Käsikirjoittaja Yann ja piirtäjä Oliver Schwartz ovat selvästi ottaneet Nuoren sankarin päiväkirjasta mallia ja jatkavat Pikon uudelleentulkintaa sarjan alkuajoista nähtynä. Vuonna 2009 ilmestynyt Tummanvihreä pikkolopoika hyppää ajassa hieman eteenpäin natsien miehittämän Belgian aikaan.
Suhtautuminen saksalaisiin ajaa kiilaa Pikon ja Fantasion välille. Fantasio pitää Pikoakin natsina, sillä hän jatkaa edelleen työskentelyä Moustique-hotellin pikkolona, vaikka paikka on saksalaismiehittäjien pesä. Todellisuudessa Piko auttaa salaa vastarintaliikettä tiedottamalla saksalaisten tekemisiä.
Tarinassa on siis kaksi isoa pääjuota, jossa seurataan tahoillaan sekä Pikon että Fantasion pyristelyä saksalaisten vaikutusvallan alla. Albumi kuvaa selvästi aikuistumista toisen maailmansodan aikana, sillä kun Piko saa ensisuudelmansa piilottelevalta juutalaistytöltä, menee Fantasio vielä pidemmälle ja herää samasta sängystä uhkean saksattaren kanssa.
Tarinassa on isoja, aikuislukijoille suunnattuja kuvioita, mutta Yann pyristelee vähän saadakseen sarjakuvasta aidon Piko & Fantasio -seikkailun. Siispä mukaan on ympätty vielä mysteerikuviota ja sitten scifistisiä vempeleitä. Tässä vaiheessa alkaa tarina hajota käsiin. On selvästi haukattu liian iso pala nieltäväksi ja albumimitan kesto ei riitä mitenkään tyydyttävästi käsittelemään kaikkea, mitä on heitetty ilmaan.
Olivier Schwartzin kuvitus on riittävän omaperäistä tuodakseen vähän muotista poikkeavan kuvion kuvallisesti esille. Yksityiskohtia piisaa ja takaa-ajossa on jännittäviä kuvakulmia ja jatkuvaa liikkeen tuntua. Huumorikin pääsee esille mainiosti.
Harmi kyllä, lopulta Tummanvihreä pikkolopoika tuntuu hieman menetetyltä mahdollisuudelta. Se rohkeaa viedä kunnolla Pikon ja Fantasion pois elementistään ja todellisiin vaaran paikkoihin, mutta toisin kuin Nuoren sankarin päiväkirja, ei saa kuorittua lopulta heistä mitään erityisen kiinnostavaa uutta kerrosta. Ja albumi itsessään ei saa myöskään sanottavaansa kasaan koherenteiksi pointeiksi. Täten se jää Pikon ja Fantasion uudet seikkailut -sarjassa kuriositeetiksi.
Tutuissa asuissa esiinnytään vasta aivan lopussa. Huomaa muuten André Franquinille pykätty patsas.
Yann ja Schwartz ovat kyllä päässeet yrittämään vielä useampaan otteeseen. Yhteistyönä on suomeksi ilmestynyt kaksi muutakin albumia, minkä lisäksi Yann on käsikirjoittanut vielä lisäksi yhden. Näihin palataan, mikäli aikaa joulukalenteruin tuiskeessa riittää.
Ahvenaario 
Mun käsittääkseni Bravo ja Yann-Scwatz toimivat toisistaan tietämättä. Jos jollain on varmaa tietoa, kuulisin mielelläni
No, täällähän se sanotaan: https://www.bd-best.com/entretien-avec-yann-et-schwartz-news-2358.html
Yann kirjoitti käsiksen vuosia aikaisemmin ja Chaland jopa piirsi siitä muutaman sivun. Saatuaan tietää Bravon projektista Dupuisilta Yann otti tähän yhteyttä ja sijoitti tarinansa muutamaa vuotta myöhemmäksi ja joutui tämän takia muuttamaan tarinan alkua.