Piskor: Hip Hop Family Tree

hiphop1

hip-hop-family-tree-coverEräs tämänvuotisten Helsingin Sarjakuvafestivaalien keskeisiä teoksia on Ed Piskorin (1982-) Boing Boing -sivustolle alun perin tekemä sarja hip hopin synnystä. Omassa näyttelyssäänkin nähtävä Hip Hop Family Tree toimii hahmosta toiseen singahtelevana historiikkina, joka on tuttu kyllä lukijoille, jotka ovat lukeneet vaikkapa teoksen Can´t Stop, Won´t Stop.

Ainakin sarjakuvamuodossa on se etu, että paljon informaatiota saadaan mahdutettua pienempään tilaan. Jos ei halua pläräillä 500-sivuisia historiaopuksia, tarjoaa sarjakuva kätevän peruskurssin aiheesta, miten 1970-luvulla New Yorkin Bronxin DJ:t kehittivät omanlaisensa tavan miksata diskolevyjä ja heittää läppää päälle, ja miten se levisi suuren yleisön tietoisuuteen. Pääosassa ovat pioneerit, kuten Africa Bambaata ja Grandmaster Flash, mutta koko silloisen hip hopin skene esiintyy sarjassa ainakin vilaukselta. Piskor on tehnyt taustoituksensa hyvin, eikä ole ilahduttavasti vähätellyt edes esimerkiksi naisten osuutta hip hopin synnyssä.

hiphop2

Nuolikyltit vaikuttavat Dick Tracy -vaikutteisilta. Piskor kuvaa tässä ensimmäisiä rääpiryhmien keskinäisiä biiffejä.

hiphop3Piskor on hyvä taltioimaan esikuviensa piirteitä, ja hänen karikatyyrinsä ovat varsin liioiteltuja, mutta silti varsin tunnistettavia hahmoja. Alkupuolella ruudut kuitenkin ovat vielä varsin staattisia, ja hahmot lähinnä vain seisoskelevat paikallaan. Bailauksen ja hurjan riimittelytulvan kuvaajana tämä on vähän tylsä keino, eikä alkupuolelata ihan välity musiikin tarjoama energia. Onneksi Piskor kyllä kehittyy ensimmäisen osan mittaan.

Ensimmäisen osan lopulla on jo vähän ruutua tai paria pitempiä tarinanlankoja ja anekdootteja. Kool Moe Deen sivukaupalla kestävä nöyryyttävä tappio Busy Beelle rap-battlessä välittyy hyvin, ja signaloi räppäyksen kehittymistä eeny-meeny-miny-moe -laineista monimutkaisempaan lyyrisyyteen.

hiphop6

Kirjalla on omintakeinen väritys, joka muistuttaa vähän vanhentunutta sanomalehteä. Sivut ovat kellastuneen ruskeita, ja mukana on ruutuja joissa on imitoitu painovirheitä, kuten viivan monistumista. Muuten värimaailma on ekspressionistisen värikäs. Lisämateriaaleissa nähdäänkin, että Piskor hakee monen hip hopin legendan tavoin inspiraatiota vanhoista Marvel-sarjakuvista.

hiphop5

Alkuaikojen(kaan) hoppareille ei vittuilla.

Alkuvaiheissa on vähän se vika, etteivät vielä genren värikkäimmät hahmot oikein ole ehtineet astua lavalle. Hip hopin historiassa ovat alusta saakka toistuneet usein samankaltaiset tarinat, jengiyhteydet, yllättävä väkivalta ja etenkin rahojen kusettaminen entisiltä kavereilta. Enemmän mehukkaita anekdootteja olisi kyllä kelvannut. Kakkososa on minulla jo lainassa, ja odotan innolla että pääsen sen pariin lukemaan 80-luvun suosikeistani, kuten Run-DMC:stä, Eric B. & Rakimista sekä Beastie Boysista.

Tietoja Paavo Ihalainen

Palaute, huomiot ja parannusehdotukset osoitteeseen paavo.ihalainen(at) elitisti.net
Kategoria(t): American, historia, Musiikki, Sarjakuvat Avainsana(t): , , , , , , , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s