Davidson: Band For Life

bfl1

Ei varmaan tule yllätyksenä, että rakastan punk-estetiikkaa, jossa ei ole niin vimpan päälle, onko lopputulos tip-top. Rosot voivat ja saavat näkyä. Olen jo yli vuoden kehittänyt piirtäjän kykyjäni (vink, instassa perchtank_art), ja alan myös tulla siihen tulokseen että parhaita töitä ovat huolettomamman näköiset vedot kuin pienesti nyherretyt ja piiperretyt, joissa useammin voi mennä jotain pieleen.

bfl8

Anya Davidsonin jälki on kuin suoraan zineistä. Väritys ei ole muodikasta tietokoneväriä, vaan kirkkailla tusseilla vetäistyä, jossa näkyy maalausjäljet. Hahmomallit näyttävät kuin lukiolaisen tylsän luennon aikana marginaaleihin tuhertamalta, niissä löytyy kantikkaita perushahmoja ja sattumanvaraisia hirviöitä ja kummajaisia. Linja on vedetty vähän kuten sinne päin. Silti lopputulos toimii juuri niin hyvin, kuin pitääkin.

bfl3

Ei roskata tai lätty lätisee!

School Spirit oli aikanaan lukiolaisten kommelluksista kertova sarja, mutta kunnolla oikeuksiinsa Davidsonin tyyli pääsee Band For Life -tarinoissa, jotka ovat punk-biisien tapaan nopeita rykäisyjä, mutta niissäkin keretään käsittelemään paljon. Sarjakuvan maailma vaikuttaa tapahtuvan post-apokalyptisessä tulevaisuudessa mutantteineen ja säteilyineen, mutta käytännössä toimii kuin mikä tahansa suurkaupunki musa-sceneineen.

bfl0

Annimalin takertuva exä on eräs vastenmielisimpiä hahmoja.

Perustasolla seurataan aika ylimiehitetyn (ja -naisitetun) autotallibändin kommelluksia matkalla harjoituksiin, keikalle ja ensilevyä tekemään. Samalla kyseessä on myös saippuasarja, jossa mittavan hahmogallerian välisiä jännitteitä ja ihmissuhteita testaillaan. Mutta rakkaus on vain väliaikaista, bändiin sitoudutaan eliniäksi.

bfl5

Ei liene yllätys, että Davidsonilla on itsellään myös muusikon kokemusta, joten hän ymmärtää hyvin, mitä backstageilla tapahtuu. Tekijä on ollut avoin siitä, että hänen hahmonsa perustuvat paljonkin hänen oikeasti tuntemiinsa ihmisiin. Taito näkyy siinä, että nämä luonteet saadaan nopeasti ymmärrettäviksi ja kiinnostaviksi ilman, että homma tuntuu liian sisäänpäin kääntyneeltä. Spontaanius ja tekemisen meininki saavat sarjakuvista aivan vastustamattomia.

bfl2

Ahvenaariossa on aiemmin käsitelty Megg, Mogg ja Pöllö -sarjakuvaa, jolla on samankaltaiset juuret ensin omakustanteena, sitten Vice-lehden kautta maineeseen nousseena kulttisarjakuvana. Davidson on ehdottomasti Hanselmannin hengenheimolainen, molemmat näyttävät myös äärihedonistisen ja itsekeskeisen elämän nurjaa puolta, ryyppäämisen ja huumeiden aiheuttamaa tuskaa. Ja molemmat saavat näennäisesti huolettoman näköisen piirrosjälkensä näyttäviksi kirjoiksi, joissa sarjakuvat pääsevät loistamaan.

bfl6

Tietoja Paavo Ihalainen

Palaute, huomiot ja parannusehdotukset osoitteeseen paavo.ihalainen(at) elitisti.net
Kategoria(t): American, anarkismi, fantasia, Huumori, Ihmissuhteet, keikat, Komedia, Sarjakuvat Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s