Lucky Luke -joulukalenteri: Luukku 10

mustat1

mustatkukkulatMustat kukkulat vuodelta 1963 (suomeksi 1976) on malliesimerkki saattotehtävä-albumista, joita edustavat myös esimerkiksi Suuriruhtinas, Postivaunut ja jossakin määrin Saattue Uuteen Meksikoon. Nyt Lucky Luken tehtävä on saattaa neljä professoria tutkimaan, olisiko Wyomingin Mustien kukkuloiden takana otolliset olosuhteet rakentaa uudisasutusta.

Tarinan taustalla hääräilevänä konnana on senaattori Stormwind, joka loppuun asti mysteeriksi jäävistä syistä vastustaa Wyomingin asuttamista. mustat2Syyksi senaatissa hän antaa verenhimoiset Cheyenne-heimot. Liberaalina 2000-lukulaisena tuntuu, että senaattori Stormwind saattaa olla oikeassa. Miksi Cheyennet eivät saa asua maillaan rauhassa vaan eurooppalaisperäisten uudisraivaajien on tultava valloittamaan maat ja mannut ja ajettava heidät tiehensä?

mustat3Stormwindin palkkalistoilla on ketale Bull Bullets, joka yrittää päästää päiviltä nuo neljä tutkijaa; biologi Simeon Gurgle, geologi Ira Doublelap, geodeetti Darryl Bundleofjoy ja antropologi Gustav Frankenbaum. Tieteilijät kuvataan ystävällisinä ja naiiveina työhönsä uppoutujina. Mutta etenkin Frankenbaum kuvastaa myös aikansa ikäviä ennakkoluuloja. Hänet esitellään tutkimassa tummaihoisten hotellipoikien pääkalloja ja tietenkin albumin mittaan häntä kiehtovat myös syvästi intiaanien oletetut poikkeamat hänen valkoihoisesta ihanteestaan. Voi sanoa, että kyseessä on hyvin problematic albumi.

mustat4

Mustia näkee näissä albumeissa muutenkin aina pelkkinä palvelijoina ja aina härskin töröhuulisina cooneina. Olkoot vaikka kuinka parodiaa, tämä on aika aikansa elänyttä.

mustat5On jälleen huomautettava, että käsikirjoittaja René Goscinnyllä tuskin on ollut rasistisia näkemyksiä albumia tehdessään. Lopussahan huokuu humanismi, sillä epilogissa kerrotaan cheyenne Pikku Rakin päätyneen lopulta tapaamiensa tutkijoiden innoittamana lopulta professoriksi Wienin yliopistoon. Mutta albumin asenteet heijastelevat valkoista valtakulttuuria, jossa he edustavat sivistystä, ja kunnioitettavaksi noustakseen on muiden kulttuurien omaksuttava heidän asettamansa kulttuuri.

Muutoin albumi on kyllä hauska, sillä sen sanomana on myös että ulkonäkö voi pettää. Kannenkin esittämässä kohtauksessa baarin kovin korsto paljastuu varsinaiseksi mammanpojaksi kun taas Tri Frankenbaum osoittautuu taitavaksi säilänheiluttajaksi ja kykeneväksi pitämään huolta itsestään.Uhkaavan oloinen Bull Bullets puolestaan osoittautuu täydeksi tunariksi, keikariksi, joka ei ole raskasta työtä koskaan tehnyt, eikä osaa saada rakentamiaan ansoja toimiviksi sen parammin kuin Kelju K. Kojootti. Piirroselokuvamaista kaaosta ja räjähdysherkkyyttä tarjoaa myös ikimuistoinen junailukohtaus.

mustat6

Loppuhuipennuksessa intiaanit osoittautuvatei niinkään villeiksi ja verenhimoisiksi kuin humalaisiksi. Bull Bulletsin edustamaa hedonismia voidaan paheksua ja paljastaa myös Stormwindin suunnitelmiksi paljastuu tienata aseiden ja alkoholin myynnillä intiaaneille. Eivätkö uudisasukkaat sitten olisi ostaneet näitä vielä paljon enemmän, tämä jää juoneen aukoksi ja pahikset päätyvät vankilaan Daltoneiden seuraksi.

mustat7

Tämä summaa varsin hyvin sekä albumin intiaanikuvauksen että sen moraalisen opetuksen.

Daltoneita kaikesta huolimatta annetaan kolme. Albumi on viihdyttävä kaikesta ongelmallisuudestaan huolimatta.

daltons3

Tietoja Paavo Ihalainen

Palaute, huomiot ja parannusehdotukset osoitteeseen paavo.ihalainen(at) elitisti.net
Kategoria(t): Huumori, Lucky Luke, Mainstream, Sarjakuvat, seikkailu Avainsana(t): , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s