Roskasarjat: Jedin paluu

 

Star Wars -saagan päättävä elokuva on teattereissa. Ja vuosihan ei siis ole 2005, saati 1983. Mutta oikeastaan voisimmekin katsaista tuota vuotta 1983, ja Tähtien sodan osaa Jedin paluu, jota on nimitetty myös Episodi VI:ksi. Kun en ole muuten blogissa käsitellyt Star Wars -sarjakuvia, niin voihan sen tietysti tehdä tällaisesta elokuvaspesiaalista.

Ei Ewok-taloa lukita yöksi, Hei Ovela!

Kuten olen aiemmin James Bondin kohdalla sanonut, nämä tällaiset sarjakuvat olivat suosituimmillaan silloin kuin kaikilla ei ollut streamauspalveluita, dvd:eitä tai välttämättä edes videolaitteita. Näitä selaamalla sai palautettua kätevästi mieleen suosikkisuurelokuvan parhaimmat kohdat. Harmi vain että sarjakuvana ne harvemmin ovat kelvollisia, lähinnä vain sarja asetelmia elokuvasta ja paljon, paljon selittäviä tekstejä.

Tätä järkevämpää toimintaa ei tästä sarjakuvasta saa irti.

Oletko pitänyt puutarhaplaneettasi kunnossa?

Toisin kuin vaikkapa Roger Rabbitin tapauksessa, Jedin paluun varsinaisesta sisällöstä on turha yrittää etsiä mitään, mikä ei jo ole ollut koko kansan näkyvillä elokuvassa. Hahmoille on piirretty aikamoiset kivikasvot, joten niiltäkään ei voi lukea lisämerkityksiä. Tässä vaiheessa rupeaa harmittamaan, etten ottanut Roskasarjoihin ennemmin jotain kahelimpaa alkuperäisen trilogian jatkosarjaa, joita olisi ollut hyvin tarjolla.

Lähinnä lukijalle jää vain selityslaatikot, jotka antavat välillä ymmärtää jotain ihan muuta. Ja erityisen paljon hupia irtoaa sitten siitä, että käännös on pääasiassa ihan päätön. Brändinvartijat eivät selvästikään olleet pörräämässä ympärillä, yhtenäistämässä sanastoa.

Mikäs se tämä valosa peli on? VALOMIEKKA! VOWRAARK!

Oletan, että Jedin paluun perustarina nyt taitaa olla pääosalle tuttu, mutta kuitenkin pieni kertaus. Ensiksi pelastetaan kidnapattu Han Solo gangsterietana Jabban kynsistä. Sori jos spoilaan Imperiumin vastaiskua, mutta jedikoulutuksensa keskeyttäneen Luke Skywalkerin tulee sen jälkeen tulla sinuiksi sen kanssa, että paha Darth Vader on hänen isänsä. Samalla paha keisari suunnittelee koko kapinaliiton tuhoamista, mikä vie sankarit Endorin kuuhun viimeiseen taisteluun.

Sehän on Baby Yoda vanhana! Puhumassa melkoisen suoraviivaisesti.

Tällä tavalla luettuna Jedin paluusta tulee muuten kuva tarinana, jossa edellisosissa valehtelun takia ollaan hiki pinnassa. Yoda ja Obi-Wan saavat selitellä tekojaan koska eivät kertoneet Lukelle Darth Vaderistä, ja sama jatkuu sitten Luken kylmäävään kohtaamiseen Leian kanssa.

Mikähän tässä Lukea nyt noin vaivaa?

Tekijöitä ei albumissa lue, mutta hommaan on otettu Marvelin päätoimittaja Archie Goodwin kirjoittamaan ja avaruusalusten erikoismies Al Williams kynän varteen. Pikkutarkka viiva saa hyvin luotua uudestaan elokuvan scifinäkymät hirviöistä avaruustaristeluihin. Siihen nähden onkin sitten kurjaa, ettei näitä jylhiä jaksoja nähdä enemmänkin. Tosin eihän se avaruuslentely itse elokuvassakaan ole kuin korkeintaan C-juoni, kun sarjan varsinaiset päähenkilöt seikkailevat muualla.

Silti oli Amiraali Ackbar saatava tähän nyt mukaan ikonisine lausahduksineen.

Jedin paluu -sarjakuva on ilmiselvä fanituote. Sen avulla saattaa ihan isojen, komeiden kuvien avulla saada houkuteltua jonkun pikkulapsen Tähtien sodan ystäväksi, mutta muille se tarjoaa kovin laihanlaisesti mitään kiinnostavaa. Jedin paluu on muutenkin pahiten ajan hampaan syömä alkuperäistrilogiasta, mutta kyllä sekin olisi hieman monipuolisempaa jälkeä ansainnut.

Bosckaa!