Nicole Claveloux on nimiä, joista olisi voinut tulla kaikkien aikojen suurimpia ja arvostetuimpia sarjakuvantekijöitä. Kuitenkin tekijön ura jäi varsin lyhyeksi. En lähde arvuuttelemaan, miksi Claveloux halusi mieluummin ilmaista itseään kuvittajana ja taidemaalarina kuin jatkaa sarjakuvantekijänä noin neljän luovan vuoden jälkeen. Mutta samankaltainen tarina on toki tuttu myös monien muiden naissarjakuvantekijöiden kanssa.
The Green Hand -kokoelmassa on sarjakuvat, joita Claveloux teki Jean Giraudin legendaarisessa Métal Hurlant -lehdessä jälkeläisineen. Jos tuon lehden sisältöä tuntee, voi hyvin uskoa että toimituskunta on ollut erittäin mieskeskeistä. Tämä siitäkin huolimatta, että lehdelle perustettiin erityisesti naistekijöitä varen oma sisarlehti, Ah, Nana! Claveloux toi miehisiin scifi-fantasia -konsepteihin täysin omanlaisensa perspektiivin. Surrealistissävytteisissä tarinoissa on Joakim Pirisen kaltaista synkkää satiiria, Jim Woodringin kaltaista arvoituksellista symbolismia ja surrealismia, sekä Julie Doucetista muistuttavaa häpeilemättömyyttä naiseutta ja siihen liittyviä ruumiintoimintoja kohtaan.
Edith Zhan käsikirjoittama nimitarina ottaa saman tien luulot pois. Tajunnanvirtamainen stoori käsittelee ankeassa kerrostaloasunnossa asuvien kolmikon, naisen, ruukkukasvin ja ensin masentuneen oloisen, mutta kieroksi paljastuvan korppikotkan. Kolmikon ankeat edesottamukset vievät yllättävien käänteiden myötä olevaisuuden toiselle tasolle ja löytää ovia myös toisiin maailmoihin.
Claveloux’n kuvitus on aivan omaa luokkaansa, ja sen tunnelmallisuuteen ja ilmeikkyyteen liitettynä vielä omaperäinen ja monipuolinen väritys tekee sarjakuvasta silmät sulattavan kauniin. Esipuheessa Daniel Cloweskin myöntää, että fanitti Claveloux’ta jo lukiessaan ranskankielisiä painoksia, joista ei ymmärtänyt mitään. Eipä käännös kieltämättä hirveän paljon auta ymmärtämisessä, sen verran paljon liikutaan metaforan tasolla.
Kaupunkilaista vieraantumista, yksinäisyyttä, masennusta ja luonnon valtaa käsittelevä The Green Hand on nykypäivänä erittäin ajankohtainen, ja myös kirjan universaalein sarjakuva. Omissa teoksissaan Claveloux tykkää käsitellä naisellisempia kokemuksia, kuten lapsuuden ensimmäisiä kuukautisia, vanhenemisen ja synnyttämisen pelkoja ja vaivaantumisen tunteita nimenomaan naisen näkökulmasta.
Äitiyden kokemus ahdistaa nuorta naista.
- Hulvattomasti hän liioittelee, suurentelee ja tekee arkisesta asioista kummallisia tai häveliäinä pidetyistä asioista normaaleja. Aiheeseen kuuluu myös aika ajoittainen neljännen seinän rikkominen ja yleisön reaktioille jo ennakkoon nauraminen.
Kun ottaa huomioon Claveloux’n myöhemmät edesottamukset lastenkirjojen parissa, on näissäkin huomattavissa jotain samanlaisuutta. Sarjakuviin liittyy pienien asioiden ihmettelyä ja outouden tunteen kokemista tavallisessa arkipäivässä. Esikuvia ovat selkeästi olleet Liisa ihmemaassa ja Ihmemaa Oz, kenties myös Hassut hurjat hirviöt, joissa lapsiseikkailija pakenee arkitodellisuutta fantasiamaailmaan. Aikuinen löytää symboliikasta syvempiä sävyjä, mutta silti kokemus sarjakuvien parissa on sellainen, jota ei juuri lapsuuden jälkeen ole kokenut.
-
Ensirakkaus astelee vihdoin ovesta.
- Toivottavasti Claveloux’n vuoden 1979 pitkä sarjakuva, Morte-saison, saataisiin myös pian englanniksi.
Ahvenaario 