Morrison, Truog, ym.: Animal Man

Jos minulta kysytään, suosittu supersankareiden rekonstruktionisti Grant Morrison teki parhaat työnsä 80-luvulla. Toki olen pitänyt kovasti monesta hänen myöhemmästä sarjakuvastaankin, mutta ainakin hänen supersankarointeihin keskittyvän tuotantonsa keskeiset teemat löytyvät jo hänen ensimmäisestä DC-kustantamolle tekemästään lehtien ”juoksusta”.

Animal Man oli unohdettuja sarjakuvalehtien kulta-ajan geneerisiä sankareita, joita DC päätti modernisoida oman Suuren Puhdistuksensa, vaihtoehtouniversumit hävittäneen Tapahtuma Crisis of the Infinite Earthsin jälkeen. Vuonna 1965 luotu sankari oli metsästäjä Buddy Baker, joka sai avaruusolennoilta kyvyn kopioida minkä tahansa lähistöllä olevan eläimen kykyjä omiksi supervoimikseen.

Luovaa voimien käyttöä.

Morrison otti geneerisen, blondin lihaskimpun, ja teki hänestä kolmekymppisen perheenisän, joka yrittää elättää perheensä superoinnillaan. Ensimmäinen tehtävä asettaa hänet vastaan toista menneen ajan sankaria, Afrikasta saapunutta Suurta Valkoista Miestä, B´Wana Beastia vastaan. Käy ilmi, että Beast ei ole paha, vaan raivoissaan amerikkalaisen lääketeollisuuden harjoittamille julmille eläinkokeille, ja haluaa vain pelastaa simpanssiystävänsä. Animal Man saa herätyksen eläinten oikeuksien puolesta, ja sarjassa hän joutuu asettamaan perhe-elämän vaatimukset ja moraalinsa vastakkain usein.

Buddyn empaattisempi lähestymistapa superrikosten torjuntaan.

Tavallista supersankareiden nyrkkihippaa on tavallista vähemmän. Morrisonin Buddy on melko pasifistinen sankari, joka pääasiassa koettaa empatisoida kohtaamiaan kaaoksen agentteja, ja hoitaa ongelmat puhumalla. Tarinan mittaan hän joutuu kuitenkin myös luopumaan näistä periaatteistaan, ja kokemaan tuskallisia menetyksiä.

Sarjan omnibuksen esipuheessa Morrison kertoo, että alkuperäisten neljän numeron jälkeen hän koki ideapulaa, jonka vuoksi hän teki hieman erikoisemman yhden numeron mittaisen tarinan nimeltä The Coyote Gospel. Outo kojoottihirviö keskellä autiomaata paljastuu piirroshahmojen universumista karkoitetuksi surullisen hahmon ritariksi, joka on tuomittu kokemaan oikeaa väkivaltaa, mutta aina palaamaan siitä takaisin yhdeksi kappaleeksi. Vaikka kirjoittaja itse epäili tarinan järkevyyttä, yleisö rakasti sitä, joten Morrison uskaltautui tekemään fiktion ja tosimaailman suhteesta sarjakuvansa kantavan teeman. Voisi sanoa, että se on oikeastaan hänen koko tuotantonsa läpi kulkeva ajatus, joten tämä on selvä käännekohta.

Muiden seikkailuidensa tuoksinnassa Animal Man kokee toinen toistaan oudompia ja psykedeelisiä kokemuksia, jotka saavat hänet kyseenalaistamaan asuttamansa universumin koossa pitävät voimat, oman taustansa ja olemassaolonsa tukipilarit ja oman roolinsa sankarina, jonka täytyy tulla motivoiduksi brutaaleista veriteoista. Syypää näihin on tietysti lähinnä julma kirjoittaja, Morrison itse.

Animal Man hajotetaan useamman kerran osiinsa ja palautetaan jälleen ehjäksi.

Morrison muistuttaa ulkonäöltään Neil Gaimanin Sandman-Morpheusta yllättävän paljon.

Siispä viimeisessä numerossa tekijä kohtaa luomuksensa ja saa selittää, miksi modernimmat sarjakuvaseikkailut vaativat synkempää väkivaltaa ja yrmeämpiä antisankareita. Watchmenin aloitusnumerokin vilahtaa. Vittuilu on huomattavan ajankohtaista, kun huomioi, että sarjakuvat on julkaistu vain vuosi-pari käänteentekevinä pidettyjen kulmakivien jälkeen. Morrison joutuu itse kyseenalaistamaan sen, pystyykö hän edes sarjakuvakirjoittajan jumalankaltaisilla voimilla yhtään mitään eläinten eettisen kohtelun ja hyvinvoinnin edistämiseksi. Voimat kun on rajattu fiktiiviseen universumiin.

Morrison on tosiaan myöhemminkin tehnyt neljännen seinän reunoja kolkuttelevia, vanhojan hyvien aikojen värikkäitä seikkailuita rekonstruoivia tarinoita, mutta sortuu usein sekavuuteen ja hutiloivaan ideoiden heittelyyn. Animal Man jaksaa viihdyttää yhä. Sen teemat tuntuvat tuoreilta ja Chas Truogin ja Doug Hazlewoodin väikäs kuvitus yhdistää hyvällä tavalla vanhan ajan värikkäät hahmot modernimpaan ympäristöön.

Ultraman, vaihtoehtotodellisuuden Teräsmies, on rikkomassa toden ja fiktion raja-aitoja.

Morrison itse saattaa tämän sarjakuvan perusteella vaikuttaa hieman ylimieliseltä ja koppavalta. Tavallaan hänen kritisoimansa DC-sarjakuvat maksoivat myös hänelle potut pottuina. Koska Morrison oli tehnyt itse itsestään DC:n hahmon, saatettiin hänet ottaa myös jäseneksi John Ostranderin kirjoittaman Suicide Squad -ryhmän itsemurhatehtävään. Sarjakuvahahmo-Morrison sai luodista ensimmäistä tehtäväänsä suorittaessaan.