Teinisupersankareiden ajatellaan olevan usein puhtoisia ja altruistisia hahmoja. Uuden Titans-sarjan trailerissakin riitti yleisön järkyttämiseen kun murjaistiin ”Fuck Batman”. Kaikki kunnia teini-ikäisiä kohtaan (joita tuntuu kiinnostavan tulevaisuus ainakin pykälää enemmän kuin aikuisia), mutta jos oikeasti nuo murkut olisivat supersankareita, he olisivat jotain kuin James Kochalkan Superfuckers.
Tämän lähemmäksi ei sarjassa päästä tappelukohtausta.
Kyseisessä teinisupersankareiden parodiassa siis erityisillä kyvyillä lahjakas nuoriso tekee sitä, mitä nuoriso yleensäkin. Lorvailee, peilailee videopelejä, ryyppää ja parittelee. Ja tietysti kiroilevat kuin rantarosvot eivätkä juuri saa mitään hyödyllistä aikaan. Apaattisessa hormonimyrskyssä kaikki on tyhmää tai haisevaa.
Kochalka on aika monipuolinen sarjakuvantekijä, jolla on pitkä ura takana esimerkiksi omaelämänkerrallisten tarinoiden parissa. Hänen tyylinsä on tehdä yksityiskohdiltaan minimalistista, mutta dialogiltaan herkullista sarjakuvaa. Siispä hän ei anna Superfuckersin yksinkertaisen konseptin yksistään määrittää sarjakuvaansa.
Tämä muistuttaa hieman Scott Pilgrimin joukkiosta Crash & the Boys.
Päivät Superr*nkkareiden parissa ovat aika samankaltaisia. Pahat korstot rynkyttävät ovea ja haastavat riitaa samalla kun sisällä ongelmina on esimerkiksi saako rasistisen sanan sanoa vitsimielessä tai peräreiän kohdalle aukeava portti toiseen ulottuvuuteen. Teinititaanit ottavat kaikki oudot käänteet ihan luonnostaan, koska se kuuluu siinä heidän maailmaansa kuin lihapullat, siivoaminen ja videopeleissä häviäminen.
Ja toki vastuuttomuus ja typerät kakkapilat.
Kochalka osaa kirjoittaa hahmoja, joilla on kaikilla tietty sama itsekeskeisyys ja perspektiivin puute, mutta eri vivahteilla. Hieman ehkä voisi toivoa enemmän sijaa myös naispuolisille hahmoille, sillä nyt sarja on aika bro-kulttuurissa pieruhuumorineen ja runkkausvitseineen. Kuitenkin ei voi väittää etteikö kyseinen huumori ole sen verran tuoreesti tehtyä, että ainakin itseäni naurattaa.
Siitäs saat, nörtti!
Ja tavallaan aika moni tekisi tällaisen parodian siitä lähtökohdasta että supersankarit ovat paskaa, teinit ovat paskaa ja kaikki on paskaa. Sitä ei ole luettavissa Kochalkan teoksesta, vaan siinä on tiettyä humaania ymmärrystä huonosti käyttäytyvääkin nuorisoa kohtaan. Maailman käsittely on muutenkin vaikeaa, saatikka sitten jos soppaa sekoittavat vielä omituiset sankariryhmän hierarkiat, supervoimat ja erilaiset todellisuuden asteet.
Minkäs teet, jos vieraat ulottuvuudetkin ovat ihan yhtä paskoja.
Kaikkiaan kyseessä on teos, jonka aina silloin tällöin kaivaa hyllystään naureskellakseen, mutta ehkä se ei kuitenkaan jätä sen isompaa jälkeä. Supersankariparodian parempaa keskitasoa. Sarjasta tehtiin myös lyhyitä animaatiopätkiä vuonna 2012, joilla on aika muikea tunnaribiisi.
Ahvenaario 