Kävin Tampereella katsomassa mittavan Osamu Tezuka -näyttelyn. Mangan mestarin mittavaa uraa oli esillä kattavasti, mutta mieluusti olisin nähnyt myös enemmän hänen vaikutuksestaan ja seuraajistaan, sillä luonnosmaiseksi jäänyt yleinen manga-näyttely oli Tezuka-retrospektiivin jälkeen aikamoinen pettymys, vaikka siellä pari Hopeanuoli-originaalia olikin.
Urasawan futuristiset maisemat ovat varsin uskomatonta katsottavaa.
Onneksi lukulistalla oli samalla reissulla myös pari osaa Naoki Urasawan Plutosta, joka on juurikin uusintaversio ja uudelleentulkinta Tezukan sarjakuvista. Apuna piirrostyössä Urasawalla on ollut Takashi Nagasaki ja projektia on valvonut Tezukan poika, Macoto Tezuka. Pluto uusii Tezukan tunnetuimman hahmon, Astro Boyn, erään tunnetuimmista seikkailuista, The Greatest Robot in the Worldin.
Akira Himekawan tulkinta Plutosta Astro Boyn virallisessa uusintaversiossa.
Alkuperäinen tarina on melko tavanomaista Tezukaa. Astro Boy, eli alkuperäiseltä nimeltään The Mighty Atom, joutuu vasten tahtoaan tukkanuottasille tappelutahtoisen jättirobotti Pluton kanssa, joka käy yksitellen tekemässä hakkelusta seitsemästä väkevimpänä tiedetystä robotista ympäri maailman todistaakseen itsensä kaikkein mahtavimmaksi. Tämä taisteluinto ja todistamisen halu on Pluton perusohjelmoinnissa. Tezuka asettaa hahmon avulla jo joitain kysymyksiä siitä, miten kasvuympäristömme ja ulkopuolelta asetetut tavoitteet eivät anna elämälle tarkoitusta, saati sitten muiden tarkoituksellinen tuhoaminen. Humanismi ja sodanvastaisuus ovat tuotannon ytimessä.
Urasawa on miettinyt konseptin läpi uudelleen 2000-luvulle. Sodanvastaisuus on nykyään erilaista kuin 60-luvulla, sillä sodan lisäksi täytyy vastustaa suurvaltapolitiikan sijaan yleistä ahneuden ja itsekkyyden kulttuuria joka ajaa väkivaltaista kaikki-tänne-heti -ajattelutapaa. Pluto on selkeä kommentti Irakin sotaan.
Kahdeksanosainen sarja on myös rakenteeltaan hyvin erilainen. Nyt Astro Boy, eli Atom, on oikeastaan sivuhenkilö, ja pääasiassa sarjassa seurataan Interpolin etsivänä tunnettua robottia nimeltä Gesicht. Toimintasarjakuvan sijaan kyseessä on murhamysteeri. Tiedämme, että mystinen Pluto liikkuu tornadon tavoin ympäri maailmaa ja hajottaa maailman vahvimpia robotteja, mutta millaiset tekijät ovat laskeneet robotin maailmaan? Kuka kaiken takana on?
Siinä, missä aiemmin erilaiset robotit kävivät lähinnä näyttäytymässä, nyt jokaisen heistä mielenmaisemaan myös syvennytään hieman enemmän. Useimmilla maailman roboteista on kontollaan aika kauheita tekoja, erityisesti moraaliltaan kyseenalaisesta Persian alueen sodasta ammoisilta vuosilta. Samalla myös kuuluisat ja ihaillut robotit ovat alkaneet kehittää myös inhimillisempiä tunteita, joiden avulla ne voivat käsitellä kokemaansa syvää surua ja katumusta. Tällaisia ovat esimerkiksi uteliaisuus, ystävällisyys, lumoutumista musiikkiin tai luontoon.
Aikanaan sodankäynnissä Brando ja Hercules olivat aika Legolas ja Gimli -tyyppiset kilpakumppanit.
Pluto on tarina koston kierteestä ja pahojen tapojen elämään jäämisestä. Mutta se on myös toiveikas tarina anteeksiannosta ja paremman seuraavan sukupolven synnystä. Ei toki ole harvinaista löytää japanilaista mangaa tai animea, joka käsittelisi tekoälyn ja inhimillisyyden raja-aitaa. Plutossa on oikeastaan hankala jo löytää perusteluja, mikseivät inhimillisiä tunteita kokevat koneet olisi ihmisiä siinä, missä muutkin. Heillä tuntuu olevan lämpimämpi sydän ylipäänsä kuin meillä orgaanisilla lihasäkeillä.
Selkeämpien sotametaforien lisäksi Urasawa käsittelee myös metatasolla sarjakuvantekijän suhdetta Tezukaan. Eläessään mangamestari oli epäreilu ja kylmäkiskoinen useita nuoremman polven tekijöitä kohtaan, mutta ei voi väittää etteikö hän olisi esimerkillään ja upeimmilla töillään saanut luotua myös ihan uudenlaisen maailman mangantekijöiden seuraaville polville.
Ahvenaario 