Tänään aukeaa uusi Marvel-elokuva Captain Marvel, ja jälleen kerran on päiviteltävä sitä, millaisesta materiaalista löytyy pohja megabudjetin jättiseikkailuille. Elokuva nimittäin perustuu 70-luvun Kostajat-seikkailuun Kriin ja Skrullien sota, joka on suomessa nähty Sarjakirjassa 105.
Muissa Marvel-sarjakirjoissa on nähty esimerkiksi Stan Leen ja John Romitan Hämähäkkimiestä, sekä Leen ja Jack Kirbyn Ihmenelosia. Nyt ei päästä laadultaan lähellekään noita supersankarisarjakuvan ikiklassikkoja. Sen sijaan Kostajat-pokkari todistaa melko vakuuttavasti, miksi Avengers oli B- ja C-sarjan tiimisarjakuva suurimman osan julkaisuajastaan, ennen kuin vasta 2010-luvulla siitä tuli Marvelin lippulaiva.
Tyypit, jotka pistetään siivoamaan Ihmenelosten järjestämät sotkut, ja saavat siitä vittuilua vastalahjaksi.
Sarjassa on siis kyse kahdesta Marvel-universumin avaruusrodusta, geneettistä manipulaatiota harrastavista kriistä, ja muotoaan muuttavista skrulleista, jotka ovat olleet toistensa kurkussa vuosituhansien ajan. Ilmeisesti vasta nyt he ovat havainneet että Maapallo on strategisesti aika oivallisella paikalla sotatoimia varten, joten molemmat alkavat juonia planeetan valloitusta.
Kriit kidnappaavat sen alkuperäisen Kapteeni Marvelin (joka siis oli puoliksi krii-soturimiekkonen) sekä Kostajiin kuuluvat Purppuranoidan ja Elohopean. Skrullit puolestaan lähtevät imitoimaan Ihmenelosia ja yrittävät päihittää Kostajat mittavilla neljällä sotilaan pataljoonalla, jotka olivat vuosia luulleet olevansa lehmiä laitumella.
Parempi tarina oli se, missä näistä lehmistä jauhettiin hampurilaispihvejä, jotka antoivat syöjilleen sitten supervoimia.
Alkupuoli pokkarista tosiaan on näin sekavaa tavaraa. Kymmeniä sivuja kerrataan pikavauhtia tilannetta tähän mennessä, johon liittyy myös epäselvyys siitä, ovatko Kostajat yhä koossa vai eivät, ja Goljatiksi itseään kutsuvan (entisen Haukansilmän) sekoilu siitä, pystyykö hän jatkamaan. Yhdysvaltain hallintokin lähettää Mandroidi-pukuisia agentteja supersankareiden kimppuun ja Vision alkaa epäröidä, onko hän niin tunteeton kone kuin mitä hän on olettanut olevansa.
Mukana on sitten yllin kyllin tyhjää kinastelua, kuten aikakauden sarjoihin kuuluu. Mutta vain Stan Lee sai sen tuntumaan sydämelliseltä, perheen sisältä nahistelulta.
Ja koska ei tämäkään ole vielä tarpeeksi sekavaa, on mukana sopassa myös Epäinhimilliset, joiden kunigas Musta Salama on kadonnut johonkin, Kriiden vallan anastanut yleinen syyttäjä Ronan, Negatiivinen vyöhyke, jota hallitsee häijy hyönteiskuningas Annihilus, ja Marvelin alkuaikojen jokapaikanhöylä Rick Jones, jolla paljastuu piileviä kykyjä.
Muistakaa lukea tarpeeksi sarjakuvia, lapset, niin teistäkin voi tulla vehkeilijöitä.
Itse pokkarissa ei ole tekijätietoja, mutta helposti löytyy info, että tekijöinä ovat käsikirjoittaja Roy Thomas ja piirtäjinä itse Neal Adams sekä Busceman veljekset Sal ja John. En olisi itse uskonut kuvallista antia katsomalla että piirtäjät ovat näin taitavia, vaikka taisteluissa dynamiikkaa onkin ja hahmot ovat jänteviä ja liikkeessä olevia. Mutta en nyt sanoisi, että tämä on kenenkään heistä ihan parhaita töitä, tuntuu että tämä on ollut tilaustyötä.
Rautamies tyhmine salaisuuksineen on ehdottomasti tämän sarjan paras hahmo.
Tällä tarinalla on ollut oma merkittävä paikkansa Marvelin kosmisen puolen rakentamisessa. Mutta en itse juuri välitä tai pidä kriistä saati skrulleista. Tarina on sarja merkityksettömiä kahakoita ja tarpeettoman monimutkaista juonittelua, jossa oikeasti panoksena on vain tyhmä kuolemansäde suoraan Tähtien sodasta tai James Bondin lopusta. Pidän itse ehkä sitten siitä filosofisemmasta, kosmisemmasta Marvelista, kuten Hopeasurffarin seikkailuista, tai Ihmenelosten joutumisesta aina toinen toistaan kummallisempiin universumeihin. Sattumalta nämä ovat myös juuri ne aspektit, joita Marvel-elokuvatuotanto ei juuri ole osannut vielä hyödyntää oikealla tavalla.
Ahvenaario 