O’Malley: Seconds

seconds1

Siinä missä debyytillään suosituiksi nousseilla musiikkiyhtyeillä, on myös sarjakuvantekijöillä oma toisen albumin ongelmansa, jos ensiteos on nostanut maineeseen. Scott Pilgrim -sarja toki oli kaikkiaan kuusiosainen, mutta jo Bryan Lee O’Malleyn Seconds-sarjakuvan nimi kuvastaa sitä, että nyt päästään toiseen vaiheeseen.

Sinänsä kasvua on myös keskushenkilön iässä. Scott Pilgrim oli vähän päälle parikymppinen nahjus, jolla oli vaikeuksia olla aidosti aikuinen. Secondsin päähenkilö Katie Clay lähestyy kolmeakymmentä, ja on ahkera ja määrätietoinen uraohjus, mutta kokee ettei ole vielä saavuttanut aikuisuudellaan mitään ja että polkee paikallaan. Kokkina työskentelevä Katie on avannut vanhaan taloon ensimmäisen ravintolansa, mutta joutunut tekemään sen vuoksi kompromisseja eikä ole tyytyväinen.

seconds2

Mutta vanhassa talossa on myös salaisuuksia ja vanhoja henkiä. O’Malley hakee korealaisesta taustastaan myyttistä ulottuvuutta, jossa äkäinen tyttöhenki tuijottaa vihaisesti lipaston päältä, ja mystisiä sieniä syömällä voi korjata edellisenä päivänä tekemänsä virheet. Myös manga, päällimmäisenä hieman kolkompi Death Note, ovat selkeästi olleet vaikuttimina.

seconds4

Hei, me ryypiskellään

Scott Pilgrimiin verrattuna O’Malleyn tyyli on mennyt chibimmäksi ja hahmot näyttäväyt usein pehmolelumaisilta. Tämä aiheuttaa ristiriitaa, etenkin alkupuolella tuntuu vähän väärältä nähdä että pallopäiset hahmot ovat myös seksuaalisia olentoja ja Katieta usein ajavat tunteet ovat myös himo, mustasukkaisuus ja kauna. Sarjan ulkoasu on ehkä valittu hänen näkökulmansa perusteella, mutta minusta se voisi heijastaa hieman paremmin myös hahmojen ikää.

seconds6

Mutta muuten O’Malley on kehittynyt kuvittajana huomattavasti. Sarja on upeasti väritetty, tunnelmallinen ja arkkitehtuurilla mehusteleva. Paikoin näkyy myös isoja splash-paneeleja, joissa on vaikutteita muinaisista korealaisista ja japanilaisista puupiirroksista.

O’Malleyn leipälaji on hahmojen arkipäiväisen elon ja normikommellusten kuvaaminen ennemmin kuin tarinan eteenpäin vieminen. Siinä mielessä tarinavetoisempi Seconds jää hieman Scott Pilgrimista jälkeen, vaikka kyseessä on hallitumpi kokonaisuus ja selkeämpi kaari. On Secondsilla kuitenkin onneksi myös mittaa sen verran, ettei kaikki nyt silkkaa keskusjuonta palvele. O’Malleylle ominainen huumorikin kukkii taas.

seconds3

Habbo Hotel on jälleen avoinna.

Kuten arvata saattaa, Katie rupeaa lyömään överiksi asioiden uudelleen ja uudelleen tekemistä ja saa aikaan yhä pahenevan katastrofin. Loogisesti edetään melko arkipäiväisestä kerronnasta kosmisen mittakaavan pelkoihin ja mytologisiin hirmuisuuksiin. O’Malley hallitsee tarinansa sävyt, ja mikään ei tunnu juuri ylimääräiseltä tai paikalleen kuulumattomalta. Kuluneimmat kliseet ja ilmiselvyydet vältetään myös taitavasti.

seconds5

Seconds nimenä viittaa haluun tehdä asiat uudelleen, mutta myös uusiin mahdollisuuksiin ja ajatuksiin. Juuri näihin tarinan moraali Katietä ohjaa. Tietysti on hieman kulunutta antaa hänen merkittävimmän oivalluksen pyrkiä auttamaan myös muita kuin itseään. Mutta sarjaan on saatu hieno naisten ystävyyden kuvaus ujon ja nörtähtävän tarjoilija Hazelin kanssa. On aina ilo nähdä, että sarjakuvan, jossa on naispäähenkilö, ei tarvitse edetä miesten ehdoilla tai asettaa yksinomaan miehiä naisia ajavaan asemaan. O’Malley sementoi tällä asemansa uuden sukupolven sarjakuvakykynä.

seconds7

Myös ruuan kuvaus, niin valmistuksen kuin syömisen osalta, on yksityiskohtaista.

 

Tietoja Paavo Ihalainen

Palaute, huomiot ja parannusehdotukset osoitteeseen paavo.ihalainen(at) elitisti.net
Kategoria(t): Canadian, fantasia, Huumori, Ihmissuhteet, Kasvutarina, Sarjakuvat Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.