Roskasarjat: Vaaleanpunainen pantteri

vp_8

Olen aiemmissakin Roskasarjat-artikkeleissa puhunut siitä, miten eriskummallisen suosittuja funny animal -sarjakuvat ovat Suomessa olleet. Tietysti aina on ollut apua siitä, jos hahmot ovat olleet tuttuja piirretyistä. vp_kansiVaaleanpunainen pantteri -pokkarin 1/1990 takakannessa lukeekin ”Silloin tällöin telkkarissa, aina käsillä sarjakuvapokkarina”. No, tämä tietysti olettaa että pokkarin on ostanut tuolloin lähes 30 vuotta sitten ja pitänyt siitä asti hyllyssä.

Piirrosnero Fritz Frelengin ideoimat ja esimerkiksi alan mestari Richard Harrisonin animoimat Vaaleanpunainen pantteri -piirretythän ovat alun perin peräisin Peter Sellersin slapstick-seikkailujen alkutekstijaksoista. Sarjakuvan kannessa onkin nähtävissä ja sisäkansissa myös yhdessä tarinassa pääosassa tarkastaja Clouseau, tuo tyrimällä voittoon aina kompuroiva ketku.  Sarjakuvaversioissaan Vaaleanpunainen pantteri puhuu, eikä tarkastajallakaan ole aksenttia, saatikka että häntä tai johtajaansa Dreyfusia kutsuttaisiin nimellä.

vp_5

Mutta ovat Vaaleanpunaisen pantterin seikkailut muuten lähempänä piirrosesikuvaansa kuin esimerkiksi Nakke Nakuttaja -lehden versioinnit tutuista hahmoista. Suurin osa pokkarin tarinoista on muutaman sivun seikkailuita, jossa otetaan jokin asetelma, jossa VP yrittää parastaan, mutta tulee aina samannäköisen (Peter Sellersin?) isonenäisen tyypin kanssa tukkanuottasille. Pienen takaa-ajon tai älyjen mittelön jälkeen pantteri päätyy voitolle.

vp_3

Jaksosta riippuen tuo jäbä kekkuloi munasillaan ja on pukeutunut vain pariin vaatekappaleeseen.

Sarjakuvat ovat niin lyhyitä rykäisyjä että tuntuu ettei niitä malteta kunnolla asettaa. Siispä jutut tuntuvat usein juosten kustuilta läpihuutojutuilta. Tällä tavalla myös väiskivemmelsäärimäisen keppostelijan sijaan Pantterikin näyttäytyy ennemmin koulukiusaajalta, joka härnää tyyppejä ihan huvikseen. Tietyt jutut vaativat jonkun genren kuten muusikon tähdenlentotarinan, kauhuhotellijutun tai vaikkapa Asterix-sarjakuvien pohjatietoa, että niissä on oikeastaan mitään tolkkua.

vp_1

Yleensä Pantteriin suhtaudutaan kuin kehen tahansa ihmiseen, mutta tässä sarjassa sitten yllättäen häneen suhtaudutaankin pantterina. Ja vain tämän yhden kerran.

Pokkarissa saisi nähdä enemmän vaihtelua tarinoiden väleissä, sillä nyt naiivista mutta nokkelasta Pantterista tahtoo saada yliannoksen, ja alkaa toivoa, että isonenä antaisi kerrankin hahmolle hyvin ansaitun selkäsaunan. Mitäs tulee aina kaikkialle pilaamaan toisten bisnekset.

vp_7

Jippijaijuu! Mikäs hiippari tuo on?

Animaatiossa tietty minimalismi vaatii taitoa, sillä maailma tulee saada uskottavaksi ja hahmojen liikkeet todentuntuisiksi vähemmällä materiaalilla. Sarjakuvissa puolestaan näyttää vain laiskalta, jos jätetään taustat kunnolla piirtämättä ja käytetään liian usein samanlaisia yleiskuvia. Ei liene hirveän iso yllätys, että jutut ivat aika tyhjänpäiväisiä. Silti mukana on välillä ihan hupaisia vitsintynkiäkin, eikä kyseessä nyt ole ainakaan ihan niin ankea sarjis kuin joku Vauhti-Ville.

vp_9

Vaikka piirros ja tapahtumien kulun kuvaaminen onkin joskus ekonomisuudessaan todella laiskankankeaa.

Tietoja Paavo Ihalainen

Palaute, huomiot ja parannusehdotukset osoitteeseen paavo.ihalainen(at) elitisti.net
Kategoria(t): American, animals, Huumori, Mainstream, Roskasarjakuvaa, Sarjakuvat, seikkailu Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s