Q&A: Deadpool

Q: Mistä aloittaa Deadpool -supersankarisarjakuvan lukeminen?

A: Tulevan sarjakuva-adaptaation myötä lukijoita on alkanut kiinnostaa Marvelin humoristinen ja liipasinherkkä antisankari, jonka suu käy koko ajan.

Deadpool on ollut jo parikymmentä vuotta kulttisuosiota nauttiva hahmo, josta tuli 2000-luvun lopulla Marvelin suosituimpia sarjakuvapersoonallisuuksia. Hahmon loivat Fabian Nicieza ja Rob Liefeld alun perin DC:n superpahis Deathstroke the Terminatorin Marvel-vastineeksi. Molempien alkuperäinen funktio on ollut kiusata teini-ikäistä superjoukkiota, Deadpoolin tapauksessa New Mutants -ryhmää. Kovinkaan syvällisesti yhteyttä ei ole piilotettu: Kun Deathstroken siviiliminän nimi on Slade Wilson, Deadpool kulkee nimellä Wade Wilson.

Nykyään suurin osa Marvelin kiinnostavimmista viritelmistä tulee B- ja C-luokan hahmoista, joilla ei vähäisen suosionsa vuoksi ole velvollisuutta esiintyä jokaisessa tiimisarjakuvassa ja isossa lehtien välisissä suurseikkailuissa. Heidän seikkailujaan voidaan palkata rustaamaan kernaammin rajoja kokeilevia kirjoittajia. Deadpoolista kehitettiin kuin varkain entistä sekopäisempi hahmo, joka tekee julkeaa parodiaa asuttamastaan supersankarimaailmasta.

2000-luvun lopussa Deadpoolin suosio nousi suurimmilleen. X-Men Origins: Wolverine -elokuvassa esiintyminen 2007 sai hänelle uuden pitkäaikaisen lehden, josta kohosi niin suosittu, että muitakin seurasi perässä. Itselleni ensikosketus hahmoon oli Marvel: Ultimate Alliance -PlayStation -pelissä, jossa suosin omassa supersankaritiimissäni mieluusti automaattisesti tervehtyviä hahmoja.

Helpoin vastaus Deadpoolin aloittamiseen on aloittaa sieltä, mistä nyky-Marvel ohjeistaa. Vuonna 2012 lanseerattu Marvel NOW -kampanja pyrki aloittamaan kaikki firman sarjakuvat pisteestä, josta uudet lukijatkin pystyvät niitä alkaa seuraamaan. Deadpoolin uusi sarja oli pahnan parhaimmistoa. Siitä vastasivat kirjoittajat Gerry Duggan ja stand up -koomikkona tunnettu Brian Posehn vaihtelevan piirtäjäkaartin kera.

Sarjan alussa esitellään uusi hahmokaarti. Ensimmäisessä seikkailussa Dead Presidents Deadpool saa vastaansa kuolleista herätetyt Yhdysvaltain zombi-presidentit. Pressat ovat kyllästyneet Jenkkilän nykymenoon ja päättäneet ottaa vallan takaisin omiin käsiinsä. Deadpoolin tehtävänä on saattaa ukot yksi kerrallaan takaisin manan majoille. Hersyvässä huumorissa riittää väkivaltaa ja irtovitsejä pressojen ominaisuuksilla. Esimerkiksi William Howard Taft esitetään alastomana kylpyammeella lentelijänä, sillä legendan mukaan isokokoinen presidentti jumahti kerran kylvyssä niille sijoilleen eikä päässyt irti.

Dugganin ja Posehnin 45-osainen sarja osaa myös yllättää, eikä ole pelkkä vitsikimara. Marvelmaista sankarin tuskaa ja paatosta koetaan, kun Deadpoolille selviää, että hänellä on kauan kadoksissa ollut tytär, joka on joutunut äitinsä kanssa pohjoiskorealaiselle vankileirille. Onneksi myös antisankarin itsetutkiskelut on asetettu nautittavan kahelin toiminnan lomaan.

Toinen suositeltava Deadpool-kokonaisuus on hahmon jättisuosioon siivittänyt Daniel Wayn käsikirjoittama sarja, joka alkoi vuonna 2008. Tätä sarjaa on kyllä suositeltava sikäli varauksella, että heti alkupuolella epävarman menestyksen takaamiseksi tarina naitettiin yhteen senaikaisten suurtapahtumien, kuten Secret Invasionin ja Dark Reignin yhteyteen. Kun Way sai lopulta näistä vapaat kädet, sai hän aikaan hupaisan kaheleita tarinoita, joissa Deadpool mm. kokeilee merirosvousta, liittoutuu Hämähäkkimiehen kanssa pysäyttääkseen sarjamurhaaja-apina Hit-Monkeyn ja henkilökohtaisessa suosikissani, matkaa ulkoavaruuteen, menee naimisiin virtahepomaisen muukalaisnaisen kanssa ja pyrkii räjäyttämään häijyn tietoisen planetoidin nimeltä Id the Selfish Moon.

Ensimmäiseen Marvelin Wayn Deadpoolista kokoamista albumeista sisältyy myös ennen varsinaisen sarjan alkamista tehty Wolverine: Origins -sarjan tarina, jossa loputtomilla parantumiskyvyillä varustetut antisankarit ottavat kunnolla yhteen. Itse Steve Dillonin piirtämä Looney Tunes -tyylinen kissa ja hiiri -leikki onkin eräs Wayn parhaista Deadpool-sarjakuvista, ja se johti suoraan hahmon uuden sarjan käynnistämiseen.

Kolmas käynnistysmahdollisuus on alkaa lukea Joe Kellyn 1990-luvun lopulla kirjoittamaa sarjaa, joka alun perin teki Deadpoolista fanien suosikin ja sellaisen hahmon, kuin me elokuvassakin saamme nähdä. Henkilökohtaisesti itse en ole juuri sarjasta syttynyt, juurikin koska koen lähes kaikki 90-luvun supersankarisarjakuvien esteettiset valinnat täysin luontaantyöntävinä, vaikka käsikirjoitus olisi hyväkin. Yksittäisiä osia olen lukenut, joista mainittakoon nokkela intertekstuaalinen sarja, jossa Deadpool matkaa 60-luvun Stan Leen ja John Romitan tekemään Amazing Spider-Man -sarjakuvaan ja kommentoi hervottomasti sen ajan sarjakuvien tyyliä.

90-luvun sarjakuvissa näkee myös enemmän myös elokuvassa esiintyviä sivuhahmoja, kuten Deadpoolin nörtti-apulainen Weasel, ja sarkastinen selvänäkijä Blind Al. Oikeuksien hajaantumisen myötä ilmeisesti DP:n kavereita/vihollisia Hydra Bobia ja Taskmasteriä ei tulla elokuvassa (tai luultavammin elokuvissa) näkemään.

Kaikkiaan Deadpool ei yleensä ole kovinkaan tiiviisti sidoksissa Marvel-Universumin kulloiseenkaan kehitystilanteeseen. Myöskään hurtin ylilyöty sekoboltsi ei ole kokenut liian paljon hahmonkehitystä, jotta se haittaisi ymmärtämistä missään vaiheessa. Siten sarjakuvia voi oikeastaan alkaa lukemaan sieltä, mistä huvittaa.

Deadpoolilla on myös monia lyhyitä sarjakokonaisuuksia, joissa Waden brutaaleja tappokykyjä ei ole tarvittu peitellä suuren yleisön hyväksyntää varten. Hahmo on itse asiassa ollut niin monessa mukana vuodesta 2008, että Marvel on viime aikoina päättänyt vähentää toviksi tämän näkyvyyttä, mikä tosin nyt varmaankin päättyy kun elokuva ilmestyy.