Monipuolisesti eri taiteen lajien parissa työskentelevä Lilli Carré (1983-) on perinyt kokeellisen luonteensa vanhemmiltaan, jotka olivat hekin monipuolisia. Perinteisin Carrén luomus, ja samalla helpoin alkupiste hänen uraansa tutustumiseen on kokoelma Korpi-Peten kootut. Suomeksi Huuda Huudan julkaisema opus sisältää Tales Of Woodsman Pete -tarinoita Carrén ensimmäisestä sarjakuvakokoelmasta.
Korpi-Pete on yksinäinen metsämies jossain keskellä ei-mitään. Höyrähtänyt ukko on ammoin menettänyt vaimonsa jossain myyttisessä onnettomuudessa (josta on useita versioita), ja nykyään hänelle seuraa toimittavat vain täytetyt eläimet, joihin hänellä on kenties turhankin läheinen suhde. Elävät eläimet hän myös mielellään siirtää muiden täytettyjen jatkoksi.
Korpi-Peten peusmeininkiä.
Carrén huumorintaju ja kerronta on sukua esimerkiksi Chester Brownin varhaistöille. Valheellisen yksinkertaiset vitsisarjakuvat sisältävät yllättävän paljon painoa. Piirrosjäljessä ei ole mitään turhaa, tilat on pyritty esittämään mahdollisimman yksinkertaisina. Jutut ovat juuri sen mittaisia, kuin niiden tarvitseekin olla. Myös koottuna niillä on mahdollisuus keskustella keskenään ja luoda jotain omalaatuista.
Korpi-Pete edustaa selvää arkkityyppiä korvessa seonneesta erakosta. Välissä on tarinoita myös Amerikan keskilännen legendaarisesta Paul Bunuyan -jättiläisestä ja härästään Babesta. Valtavalla Bunuyanilla on ongelmia saada yhteyttä muihin, erityisesti naisiin, suuren kokonsa vuoksi. Toive paremmasta huomisesta muuttuu melankolisuuteen ja takaisin. Urotekojen sijaan hän on eräänlainen proustilainen arjen filosofi. Molemmat keskeiset hahmot ovat tietyssä maskuliinisuuden kriisissä, kun heillä ei ole ympärillään ketään, jonka kautta maskuliiniset piirteensä muodostaa.
On epäselvää, kertooko Korpi-Pete jollekin näitä Bunuyan-tarinoita, vai täydentävätkö ne hänen maailmankuvaansa.Yksinäisyys ja umpikujaan ajautumisen tunteet paistavat läpi molemmissa, ja tietyt erämaan symbolit, metsät ja tuikkiva tähtitaivas, toistuvat. Kuinka pitkälle täytyy yksinäisyyden mennä, ennen kuin ei pysty kuulemaan edes elintärkeää sanomaa? Carré ei ole julma, vaikka sarjassa annettu näennäinenkin toivo osoittautuu turhaksi.
Ahvenaario 