Kuka vesitti esiintymisen, geneerinen piirrospossu?
Iso hulina on ollut kun Marvelin hahmot paiskaavat jälleen tassua valkokankailla. Tasan 30 vuotta sitten nähtiin paljon huikeampi suoritus, kun Robert Zemeckiksen elokuvassa Who Framed Roger Rabbit nähtiin sekä Disneyn että Warner Bros.in klassisimmat hahmot (oli mukana myös kolmannen osapuolenkin hahmoja, kuten Betty Boop ja Lurppa). 
Tämä oli elokuvan eräs isoimmista vetonauloista, ja varmaankin sen onnistui junailemaan vain vastaava tuottaja Steven Spielberg, joka on nyttemmin tehnyt itsekin vastaavan nostalgiannälkäisten hulabaloon.
Mutta tuo mittava hahmojen lisensointidiili ei yltänyt sarjakuviin, sillä olen omistanut myös lähes 30 vuotta Roger Rabbit-elokuvaan perustuvan sarjakuva-albumin ja siitä muista yhteyksistä tutut hahmot puuttuvat lähes täysin. Vain Dumbon varjo vilahtaa. Mutta ylläri: itse asiassa tämä on alun perin Marvelin tuottama sarjakuva!
Eikös tässä kohtauksessa ollut ennen Aku ja Repe?
Varsin mallikkaasti piirretty albumi yhdistää elokuvan tavoin kahta 40-luvun makua, eli noir-henkistä etsivätarinaa ja screwball-animaatiota. Itse asiassa jopa näiden osuuksien piirtäjät ovat eri. Dan Spiegle vastaa etsiväpuolesta. Itse Daan Jippes, hollantilainen, erityisesti Carl Barksin tyyliin tehdyistä ankka-tarinoista tunnettu taiteilija hoitaa animaatiopuolen. Käsikirjoituksen hän on laatinut Don Fergusonin kanssa.
Suosikkileffojen sarjakuvaversioita olen koskettanut aiemmin Bond-albumia Kuoleman katse katsastamalla. Ilokseni Roger Rabbit on kyllä sitä laadukkaampi sarjakuvana, vaikka tiettyjä samankaltaisia ongelmia siinäkin esiintyy. Elokuvan juonen vivahteita täytyy suoraviivaistaa sarjakuvamuotoon. Tässä tapauksessa jopa monet hauskimmista Rogerin sekoiluista on päätynyt leikkauspöydälle, koska animaatiokohellus ei näyttäisi yhtä hauskalta sarjakuvassa, ja toisaalta veisi runsaasti rajattua sivutilaa.
Käännös on outo. Miksi Raappa eikä dippi?
Sarjakuva seuraa melko tarkkaan elokuvan dekkarijuonta, esitellen myös elokuvassa esiintyvän köörin epäiltyjä ja Rogerin ympärillä hyrrääjiä. Piirrettyjä vihaava Valiant saa selvittää, kuka lavasti rakastetun piirroshahmon paikallisen pisnismies Marvin Maroonin murhasta.
Vain elokuvan synkimpiä sävyjä on karsittu pois sarjakuvasta. Monen lapsen ikuinen painajainen elokuvassa on, kun Christopher Lloydin esittämä roisto sulattaa dipillään tuskasta huutavan, soman kengän. Sarjakuvassa kohtalon kokee pelkkä sarjakuvareikä (ACME-mallia). Omituisesti yksi ”oikean” ihmisen kuolema on jätetty albumiin, vaikka muuten se on selkeästi elokuvaa nuoremmille suunnattua.
”Minulle sanottiin että pääsisin edes Dick Tracy -elokuvan sarjakuvaversioon kuolemaan!”
Minua kiinnostaa näissä adaptaatioissa aina alkuperäisteoksesta poikkeavat pikku virrat. Erityisen kiehtovia ovat tietyt kohtaukset, joista näkee että ne perustuvat johonkin aikaisempaan käsikirjoitusvedokseen kuin mitä lopullinen elokuva. Tässä sarjakuvassa on esimerkiksi kiinnostava tilanne, jossa Eddie Valiant (jota Bob Hoskins esittää elokuvassa) kaapataan Toontowniin ja yön kuluttua pakenee sieltä piirrospossun pää oman koppansa päälle maalattuna. Tämähän on surullisenkuuluisa poistettu kohtaus elokuvasta, joka löytyy Roger Rabbitin dvd-versiosta. Elokuvassa ei sentään sian pää vaikuta olevan yhä tajuissaan kun se tärpätin vaikutuksesta valuu viemäriin.
Se fiilis kun luikkii kotiin vietettyään yön baarireissulla.
Jos elokuvassa alkaa Charles Fleischerin esittämä Roger käydä ajoittain hermoille (mikä tietysti on osittain tarkoituksellista), niin sarjakuvaversiossa ei onneksi ole ääntä. Tosin sitten jää myös monen muun unohtumattoman hahmon, kuten Hoskinsin Valiantin, Benny-taksin tai Jessica Rabbitin ilmaantuminen huomattavasti visuaalisesti vaatimattomammaksi. Kun elokuva on rakennettu omanlaisekseen visuaaliseksi spektaakkeliksi, ei sarjakuva kaikesta huolimatta vain pysty aina toisintamaan samaa.
Varmasti Jippesillä on ollut tämän parissa hauskaa, mutta ei takuulla yhtä hauskaa kuin Jessican parissa työskennelleillä animaattoreilla.
Ahvenaario 