Kategoria(t): belgium, Kasvutarina, Piko ja Fantasio, Sarjakuvat, seikkailu | Avainsanat: , , , , , , , , , | Yksi kommentti

Piko & Fantasio -joulukalenteri: Luukku 5

pf_palombia2

Kun Marsupilamia haettiin Palombian banaanivaltiosta albumissa Taistelu perinnöstä, oli mukana pari sivua pilailua siitä, miten tuon ajan Keski- ja Väli-Amerikka oli jatkuvien vallankumousten, sotilasvallankaappausten ja niihin liittyvien attentaattien uhrina. On tietysti rajattua, kuinka moista aihetta voidaan lähestyä lapsille suunnatussa sarjakuvalehdessä. Mutta varsinaiseen kultakauteensa päässyt André Franquin oli valmis yrittämään.

Palombian diktaattori -seikkailu on tähänastisista Piko & Fantasio -albumeista poliittisin. Se jatkaa Marsupilami on kaapattu -albumista tuttua dilemmaa, mitä pitäisi tehdä Marsupilamille, joka ei siis kuulu eläintarhaan mutta eipä oikeastaan ranskalais-belgialaiseen ympäristöön ylipäänsäkään. Piko ja Fantasio päättävät palauttaa sen kotiinsa Palombiaan, mutta paikalle päästyään saavat huomata, että valtion uusi diktaattori on heistä erityisen kiinnostunut. Syy tähän saattaa olla spoilaava, joten se seuraa kuvan jälkeen.

pf_palombia3

Nimittäin Taistelussa perinnöstä Palombiaa tutkimaan jätetty Fantasion serkku Santafio on onnistunut keplottelemaan itsensä maan sotilasjohtajaksi. Viimeistään tällä vedolla Santafio sementoi itsensä sarjan kyvykkäimmäksi ja johtavaksi lieroksi. Kuitenkaan johtamisesta hänellä ei ole kovinkaan paljon kokemusta, ja jottei näyttäisi heikkouksiaan paikallisille, värvää hän Pikon ja Fantasion avustajikseen, vaikka epäileekin näiden lojaaliutta.

pf_palombia

Tekstissä pidetään hauskaa valtaapitävien pömpöösin kielenkäytön kustannuksella.

Franquin on vannoutunut pasifisti, ja päähenkilöidensä tavoin kuvottunut ajatuksesta että joku lietsoo sotaa ja vihaa oman etunsa vuoksi. Albumi tutkii monelta kantilta keinoja, joilla diktaattorit pitävät valtaa, mukaan lukien pelon lietsominen, näyttävät palopuheet (joiden sisältö voi kirjaimellisesti olla pelkkää tyhjää) ja jopa musiikin käyttäminen kansakunnan sympatioiden voittamiseksi. Kuitenkin valtaa pitävät esitetään itsessään mitättöminä miehinä, pelkureina jota tekevät mitä vain pelkästään säilyttääkseen oman häilyvän asemansa.

pf_palombia4

Santafion tunnus väreineen muistuttaa ikävän paljon erästä Suomessa vastikään kielletyn järjestön tunnusta väreineen. Toimikoon albumi siis varoituksena myös antamasta tälle järjestölle lainkaan sen enempää liikkumatilaa tai varsinkaan minkäänlaista valtaa.

Albumilla on esitelty pasifistinen ratkaisu tällaisten miesten militarismia vastaan. Se on ase, joka tuhoaa muut aseet mutta ei vahingoita ihmisiä. Tietenkin se on eräs olleellisimmista Sieninevan kreivin keksinnöistä. Esineiden elastisesta sulamisesta Franquin saa luotua varsin muistettavia visuaalisia näkyjä, paitsi tähän albumiin, myös myöhempiin teoksiinsa.

pf_palombia6

Aika sosialistista realismia edustavan näköinen patsas.

Sarjan uusi juokseva vitsi liittyykin juuri tähän. Sieninevan pormestari on alati pystyttämässä uutta patsasta, joka Pikon, Fantasion ja kreivin edesottamusten myötä aina tulee myös tuhoutumaan. Tässä albumissa se ei vielä esitä pormestaria itseään, mutta koska mies viiksineen näyttää hieman Stalinilta, on tässäkin ehkä tietynlaista symboliikkaa tiettyjen diktaattorien haluun uusintaa näköisyyttään kerta toisensa jälkeen. Huomattavasti myös pormestarin puheenparsi on ihan yhtä tönkköä korupuhetta kuin Santafiolla.

Palombian diktaattori on sanalla sanoen mestariteos, sarjan kirkkaimpia hetkiä, jossa sen pasifistinen sanoma, jännitys, huumori ja omaperäinen nerous kukkii parhaiten. Ja mukana on myös tanssimusiikkia inhoava gorilla.

pf_palombia1

Ei anneta Spipejä, vaan annetaan tällä kertaa patsaita. ja avokätisesti, niin näistä joutaa tuhottavaksikin.

patsas5

Kategoria(t): belgium, Huumori, Komedia, Piko ja Fantasio, Sarjakuvat, satiiri, seikkailu | Avainsanat: , , , , , , , , , | Yksi kommentti