Hirviöiden turpakäräjät jatkuvat!
Robert E. Howardin klassisella fantasiahahmolla Conan Cimmerialaisella on pitkä ja vaihteleva historia sarjakuvan parissa. Meksikossa tehtailtiin Conan-sarjakuvia jo 50-luvulla. Kuitenkin hahmo nousi suorimpaan suosioonsa 70-luvulla. Kun Yhdysvaltojen tiukat sensuurisäädökset alkoivat höltyä, oli mahdollista tehdä rujompaa sarjakuvaa ja tuoda tappavia antisankareita lähikuvaan. Marvelin sarjakuvatehtaalla nähtiin avautuvat mahdollisuudet ja Conan sopi tähän pirtaan täydellisesti.
Siinä teille mörököllejä!
Legendaarisimmat Conanin seikkailut kirjoitti Marvelin luottomies ja Stan Leen oikea käsi Roy Thomas. Piirtäjänä aloitti ensin nuori lupaava kyky Barry Smith (myöh. Barry Windsor-Smith). Osa Conan-faneista vannoo yhä Smithin nimeen. Aikakaudelle jälki kyllä oli aika klassisen näköistä, yksityiskohtaista, puupiirrosmaista ja sommitteluiltaan omaperäistä. Mutta itseäni ei Smithin jälki lopulta juuri miellytä. Hän on erityisen kankea piirtämään kasvoja ja niiden eleitä, etenkin naisten, joille jää kummallisen eloton olemus.
Howardia ja Stan Leetä yhdistää poskettomien nimien keksiminen kuvatuksille.
Sarjakuva alkoi Conanin nuoruudesta, jossa tämä oli vielä norja ja atleettinen seikkailija. Kun Conan kasvoi vanhemmaksi ja kyynisemmäksi sotaratsuksi, alkoi tämän ulkomuotokin kehittyä. Myös Marvelilla huomattiin, että Conan-tarinat möivät hyvin, ja nuoren kyvyn tilalle palkattiin talon sen hetken tuotteliaisuuteen nähden laadukkain piirtäjä, John Buscema.
Näkisin että Busceman väkivahva lihaskimppu-Conan on se, mitä useimmat ajattelevat kun Conan barbaari mainitaan. Ellei sitten ajattele Arnold Schwarzeneggeriä, joka kyllä minun näkökulmastani palkattiin rooliin koska ei kukaan muukaan olisi täyttänyt Busceman piirtämän hahmon raameja. Mutta Conan ei ole mikään pullistelija, vaan dynaaminen ja nopea liikkuja ja erityisesti toimintakohtausten kuvaamisessa Buscema loistaa.
Täältä tullaan!
Koska Robert E. Howard ei lopulta elänyt hirveän pitkää elämää, alkoi jossain vaiheessa Marvelin sarjakuvissakin lähdemateriaali loppua. Onneksi Thomas oli sisäistänyt jo helposti tarinoiden sisäisen kaavan. Yleensä homma toimii niin, että Conan on ryöväämässä tai etsimässä jotain aarretta kun vastaan sattuu joku ulkopuolinen (yleensä kuvankaunis nainen), joka tarvitsee hänen apuaan jonkin ongelman ratkaisemiseksi. Yleensä ongelman aiheuttajana on kajahtanut velho, joka loitsii myös jonkin sortin hirviön Conanin kiusaksi. Conan mättää kaiken tiellään olevan maan tasalle, vie aarteet ja jättää tytön matkatakseen kohti seuraavaa seikkailua.
Conanin yksi parhaita puolia on tämän mutkattomuus ja halveksunta kaikkia loren rakennusta kohtaan.
Tätä kaavaahan voi varioida loputtomiin. Marvelin kiinnostavimmat kokeilut liittyivät tarinan yhdistämiseen muuhun Marvel-universumiin. Lovecraftmäinen kammotus Shuma-Gorath alkoi kiusata myös Dr Strangeä nykypäivänä, ja erilaiset aikaluupit veivät Conania menneisyyteen tai muita tunnettuja hahmoja Hyboriaaniseen aikakauteen. Vaikka nämä ovat hauskoja ajatusleikkejä, on Conan silti parhaimmillaan kun ei lähde hirveän kauas Howardin jo muutenkin yltiöpalttisen rikkaasta maailmasta. Muu tuntuu vain kikkailulta.
Anna minulle Howardin kynäilemä traaginen apina, joka luulee olevansa velho minä päivänä hyvänsä!
Eräs merkittävä lisäys oli Conanin naisvastine Red Sonja, joka oli löyhästi perustettu Howardin teksteihin, mutta sai oman elämän sarjakuvassa. Conanista tehtiin myös sanomalehtistrippi, jota varten toki jouduttiin karsimaan väkivallasta ja seksuaalisesta sisällöstä. Emolehteä oltiin kokeiltu jo julkaista ilman Comics Coden valvontaa mustavalkolehtinä ja myynti sujui ihan hyvin.
Kun oikeudet hipuivat Marvelin käsistä 2000-luvun alussa, alkoi Dark Horse julkaista Conan-sarjiksia käsikirjoittajanaan muun muassa maineikas Kurt Busiek. Dark Horse sai myös oikeudet Conanin takakatalogiin. Hyvänä puolena kokonaan uusi sukupolvi (minun) sai käsiinsä klassisia Conan-tarinoita. Huonona taas Dark Horse uudelleen väritytti sarjakuvat ankealla digivärillä. En ole suurin puristi luonnolliseen väritykseen, sillä esimerkiksi sadekohtauksiin saadaan tällä tekniikalla uudenlaista tunnelmaa. Mutta pääasiassa digiväritys näyttää vain mielikuvituksettomalta, halvalta ja kankealta. Suomessa on julkaistu parempia Conan-korkkareita, jotka ovat onneksi mustavalkoisia.
Nykyään Conan kuuluu jälleen Marvelille. En ole itse uuteen kamaan tutustunut, mutta kirjoittajana on yleensä luotettava Jason Aaron, joka on esimerkiksi onnistunut tekemään Thorista jälleen eeppisen saagan. Mysö kuvittaja Mahmud Asrar vaikuttaa olevan täydellinen nykykuvittaja Conanin uusille seikkailuille. Vähemmän minua kiinnostaa Marvelin ylemmän portaan vaatimus heittää Conania Avengerseissiin ja muihin tiimisarjiksiin vierailevaksi tähdeksi tai jopa jäseneksi. Hyboria Hyborialaisille sanon minä ja täts it.
19
Ahvenaario 