Junji Ito: Shiver

Japanilaisella mangalla on oma värikäs kannattajakuntansa, joka tuntuu olevan ikävän erillään muista sarjakuvaharrastajista. Silloin tällöin kuitenkin ilmaantuu jostain tekijä, joka muodostuu niin suosituksi että alkavat perus-sarjisjäärätkin innostua. Junji Ito on tällainen. Minua kiehtovat erityisesti Iton lyhyet tarinat, en ole tutustunut hänen Uzumaki-sarjaansa. Käsittelen tässä tekstissä erityisesti kokoelmista Shiver ja Frankenstein löytyviä juttuja.

Oikeastaan Iton suosion syyksi varmasti voidaan laskea myös nykypäiväsiset alustat. Hänen lyhyitä kauhusarjakuviaan jaetaan DeviantArt-, Tumblr- ja Imgur-gallerioissa, ja mielettömimmistä kauhunäyistä saa hyvän Instagram-päivityksen tai profiilikuvan Twitteriin. Kuten monet parhaista kauhukertojista, myös Ito osaa tasapainoilla täysin mielipuolisen ja poskettoman älyttömän välimaastossa. Hänen visionsa ovat omaperäisiä ja karmivia, ja hirveät piirrokset saattavat jäädä kummittelemaan mieleen.

Ja tietty kaavamaisuus tietysti toistuu myös. Iton tarinat yleensä kertovat tavallisista ihmisistä, jotka huomaavat jonkun pienen poikkeaman tai omituisuuden. Tämä alkaa vaivata heidän mieltään ja vallata alaa. Muut eivät usko, välitä, tai edes näe asiaa ihan samanlaisena, joten päähenkilö alkaa epäillä mielenterveyttään. Mutta samalla tämä kauhu kasvaa mittakaavassaan ja alkaa systemaattisesti tuhota turvallisena tunnettua elämää.

Nämäkin ihmisiä hirttävät kaksoisolentoilmapallot valloittavat vielä koko maailman!

Iton kuvaamat tuntemukset resonoivat lukijoidensa maailmassa. Jos esimerkiksi ilmastonmuutoksen etenemisestä tietää yhtään enempää, alkaa menettää yöuniaan ja hämmästyy miten vankkaan suurin osa vaikuttaa jatkavan elämäänsä niin kuin mikään ei olisi vakavasti uhattuna. Oikeastaan hirvein kauhu juuri onkin, että kun päähenkilöt havaitsevat uhkan, muista ei ole hänelle avuksi tai tueksi, koska he pitävät arkijärjestään kiinni. Klassisessa kauhukirjallisuudessa puolestaan tätä edustaa H.P. Lovecraftin perikunta.

Sukupolvet toistuvat.

Mainitsinkin jo Iton mestarillisen kuvitustyylin, jossa pienellä viivalla kyetään luomaan mitä oudompia kauhunäkyjä ja luonnottomia ilmiöitä. Haluaisin tuntea mangaa paremmin, jotta osaisin sanoa kauhumangan vaikutteista paremmin mitään, Ito on haastatteluissa nimennyt esikuvikseen Kazuo Umesun, Hideshi Hinon ja Yasutaka Tsutsuin. Osmoosin kautta näkisin, että Iton jälki on perillinen klassiselle EC-tyylille, jota edustaa vaikkapa Jack Kamen, Jack Davis ja ”Ghastly” Graham Ingles. Iton tarinoissa on toisinaan ironiaa ja moraalia, toisinaan taas niiden päähenkilöt ovat syyttöminä viskattu keskelle mielettömyyksiä. Yhtä kaikki, samanlainen kolkko hirsipuuhuumori kukkii näissä. Kun Iton juttuja lukee, välillä haukkoo henkeä niin, ettei tiedä, onko kurkusta tulossa nauru vai ei.