Eräs mainstream-sarjakuvamaailman arvostetuimmista työpareista on Grant Morrison ja Frank Quitely. Minulla on usein (80-luvun jälkeisen) Morrisonin kanssa ongelmia, mutta aina silloin tällöin joku teos onnistuu osumaan ja kovaa. Quitely on näistä muutaman kuvittanut ja We3 on näistä oma suosikkini.
Kuten jo Animal Manin tapauksesta muistamme, Morrison on suuri eläinten oikeuksien puolesta puhuja. We3 liikkuu juuri sen aihealueen ympärillä. Se kysyy, mihin pisteeseen saakka näemme eläimet ystävinämme ja lemmikeinämme, ja missä vaiheessa ne ovat vain hyötykäyttöön tarkoitettuja esineitä.
Tarinan pääosissa on koira, kissa ja jänis, jotka ovat kidnapattuja kotieläimiä, joista militaristinen järjestö on tehnyt salamurhaamiseen soveltuvia sotakoneita. Koneisto myös lisää kyborgien älykkyyttä, mutta tämä saa aikaan sen, että ne alkavat haikailla takaisin entistä elämäänsä ja päättävät karata.
Sarjakuva on siis myös modernisointi Kotia kohti -tyylisestä seikkailusta, jossa eksyneet lemmikit etsivät omistajaansa läpi vaikeuksien. Ja se on myös Yhdysvaltain terrorismin vastaisen sodan kritiikki, joka on käynyt tuon jälkeen sekä vanhentuneeksi että ajankohtaisemmaksi. Nykyään kun meillä on lentäviä droneja hoitamassa sotimisen, niin biologisia olentoja ei tarvita välissä.
Eläimiä kohtaan on toki helppo rutistaa lukijalta sympatiaa. Jaksojen välissä nähtävät julisteet, jotka muistuttavat elikoiden edellisistä omistajista menevät jo hieman pateettisiksi. Mutta on selvää, ettei Morrison halua tehdä liian sydäntä lämmittävää tarinaa. Kyseessä on karu ja väkivaltainen sarjakuva, jossa ihmisiä ammutaan täysin tuusan nuuskaksi. Hassusti tekstarikieltä solkkaavat eläimet tasapainottavat verilöylyä niin, ettei se tunnu liian kyyniseltä.
Quitelyn omaperäistä ruutukerrontaa. Hän nimesi itse käyttämänsä tyylin ”länsimaalaiseksi mangaksi”.
Quitelyn innovatiivinen sivu- ja ruututaitto, omaperäinen tapa kuvata toimintaa ja liikettä sekä kokeilut erilaisten ”kolmiulotteisten” kuvitusefektien parissa tekevät sarjakuvasta jännittävän näköistä luettavaa. Taitavuuteen tuntuu keino kuin pysäyttää aika todella näyttävissä kohdissa.
Kuitenkin piirtäjän tärkein ominaisuus tässä on osata taitavasti mallintaa pääosissa olevat eläimet. Usein eläinsarjakuvat sortuvat antamaan hahmoille liian inhimillisiä ilmeitä, minkä vuoksi ne on helpompi lukea ihmisinä kuin eläiminä. We3:n elikoilla on hyvin eläinmäisiä ilmeitä, mutta sellaisina kuin tunnistamme omista lemmikeistämme. Niiden suru, hämmennys, suuttumus ja pelko on siis käsinkosketeltavaa.
Ahvenaario 