Q&A: Salatut sodat listattuna

Q: Mikä on paras Marvelin Secret Wars-sarja vm. 2015?

A: Marvelin suursatsaus, elokuva Captain America: Civil War saa tänään ensi-iltansa myös Yhdysvalloissa, joissa tietysti elokuvan kovimmat markkinatkin sijaitsevat. Maailmalta (ja myös Suomesta) on toki saatu jo muutenkin kovia lipputuloja, eikä elokuva ole laadultaankaan omassa kategoriassaan hassumpi.

Sodista puheen ollen Sota (tai siis War) on ollut yhtiön sarjakuvapuolella suuria crossover-tapahtumia ajava voima jo 30 vuoden ajan (sikäli kun DC:llä puolestaan on Crisis). Kaikki alkoi vuoden 1984 Salatut sodat -tapahtumasta, jossa Marvel löi tassua Mattel-leluyhtiön kanssa ja teki ison tapahtuman saadakseen puskettua ulos supersankarileluja. Kuuluisasti tapahtuman nimeksi valittiin ”Secret Wars”, koska markkinoinnin mukaan kyseiset sanat olivat erityisen myyviä kohderyhmän joukossa (lieneekö Star Warsilla asiansa pelissä?).

Viime vuonna Marvel päätti hieman ravistella sarjakuvalinjaansa ja loi uudet Salatut sodat. Mitä crossovereihin tulee, kyseessä on eräs onnistuneemmista, koska keskeinen juoni (Tri Doom pelastaa maailman varmalta tuholta, mutta muokkaa sen omanlaisekseen ja hallitsee sitä Jumalaisilla voimillaan) on sen verran toissijainen, että tekijöillä oli tilaa luoda omannäköisiään sarjakuvia. Maapallon tilalle syntynyt Battleworld koostuu eri todellisuuksista noukituista plänteistä, joissa voi seikkailla kussakin omat versionsa samoista sankareista. Näistä kertovat joukko 1-5 -osaisia minisarjoja täytti Marvelin julkaisulinjaston usean kuukauden ajaksi.

Olen tutustunut vuoden aikana tapahtuman sarjakuviin ja siksi luonutkin listauksen eri Salatuista sodista. Näihin on hyvä tehdä vilkaisu kinemaattisen Siviilisodan riehuessa valkokankaillamme. Huom! Mukana ei ole kaikkia sarjoja, enkä ole lukenut kaikkia sarjoja loppuun. Jätin myös lyhyitä episodeja esittelevät kokoelmasarjat sekä pääsarjan ulkopuolelle. Listalla olevista olen lukenut ainakin yhden osan. Aloitetaan häntäpäästä ja edetään voittajaan.

X-Tinction Agenda

X-Menien superfaneille tarkoitettu seikkailu kuvaa vähemmän tunnettuja mutanttihahmoja. Pahoittelut, mutta en juuri välitä Havokin ja Wolfsbanen kaltaisista tuttavuuksista. Ensimmäinen osa oli aivan unettavan tylsä, joten jätin sarjan sikseen.

1602: Witch Hunter Angela (EDIT 20.5.)

Tuore kauhuelokuva The Witch osoittaa, että vanhanaikaisesti pukeutuvista ja Shakespeare-englantia haastavista ihmisistä saa raastettua kauhua aikaan. Ikävä kyllä tämä sekava sarja ei yritäkään samaa, vaan tunkee konsepteja naaman eteen, minkä kerkeää. Ei edes visuaalista konsistenssia. Jatkumoa Neil Gaimanin Marvel-sarjalle ja pääosassa Gaimanilta kaapattu Angela-hahmo. En oikein ymmärtänyt tätä millään tasolla.

Age of Apocalypse (EDIT 20.5.)

Se kehnompi 90-luvun retro X-Men. Fabian Nicieza ei muutenkaan ole mitään suosikkikirjoittajiani, ja piirtäjä Gerardo Sandoval tunkee vanhanaikaisesti sarjansa täyteen paskanyrmeitä megamiuskelityyppejä. Kai tämä oli pakko pusertaa ulos ajankohtaisen pääpahiksensa takia, koska vaikka Marvel suhtautuu Foxin X-Men -elokuviin kalseasti, kyllä se mielellään niiden myötä jotain tienaisikin. Sarjakuva muistuttaa huonoa videopelin välivideota, jossa koko ajan dramaattisesti esitellään uusi hahmo, hieman tapellaan väkinäisesti ja lauotaan mitätöntä ekspositiota koko ajan. Ei sentään ihan yhtä tylsä kuin X-Tinction Agenda tai yhtä sekava kuin Witch Hunter Angela.

Spider-Verse

Kenties sarjoista suurin pettymys, sillä vuotta aiemmin ilmestyneessä alkuperäisessä Spider-Verse -crossoverissa oli potentiaalia parempaan, ja mikä parasta; hyviä uusia hahmoja, kuten Spider-Gwen. Nyt eri maailmojen Hämähäkkimiesten liittoutuminen Norman Osbornia vastaan on turhan yllätyksetön ja sen paukut lussahtavia. Myös sarjan taide on ruminta, jota Marvelin öljytystä koneistosta olen pitkään aikaan nähnyt.

House of M

Eräs Marvelin takavuosien mälsimpiä crossovereita ei sytytä edes uudelleenlämmiteltynä. Game of Thrones -hengessä haetaan juonitteluja ja petoksia Magneton kuningashuoneen sisä- ja ulkoringistä.

Inhumans: Attilan Rising (EDIT 15.5.)

Perus-perus hallitsijat-ja-vastarinta -asettelua. Huoh. Pääosassa Epäinhimilliset, joukko haahmoja, joista Marvel kovasti haluaisi X-Menin korvikkeen, mutta jotka eivät yksinkertaisesti ota tulta alleen. Jos minulta kysytään, heille pitäisi luoda persoonallisuudet.

Years of Future Past

Erääseen tunnetuimpaan X-Men -seikkailuun perustuva sarja epäonnistuu, koska X-Meneissä on poikettu samanlaisissa dystooppisissa tulevaisuuksissa tuon tuostakin, ja nähty eri hahmojen vaihtoehtoista jälkikasvua jne. Hahmoille pyritään antamaan ihan kiinnostavia motivaatioita, mutta tämä on jo moneen kertaan niin nähtyä, ettei tämä jaksa sytyttää Sentinelin silmän vertaa.

Secret Wars 2099 (EDIT 20.5.)

En ihan ymmärrä Marvelin 2099-sarjan suosiota. Blade Runner-dystopiat ovat aika vanhanaikaisia, koska mehän elämme maailmassa, jota epämoraaliset suuryritykset hallitsevat. 2099 sikäli kai yritti tarjota futuristisia versioita tutuista sankareista, mutta tässä pääosa on oikeastaan aika samanlaisia kuin nykyäänkin. Pikkunäppäriä ylläreitä on kuitenkin, ja naispuolinen Kapteeni Amerikka muistuttaa Geena Davisia elokuvassa The Long Kiss Goodnight. Tulevaisuuden Avengers-sankarit ottavat yhteen Defenders-vastineidensa kanssa. Plussaa Herculeksen isommasta roolista.

Armor Wars

Tässä tiededystopiassa myrkyllinen ilma pakottaa kaikki pitämään Iron Man -haarniskoja päällään koko ajan. Tuon maailman Spider-Manin kuoleman tutkiminen aloittaa sarjan melko pirteästi, mutta puhti loppuu nopeasti. Hahmojen motivaatiotkin tuntuvat olevan kuin arvalla heitettyjä.

Hail Hydra

Kun näitä sarjoja lukee tarpeeksi, alkavat jotkut jatkuvasti toistuvat juonikuviot pännimään. Tämä on jälleen eräs maailma, jonka roisto (tai roistojoukkio) on valloittanut, tuttujen supersankarien joutuen toimimaan maan alta. Keskushenkilö Nomad ei ole kulunein mahdollinen kasvo, mutta lopulta tämä on aika geneerinen Secret Wars-sarja.

Infinity Gauntlet (EDIT 20.5.)

Yllättäen tässä Thanos ei olekaan oman maansa suvereeni haltija, vaan hän vaeltaa Annihiluksen ötököiden valtaamalla jättömaalla etsien Infinity-kiviä. Hän joutuu vastahakoisesti liittoutumaan erään ötököitä välttelevän perheen kanssa, jotka tuntuvat törmäävän kiviin tuon tuostakin. Useimmat Secret Wars -sarjat alkavat isoilla paukuilla, mutta tämä on sikäli virkistävä poikkeus, että se malttaa kasvattaa tehoaan koko ajan edetessään.

E For Extinction (EDIT 15.5.)

Ryhmä X:n historian huippuhetkiin lukeutuu Grant Morrisonin ja Frank Quiteleyn New X-Men -sarja. What If -tyyliin niiden asetelmista jatkavassa sarjassa on ihan hupaisa alkujakso, jossa tutuista X-Meneistä on tullut kaljamahaisia surkimuksia, joille teineistä sankareiksi kasvaneet kummajaismaiset entiset oppilaat nauravat. Kuitenkin tämän jälkeen tämäkin tarina alkaa toistaa tuttuja raiteita. Ramon Villalobosin silmiinpistävä tyyli sopisi paremmin hieman omaperäisempään sarjakuvaan.

Ghost Racers (EDIT 15.5.)

Nopein hajoaminen hyvän alkunumeron jälkeen on tällä sarjakuvalla, jossa erikoiset versiot Aaveajajista kisaavat keskenään Doomin kansan sirkushuveiksi. Kisailujaksot ovat vauhdikkaita ja hahmosuunnitelmat näyttäviä, mutta hommaan ei tahdo löytyä tenhoavaa keskusjuonta. Roberto Reyes ei lopulta ole kauhean kiinnostava hahmo.

Civil War

Marvelin myydyimpään crossoveriin perustuva uusinta oli ilmiselviö, jotta nimi pysyi tapetilla. Tässä maailmassa Iron Man ja Captain America eivät koskaan lopettaneet riitelyään, ja perustivat kumpikin omat valtionsa, jotka elävät koko ajan veitsenterällä. Tilanteen kehittyminen alussa nähtyyn status quohon olisi ollut kiinnostavampaa seurattavaa kuin varsinaisen sarjakuvan tarina.

Squadron Sinister (EDIT 20.5.)

Aikanaan Marvel loi vittuiluksi pahat versiot DC:n Justice Leaguesta. Tässä sarjassa seurataan, mitä tapahtuu, jos vallanhimoiset pahikset heitetään keskelle Battleworldia. Sarjoista niitä harvoja, jotka kehittelevät uusia alueita, eivätkä tee aina samaa aavikkodystopia-mutanttidystopia-futudystopia-zombimaa -kierrosta. En ihan välitä itse Squadronin hahmoista, mutta mukana piipahtaa paljon hauskempiakin roistohahmoja.

Guardians of Knowhere

Suositusta avaruusoopperasta tuttu hahmopoppoo joutuu puolustamaan Battleworldin kuuna toimivaa planetoidia. Kun hahmot on tiivistetty liian pieneen tilaan, yhteydenottoja tulee enemmän. Tämä sarjis taisi olla lähes pelkkää tappelua, mihin nähden sen cast on turhan iso. Läheskään kaikki eivät saa muuta tekemistä kuin turpiinsa ottamisen.

The Korvac Saga (EDIT 20.5.)

Vanhan koulukunnan Guardiansejakin muistetaan, sarjassa joka lainaa nimensä tunnetuimmasta seikkailusta, jossa he olivat mukana (lähinnä sivustakatsojina). Hieman onnistuneempi erikoisemman hahmogallerian seikkailu. Voimakas Michael Korvac alueensa valtiaana ei ole aivan tasapainoinen tapaus.

A-Force (EDIT 15.5.)

Battleworldissa harvinaisen rauhallisessa Arcadian maassa valtaa pitävät naiset. Ongelmia tuottaa mystinen ulottuvuusportti, jonka takia on pakko rikkoa Doomin reviirisääntöjä. Feminiinisempien supersankareiden seikkailu luottaa vähän liikaa siihen, että pelkkä Bechdelin testin läpäisy on tarpeeksi kiinnostava gimmick.

Age of Ultron vs. Marvel Zombies

Toinen usein näissä sarjoissa toistuva teema on seurata Battleworldin kiellettyjen seutujen eloonjäämiskamppailua. Zompparikirjoista huonoin on tämä, jossa seurataan myös Ultron-robotin ja zombialueen eloonjääneiden konfliktia. Etenkin loppuratkaisu on aivan turhan helppo.

Ultimate End

Secret Warsin yksi suurimmista seurauksista sarjakuviin oli Ultimate-sarjojen lopettaminen. Rinnakkaistodellisuuden puhtaalta pöydältä aloittaneet Marvel-seikkailut olivat iso juttu 2000-luvun alussa, mutta suosio oli pykinyt jo pitkään seikkailujen monimutkaistuttua. Brian Michael Bendisin ja Mark Bagleyn sarja esittelee Manhattanin, jossa normisarjojen sankarit joutuvat miettimään yhdessä ultimate-versioidensa kanssa, miten voidaan pelastaa edes yksi New York. Kyseessä on eräs keskeisimpiä minisarjoja, johon nähden mukana on turhan paljon porukkaa ja selkeä fokus puuttuu.

Old Man Logan

Bendis jatkoi myös Mark Millarin aikanaan luomaa dystopiaa, jossa eläkeikäinen Wolverine yrittää pärjätä maailmassa, jossa superroistot ovat päihittäneet kaikki supersankarit. Aika tavanomaisessa maailmassa Battleworldissa, siis. Ikämies Logan joutuu omissa seikkailuissaan poukkoilemaan maasta toiseen. Kyseessä on melko läpinäkyvä lanseeraus, sillä perussarjakuvissa kuolleena jo jonkin aikaa ollut Wolverine saatiin takaisin normi-universumiin korvaamalla hänet Secret Warsin myötä vanhemmalla ja kyynisemmällä versiollaan.

Star-Lord and Kitty Pryde

Suositut X-Men- ja Guardians of the Galaxy- hahmot ehtivät kihlautua juuri ennen Secret Warsin alkamista. Tässä sarjassa normi-maailmasta pelastautunut Peter Quill kohtaa toisesta ulottuvuudesta tulleen salamurhaaja-Kittyn. Hirveästi kummempaa juonta jutussa ei ole, mutta antaapa se faneille mahdollisuuden hengailla näiden hahmojen kanssa hetken. Yasmine Putrin epä-marvelmainen, lähes Disney-tyylinen taide on silmiinpistävää, mutta miellyttävää.

Future Imperfect

Dystopioiden johtajat ovat usein superroistoja, jotka haikailevat Doomin haastamista maailman herruudesta. Näin myös Hulkin kehittyneemmän version, Maestron hallinnoimassa maassa, jonka nimi oikeasti jopa on Dystopia. Maestro on sopivan häijy ja kärtsy hahmo, hänetkin tuotiin normi-universumiin Secret warsin päätyttyä.

Amazing Spider-Man: Renew Your Vows

Täysin sama dystopiakuvio on Dan Slottin Spider-Man -sarjassa, jossa maailmaa hallitsee supervoimia varasteleva miekkonen nimeltä Regent. Etua kuitenkin siitä, että Slottin näkökulma painottuu Peter Parkeriin perheellisenä miehenä, ja hänen tarpeeseensa puolustaa vaimoaan Mary Janea ja tytärtään Maytä. Slott osaa tehdä tutuista hahmoista kiinnostavia, vaikkei keskeinen juoni olisikaan niin erityinen.

Red Skull

Punakallo ei johdakaan omaa maataan, mutta aikoo silti haastaa Doomin. Natsivihulainen on niin vaarallinen, että häntä tappamaan lähetetään joukko superrikollisia, mukaan lukien Magneto, Elektro, Winter Soldier ja Lady Deathstrike. Kyseessä on kunnon itsemurhamissio, tavoittivat he vihulaisen tuhoisine suunnitelmineen tai eivät. Eräs armottomimmista Secret Wars -sarjoista. Jutun olisi tosin voinut tiivistää kahteen numeroon.

1872

Yllättävän julmasti kohdellaan myös erään tunnetuimmista Marvel-hahmoista villin lännen versiota. Paikoin sarjassa on nokkelia vanhan ajan versioita tutuista Marvel-troopeista, paikoin se taas polkee paikallaan. Tavoitteena on tehdä vanhasta Red Wolf -intiaanihahmosta jälleen aktiivinen toimija Marvel-universumissa. Tavoite ei täyttynyt, sillä Red Wolfin oma sarja lakkautettiin nopeasti sen lanseerauksen jälkeen.

Inferno (EDIT 15.5.)

Demonien valtaamalla Manhattanilla Kolossi pyrkii vuodesta toiseen pelastamaan paholaisten korruptoiman siskonsa Illyanan. En tiedä, kuinka paljon tämä lainaa samannimisestä crossoverista 80-luvulta, mutta Ryhmä X:n miesten ja naisten peräänantamattomuuden kuvauksena se on viihdyttävä, ja demonien ansiosta pystytään luomaan astetta mielikuvituksellisempia hahmoja. Kuten X-miehillä yleensäkin, kuolema ei päätä vielä yhtään mitään.

Weirdworld

Toinen hieman erikoisempaa puolta Marvelista esittelevä teos. Periaatteessa Akon-barbaarin seikkailut överiksi vedetyssä fantasiamaailmassa ovat suht´ kiinnostavia, mutta aihe ei tunnu silti lähtevän aivan niin korkeaan lentoon kuin voisi. Ehkä päähenkilö on lopulta turhan mälsä.

Deadpool´s Secret Secret Wars

Marvelin hahmojen eturivistä paikkansa vakiinnuttanut Deadpool on tuoreissa Salatuissa sodissa jätetty yllättäväen jokseenkin paitsioon. Ainoa varsinainen hänelle kuuluva  seikkailukin sijoittuu vitsillä edelliseen Secret Wars -minisarjaan. Se esittelee tietysti Deadpoolin crossoverin pyörteissä. Hölmöydestään huolimatta onnistutaan löytämään myös Deadpoolin paatos ja surullisempi puoli. Vaikka sarja kyllä vaatii lukijaltaan vanhan Secret Warsin käänteiden tuntemusta.

Mrs. Deadpool and the Howling Commandos

Deadpoolkin kerkesi avioitua juuri ennen Marvelin maailmanloppua (taisi olla vikatikki). Tämä sarja toimii tavallaan What If -tyylisenä katsauksena The Gauntlet -minisarjan päätökseen. Jos Deadpool olisikin hävinnyt itse kreivi Draculalle demonikuningatar Shiklahin, mitä tuleva rouva DP olisi tehnyt? Sarja onnistuu syventämään hieman Shiklahin hahmoa, sekä tuomaan kuvioihin monia Marvelin tutuimpia hirviöitä. Deadpoolkaan ei malta olla kuvioista täysin poissa, vaikka tuli tapetuksi.

M.O.D.O.K. Assassin

Jack Kirbyn luomista Marvel-pahiksista eräs naurettavimmista on Mental Organism Designed Only for Killing, kyberneettinen jättipää, jolla on psyykkisiä kykyjä. Tämä sarja esittelee M.O.D.O.K.in Killville-nimisen paikan seriffinä. Kahden X-Men -valtion väliin kiilattu Killville on jälleen eräs paikka, jossa superroistot pitävät jöötä, joskin siellä he eivät malta pysyä myös toistensa kurkuilta. M.O.D.O.K. on alikäytetty vihulainen, josta on saatu revittyä varsi hauska ja moraaliton antisankari.

Planet Hulk

Kaikille Tumblrin Stucky-shippaajille tuottanee pettymyksen, ettei tässä sarjassa aivan suoraan myönnetä, että sen esittelemä Kapteeni Amerikka ja asetoverinsa Bucky ovat olleet enemmän kuin pelkkiä ystäviä. Mutta kyllä se hyvin vahvasti siltä vaikuttaa. Kapu, eli Steve Rogers, on entinen gladiaattori, joka lähetetään Hulkien maille etsimään kadonnutta ystäväänsä. Apuna on myös eräs Jack Kirbyn hienoimmista luomuksista, joka esiintyy aivan liian harvoin sarjakuvissa nykyään: Devil Dinosaur. Sarjan premissi ja aloitusnumero ovat Secret Warin parhaimmistoa, mutta sääli kyllä se ei enää tuon jälkeen nouse enää samoihin sfääreihin.

Siege

Myös Game of Thronesista inspiraatiota saanut sarja, joka seuraa pysäyttämättömien vihollisten maan rajalla olevaa Muuria, sekä sitä kansoittavia, kuolemaan tuomittuja sankareita. Mukaan on valittu kiinnostava cocktail hahmoja Leonardo da Vincista Kangiin. Abigail Brand yrittää parhaansa mukaan pitää muurin pystyssä, vaikka se alkaa näyttää koko ajan toivottomammalta. Käsikirjoittaja Kieron Gillen osaa yhdistää klaustrofobisen paatoksen sekä suuret, älyttömät toimintakohtaukset.

Marvel Zombies

Siegeä on kuvailtu sanoin ”kuin Nextwave: Agents of H.A.T.E. jos se olisi tragedia”. Antaisin viitan ennemmin kuitenkin tälle zombi-sarjalle, jossa pääosaa esittää edellä mainitusta huumorisarjasta tuttu hirviöntappaja Elsa Bloodstone. Sarja tutkailee Elsan suhdettaan epäkuolleeseen isäänsä, sekä myös kivikovan kuoren kasvattaneen naisen hiljattaista avautumista pienelle tytölle, jota hän puolustaa. Veriset zombit jäävät sivuosaan. Tämä kaikki plus reilusti mehevän kuivia brittiläistä sarkasmia Elsan suusta.

Where Monsters Dwell

Garth Ennis saatiin houkuteltua takaisin Marvelille lupaamalla hänelle sarja, jossa 30-luvun kaksitasolentäjä kohtaa dinosauruksia. Kulta-ajan sarjakuvien seksismi saa kunnolla kyytiä. Ennis ei olisi Ennis, jos ei hänet työnsä loukkaisi. Nytkin pygmien ja amatsonien käsittely on hyvin arveluttavan rajamailla, mutta ehkä sen voi panna fantasiamaailman piikkiin. Päähenkilö Karl Kaufmann, The Phantom Eagle, on sopivan kusipäinen ja halveksuttava pelkuri, jotta hänen kovista koettelemuksistaan nauttii.

Captain Britain and the Mighty Defenders

Sarja nostaa esiin C- ja D-luokan sankareita (tai oikeammin heidän perillisiään) Brittein saarilta. Pääosassa tummaihoinen musliminainen Kapteeni Britanniana! Pontevasti liikkeelle lähtevä sarja se sijoittuu hyvin Judge Dredd-mäiseen universumiin. Mikäs sen brittiläisempi dystopia? Harmi kyllä vain kaksiosaiseksi jäävä tarina loppuu aivan ennen aikojaan. Mukana myös Judge Dredd-versio Luke Cagesta!

Spider-Island

Tässä myös sarja, jonka kaheliutta arvostan. Taas eräässä Manhattanin saaren versiossa kaikki supersankarit on muutettu hämähäkkimutanteiksi. Joten miten Agentti Venom ja hänen taustajoukkonsa onnistuvat muuttamaan heidät takaisin? No, Hämähäkkimiehen vihollisista monet ovat tehneet geneettisiä modifikaatioita itselleen. Samoja voi käyttää hämähäkkisupersankareihin. Jos olet halunnut nähdä Lisko-Hulkin, CapWolfin, Kapteeni vampyyri-Marvelin ja Dinosaurusmies Stegronin taistelemassa tarantulaihmisiä vastaan, tässä on sinulle sopiva seikkailu. Plussaa myös melodramaattisen pokan pitämisestä näin naurettavassa seikkailussa. Secret Warsin paras Hämis-tarina.

X-Men ´92

90-luvun animaatiosarjasta tutut versiot Ryhmä-X:stä joutuvat kohdakkain uudenlaisen vihollisen kanssa, joka saa heidät kyseenalaistamaan kaiken omasta olemassaolostaan. Sarjakuva-arvostelijoina aloittaneet käsikirjoittajat Chad Bowers ja Chris Sims tuntevat hahmonsa läpikotaisin – niin hyvät kuin huonot puolet. Koominen puoli toimii, ja skaala on sen verran iso, että seikkailu myös tuntuu jännittävältä.

Thors

Lapsena tekemissäni sarjakuvissa oli minusta hauska idea: Viikinkipoliisi! Kukapa olisi uskonut, että Marvelin Secret Warsissa poliisin virkaa tosiaankin pitävät viikinkijumalat, eri versiot Thorista. Täten luomani profetia tavallaan toteutui. Älyttömästä premissistä on tehty poliisisarjamainen mysteeri. Kirjoittaja Jason Aaron osaa potkia virtaa Marvelin jäyhimpiin hahmoihin. Ennen Secret Warsia Asgard-osastolla Thorin manttelia oltiin heitetty eteenpäin ja tilanne suo hyvän mahdollisuuden asettaa eri Thorit vastakkain. Mysteerikin on ihan jännä.

Master of Kung Fu

Tämä sarja sai minut kiinnostumaan Marvelin taistelulajiosastosta ensimmäistä kertaa. Toivoisinkin, että Netflixin tulevassa Iron Fist-sarjassa olisi pääosassa aito ja oikea Shang-Chi, eikä valkopesty kilpakumppani Danny Rand. Kyseinen sarja on kuitenkin kuin klassinen Shaw-veljesten kung fu -eepos, mutta supervoimilla ryyditettynä. Juoppona pidetty Shang-Chi palaa eläkkeeltä ottaakseen mittaa isästään Keisarista (joka ei ilmeisesti enää kulje tunnetummalla nimellään Fu Manchu). Haden Blackman ja Dalibor Dalajic luovat hyvän näköistä kineettistä toimintaa, sekä tarpeeksi kovat esteet, jotta Shang-Chin seikkailut pysyvät jännittävinä – osin myös yllättävinä.

Giant Size Little Marvel AvX: Avengers vs. X-Men

Selkeä suosikkisarjani Marvelin Secret Wars -ryppäästä. Piirtäjä/kirjoittaja Skottie Young on tehnyt piirroselokuvamaista jälkeä monissa aikaisemmissa Marvel-sarjoissa (yleensä lyhyissä bonustarinoissa). Tämä pitempi seikkailu on selvä kulminaatio näille tarinoille. Mäntistä AvX-eventistä on otettu pelkkä premissi, jossa Kostajat ja Ryhmä-X ajautuvat keskinäiseen konfliktiin. Youngin hahmot ovat kouluikäisiä naperoita, joten kisailua käydään aloilla kuten llimukojun pitäminen, siisteimmät puumajat, sekä keskeisenä, kuka saa värvättyä kaupunkiin muuttaneet kaksoset omiin riveihinsä. Kohellus löytää hahmojen perusolemuksista uusia vitsejä, ja Youngin Lassi ja Leevi / Pikku Piko / Tenavat crackissä -piirrostyyli korostaa hupaisuutta entisestään. Tämä nauratti, siksi nautin sen lukemisesta eniten.