Jouluvinkkinä Netflixissä on katsottavissa varsin hieno käsin piirretty animaatio, joka käsittelee Joulupukin alkuperää. Sen nimi on Klaus. Luulin ensiksi, että kyseessä on adaptaatio Grant Morrisonin ja Dan Moran sarjakuvasta, sillä sekin käsittelee Pukin alkuperää. Oikeastaan parempi, ettei näin ole. Klaus-elokuva on sydämellinen, tunnelmallinen ja hauska kertomus, jossa pukki itse on sivuhenkilö ja tarina kerrotaan Postimestarin näkökulmasta. Klaus-sarjakuva on… jotain ihan muuta.
Hetkeä myöhemmin Klaus saa turpiinsa ja jätetään jäätikölle verta vuotavana kuolemaan.
Sarjakuva on överin ylilyövää veripalttua, melkein kuin parodia niistä asioista, joita Joulupukkiin yhdistämme. Esimerkiksi porojen sijaan Pukin apureita ovat valtavat sudet. Sanoisin, että meno on kuin metallilevyn kannessa, ja sarjiksen lukeminen sujuukin paremmin jos taustalla kuuntelee jotain heavyä. Kuitenkin kun puikoissa on Morrison, on tässä taustalla kuitenkin vilpitön usko tiettyihin joulupukin peruspilareihin. Siispä yhdistelmä on hieman hämmentävä, toisaalta täyttä Roskasarjaa ja toisaalta ihan joulunaikaan sopivia asioita henkivää seikkailua.
Loki saa vielä maksaa! Eiku Malekith! Eiku siis Magnus.
Jos jotain verrokkeja tälle pitäisi etsiä, niin varmaankin tulisi mainittua Marvelin Thor (etenkin Jason Aaronin kirjoittamana), Assassin’s Creed -pelit ja Game of Thrones. Sarjakuva siis sijoittuu epämääräiseen myyttiseen keskiaikaan (joitain nimiä ja viitteitä skandinavisuuteen on), jossa rautaisella kädellä valtaa pitää hallitsija Magnus, joka on ottanut mallia Alan Rickmanin Nottinghamin sheriffistä ja perunut joulun.
Tämä prinssi Joffreyn kouluttamisen kohtaus on paras mahdollinen kuvaus siitä, mistä Morrisonin sarjakuvissa on kyseessä. Niissä on synkkiä asioita, mutta ne eivät ole grimdarkia, koska kuolemanvietin sijaan niitä ajaa tietty rakkaus lajiin.
Magiaa osaava Klaus lähtee puolustamaan kaupungin lapsia ja tulee lähes tapetuksi siitä hyvästä. Klaus osaa kuitenkin joitain loitsuja ja saa siksi toismaailmallisilta hengiltä tehtävän. Tarkoitus on tuoda hyvää joulumieltä kaupunkiin. Mutta Magnus haluaa pitää valtansa ja menee jopa niin pitkälle että panee orjansa vapauttamaan kaivoksista balrogin, sori, siis demonin, joka vaikuttaa hyvinkin samanlaiselta kuin nettisuosiossa oleva joulunhenki Krampus.
Gruss von Krampus.
Nuori kyky Dan Mora piirtää ihan Marvel-tason jälkeä, sikälikin niin että useimmat hahmot näyttävät aika samoilta, kuin mitä isojen supersankarisarjakuvatalojen keskeiset henkilöt. Toiminnan kuvaajana hän on vielä hieman kuvakirjamainen poseeraaja, ja välillä on hieman epäselvää, kuka tekee ja mitä.
Joulepukke, joulepukke, valkoparte, vanha ukke.
Klausille tehtiin myös jatko-osa Further Adventures of Santa Claus, jossa Morrison pääsi rakentamaan eteenpäin supersankareidensa tavoin myös Santa-versumia, jossa kaikkien kulttuureiden pukkihahmot ovat yhtä ja samaa ja elävät ajan ulkopuolella. Toisessa tarinassa nähdään hyvin Lobon näköinen anti-Santa, joka on tietenkin laskelmoitu virvoitusjuomayhtiön mannekiinihahmo, jonka tavoite on lisätä kulutusta lasten kustannuksella. Jatko-osassa nähdään myös Geppetto hyvin samannäköisenä, mutta kiltimpänä tyyppinä kuin Fablesissa. Voisin uskoa, että jos saisi mahdollisuuden, Morrison liittäisi myös samalla tavalla kaikki mahdolliset satuhahmot osaksi samaa universumiaan. Joidenkin suunnitelmat nyt aina vain täytyvät olla yhtä massiivisia.
Holidays are coming, always Poka-Cola
Tulipa mieleen tästä postauksesta, että Grant Morrison on varmaan useiten esillä ollut sarjakuvantekijä tässä blogissa. Käsittelyssämmehän ovat olleet We3, Animal Man, Doom Patrol, sekä myös ohimennen All-Star Superman, Batman R.I.P. sekä Arkham Asylum. Tämä on vähän yllättäväkin havainto, en pidä itseäni minään Morrisonin superfanina. Mutta kyllä hän yleensä jotain kiinnostavaa tuo pöytään, vaikka tällä kertaa aiheenamme olikin tekijälleen varsin suoraviivainen tuotos.
Ahvenaario 