Mitä on vapaus ja kuinka paljon siihen sisältyy vastuuta? Tarvitsemmeko toisia ollaksemme vapaita?
Coyote Doggirl ratsastaa pitkin lännen erämaita. Hänellä ovat miehet perässään, mutta hän ei vaikuta olevan huolissaan. Hän on saanut tilaisuuden olla oma itsensä, minkä hän ottaa riemuiten vastaan. Matkalla eteen sattuu intiaaneja (eli susia), kunnes lopulta paljastuu miksi Koiratyttö on karkuumatkalla sivilisaatiosta.
Lisa Hanawalt on luova voima Netflixin animaatioiden BoJack Horseman ja Tuca & Bertie takana. Tätä ennen hän oli jo huomattavan luova kuvittaja ja sarjakuvantekijä, jonka omintakeinen tyyli ja huumori ei varmasti jäänyt keneltäkään huomaamatta. Coyote Doggirl on hyvä osoitus siitä, miksi.
Hanawalt on sanonut ensimmäisestä pitkästä sarjakuvastaan, että halusi tehdä erityisesti hevoskeskeisen westernin. Usein lännenaiheissa käsitellään hevosia kuten autoja, mutta tässä sarjakuvassa niillä on oma merkityskenä ainoana ystävänä keskellä erämaan ylitystä. Hanawalt varoo antamasta hevosille liian antropomorfisia piirteitä kuten vaikkapa koirille tai susille, ja niiden erot oikeastaan heijastuvat enemmänkin niiden merkityksessä hahmoille kuin itsessään.
Lopussa käy myös selville, miten sarjakuva käsittelee naisena olemista ja sen vaaroja ja vaikeuksia. Hassutteleva sarjakuva, jossa maalataan isokyrpäisiä heppoja luolien seinälle ottaa äkkiväärästi askeleen kohti vakavampaa selvitymisdraamaa, ilman että se menettää yhtään mitään. Oikeastaan se antaa vain kuvan siitä, että kaikki naisaiheiset tarinat eivät etene miesten ehdoilla, vaikka nämä toimisivatkin kronologisesti katsoen toiminnan aloittajina.
Koska kyseessä on western, on mukana tietty määrä aiheeseen kuuluvia aihioita, kuten koston ympärillä pyörivä tematiikka ja viisaina luonnonyhteuydessään elävät alkuperäiskansat. Hanawalt osaa kuitenkin käsitellä niitä niin omintakeisella surrealistissävytteisellä ja huumorintajuisella tavalla, ettei edes kliseiden käsittely isommin tunnu kuluneelta, vaan ennemmin osalta isompaa kokonaisuutta.Väkivalta on realistista ja tuskallista, ja vaatii aikaa ja eforttia päästä sen seurausten yli. Siemen Cormac McCarthyä on siis mukana.
Hauskakin kirja on, erityisesti kun pääsee sisään sen hahmojen ajatusmaailmaan ja tapaan reagoida maailmaan ympärillään. Hahmot ja maailma ovat helposti omaksuttavia, jos Hanawaltin Netflix-sarjoja seuraa. Nekin menevät usein hassuttelevaksi vitsailuksi ja ottavat sitten äkkikäänteen kohti syvempiä ja koskettavimpia, hyvin inhimillistä tuskaa koskettavia aiheita. Tällaisia sarjakuvia yksinkertaisesti tarvitaan maailmaan.
Ahvenaario 