Ahonen & Ahonen: Pikku Närhi

jaybird650

13-3-6544856Kulttuurituotannoissa lajista huolimatta tuntuu usein kulkevan sama narratiivi; tyhjästä tulee yllättävän omaperäinen ja kovatasoinen teos. Teos saa kriitikoiden suitsutusta ja voittaa näkyviä palkintoja. Näkyvyyden myötä yhä useampi alkaa nurista, että teosta yliarvostetaan eikä se olisi ansainnut sitä sun tätä. Tomu laskeutuu vasta parin vuoden päästä, kun voidaan oikeasti arvioida, oliko teos hetken juttu vai aidosti kestävä, tuleva klassikko.

Lauri ja Jaakko Ahosen Pikku Närhi on kiertänyt useimmat etapit tällä radalla. Se voitti Sarjakuva-Finlandian vuonna 2012 Riku Rantalan ja Tuomas Milonoffin valitsemana. Menestyneen IndieGoGo-kampanjan jälkeen teos julkaistiin myös Yhdysvalloissa Dark Horse Comicsilla nimellä Jaybird.

Vain sitä kritiikkiä työtä vastaan on kuulunut huomattavan vähän. Kyseessä vaikuttaa olevan eräs niitä sarjakuvia, jotka tuntuvat sopivan kenelle tahansa. Tunnelmallinen ja kerronnaltaan innovatiivinen tarina ei tosin sitä hirveästi ansaitsekaan muuten kuin ehkä tarinansa lopun ohuudesta. Mutta sen painostavuuden tuntee ja kun muu on jätetty hieman epämääräiseksi, voi kukin lukea sen hieman eri tavalla, merkitsevän eri asioita.

pikkunarhi

jaybird03Pikku Närhi asuu valtavassa sukukartanossaan, koettaen parhaansa mukaan pitää paikkoja kunnossa, vaikka paikka ränsistyy käsiin. Samalla hän pitää huolta raihnaisesta äidistään, joka on aina pyrkinyt pitämään poikansa neljän seinän sisällä, varoittaen ulkomaailman vaaroista.

Ahoset leikittelevät tietyllä eläinsarjakuvan stigmalla. Alussa nähdään Pikku Närhi kammoamassa katosta laskeutuvaa hämähäkkiä, mutta tarinan mittaan hän alkaa suhtautua siihen ystävällisemmin. Jos tämä olisi Disney-elokuva, hahmoista tulisi hyvät ystävät kun ovat molemmat pelastaneet toisensa pinteestä, ja tämä myös kuvastaisi laajempaa kaarta, jossa Pikku Närhi oppisi olemaan sinut ulkopuolisten ja tuntemattoman kanssa.

Mutta näin ei ole, vaan sarjakuva on yhä villimmäksi käyvä paranoia-syöveri. Äidin pelottelut ulkomaailman murhaajanärhistä, jotka syövät silmämunia, vievät ensin lapsen yöunet, sitten hoivavietti vaihtuu selviytymisviettiin, ja lopulta mielenterveyskin häviää teille tietämättömille. Sarjakuvan isot, lohduttoman harmaat ruudut auttavat ymmärtämään, että kyseessä tosiaan on tragedia.

pikkunarhi1

Jos sitä kritiikkiä on ollut melko vähänlaisesti, niin tässä hieman; ottaen huomioon kuinka hyvin alkupuolella käytetään aikaa ja kasvatetaan Pikku närhen maailmaa ja ongelmia, tuntuu lopun twisti vähän turhan nopeasti läpi käydyltä, kuin rastilta joka on käytävä päästäkseen loppupisteeseen. Myös loppuratkaisusta haluaisi hieman tietää lisää, vaikka tässä tapauksessa se ehkä on merkki siitä, että hieman epämääräiseksi jättäminen toimii ja teos jää kummittelemaan lukijan mieleen.

Pikku närhi on lopulta kuvaus sukupolvista ja menneisyyden tuomasta painolastista. Historiaa tulkitaan nykypäivän näkökulmasta ja menneitä asioita käytetään keppihevosena saada nykyään itsekkäästi kunkin haluamat asiat. Sarjakuva on monitulkintainen ja ajatuksia herättävä, ehdottomasti maineensa arvoinen työ.

klaivu10

Tietoja Paavo Ihalainen

Palaute, huomiot ja parannusehdotukset osoitteeseen paavo.ihalainen(at) elitisti.net
Kategoria(t): animals, kauhu, Kotimaisia, Sarjakuvat. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s