Swain: Gast

Carol Swain (1962-) on Lontoossa syntynyt ja Walesissa kasvanut taiteilija. Ei siis ole hankalaa nähdä omaelämäkerrallisia elementtejä hänen kertoessaan noin 10-vuotiaan Helenin tarinaa. Gast on rauhallinen ja verkkaiseen tahtiin kerrottu kuvaus Helenin totuttautumisesta walesiläiseen maalaisympäristöön.

Linnuista ja eläimistä kiinnostunut Helen kuulee Emrysistä, jota luulee ensiksi jonkinlaiseksi linnuksi. Paljastuu, että kyseessä oli naapurimaatilalla asunut poikamies, joka on äskettäin riistänyt itseltään hengen. Helen alkaa selvittää Emrysin tarinaa, minkä myötä selviää yksinäisen ihmisen elämä, joka Heleniäkin voi maaseudulle jämähdettyä odottaa.

Swainin tarina on lapsen näkökulmasta kerrottu, joten siinä voivat esimerkiksi eläimetkin puhua. Kuitenkaan tämä ei tee siitä mitenkään satumaista, vaan toimii luodun hiljaisen melankolisen tunnelman jatkeena. Kahden lammaskoiran ja pässin kanssa käydyt keskustelut ovat merkityksellisimmillään silloin, kun eläimet vaikenevat tai pysähtyvät miettimään. Helen havaitsee, että nekin osaavat valehdella.

Teoksen tunnelma on erittäin väkevä. Swain käyttää Helenin kulkemisen kuvaamiseen paljon ruutuja, joiden perspektiivi vaihtelee. Pääasiassa näkökulma on kuitenkin yläilmoissa, jolloin Helen näyttää pieneltä verrattaessa silminkantamattomiin vievää maisemaa. Maaseudun pääskyset saattavat olla näkökulmahahmoja, sillä ne ovat myös tarinassa toistuva elementti. Ruutujako on jaettu yhdeksään samansuuruiseen ruutuun, mutta Swain osaa käyttää ruutujensa komposition niin taloudellisesti hyväkseen, että jälkeenpäin tuntuu kuin ruudut olisivat olleet suurempia.

Swainin jälki on tehty hiilellä, mutta tummaa väriä ei ole ylikäytetty. Jälki on valoisaa ja yksityiskohtaista. Kuvitus muistuttaa klassisia brittiläisiä lastenkirjailijoita, kuten Raymond Briggsiä. Itse hahmot puolestaan ovat miltei ilmeettömiä ja näiden tunnetilat saa lukea rivien välistä.

Koirat ovat mielellään ruuan perään.

Juonen lomassa Helen täyttelee omaa kirjaansa luontohavainnoista, mutta Emrysin tapaus alkaa saavan niistä yhä suuremman osan. Sivuille ilmestyy yhä enemmän piirroksia ja liimattuja leikkeitä ja kuvia. Tämä voi vihjata Heleninkin taideharrastuksen alkuun. Kirjan sivuista nähdään yleensä vain kulmia, eikä kokonaan pääse lukemaan, millaisia johtopäätöksiä Helen selvityksistään vetää.

Gast on pääasiassa sarjakuva yksinäisyydestä. Eläinten seura saattaa lievittää sitä hetkellisesti, mutta nekin haluavat ennemmin liikkua oman päänsä mukaan, ja hakeutuvat ihmisen seuraan usein makupalat mielessään. Emrystin tarina osoittaa, miten musertavaksi yksinäisyys ja paikkaan kuulumattomuuden tunne saattaa ihmisen ajaa. Swain kuitenkin vihjaa, että Helenillä saattaa olla hallussaan työkalut käsitellä omaa yksinäisyyttään.