Ennen kuin pääsivät Zorbulin pariin, kolmikko Franquin-Jidéhem-Greg yhdistivät jo voimansa Buddhan vangissa, joka on monimutkaisine ulkopolitiikkakuvioineen P&F-sarjan vastine Tintti-albumi Tuhatkaunon tapaukselle. Molemmissa siis verenhimoinen suurvalta haluaa saada tiedemiehen keksinnöt omaan käyttöönsä.
Tässä tarinassa on tosin enemmän jättiläiskasveja.
Tarina on aika selkeästi kahden puoliskon juttu. Ensimmäisessä Piko ja Fantasio saapuvat taas kerran kylään Sieninevan, mutta saavatkin odotettua kylmemmän vastaanoton. Kreivi piilottelee selvästi jotain, ja lopulta paljastuu että kyseessä on pakosalla oleva (venäläinen) tiedemies, professori Nikolai Inovskjevin. Hän on kehittänyt yhdessä amerikkalaisen kollegansa kanssa ihmesäteen, joka pystyy vaikka mihin. Tämän vuoksi hän saa vakoojat kannoilleen.
Aasialaisten käsittely ei ole ihan yhtä räikeää kuin voisi luulla, mutta luulen silti ettei noiden kirjoitusmerkkien oikeaa tarkoitusta ole tarkistettu.
Toisella puoliskolla Piko ja Fantasio matkaavat rautanyrkin alla olevaan itäiseen maahan, jossa Inovskjevinin kollegaa, tohtori Longplayingiä, pidetään vankina jonkin seitsemän Buddha-patsaan sisällä. Seuraa uhkarohkea pelastusoperaatio, jossa Longplaying yritetään saada rajan yli. Onneksi Gyg-säde tulee ominaisuuksineen enemmän kuin tarpeeseen.
Toit afgaanikuormurin viidakkosotaan.
Vuonna 1959 valmistunut teos heijastelee tuolloin ajankohtaisia suurvaltasuhteita. Tuona vuonna Kiina valtasi Tiibetin ja ajoi Dalai Laman maanpakoon. Korean sota oli jo päättynyt, mutta laiha rauha kyti yhä ja uutta sotaa pelättiin. Ranskalaisesta näkökulmasta erityisesti Vietnamin liukuminen kohti kommunismia huoletti, ja loppuvuodesta nähtiinkin jo ensimmäiset isommat yhteenotot sodan alkulaukauksina. Kaikista näistä konflikteista on mukana sävyjä seikkailun tuoksinnassa. Toisin kuin Zorbulin varjossa myöhemmin, tässä kommunistiset orjuuttajat nähdään yksinomaan pahoina ja tieteen vihollisina.
Ihan kuin olisin nähnyt tämän jossain elokuvassa. Uhkarohkea pakoyritys pukeutumalla vihollissotilaiksi, pelastettava joka on sankareita neuvokaampi, vähäsanainen ja karvainen apulainen…
Gyg-säde mahdollistaisi monia suopeita kehityskulkuja, sillä se esimerkiksi pystyy kasvattamaan autiomaat täyteen kasveja hetkessä. Mutta toisaalta sitä voidaan käyttää myös sotimiseen, missä sen vaarallisuus toimii. Kuitenkin Franquin ei juuri kyseenalaista, millaista väkivaltaista käyttöä Piko ja Fantasio sillä saavat aikaan, koska heidän päämääränsä ovat rohkeat ja jalot.
Kun kerran jo tässä oli keksitty pätevä sääkone, on aika kumma että Uusi jääkausi -albumissa sitten tarvittiin kehittää vielä uusi. Kaikki ideat on tehty jo…
Sarjassa näkyy harvinaisen selvästi, miten jaksottaminen Spirou-lehteä varten toimii. Usein cliffhangereitä ilmaantuu sivujen väliin, ja albumimitassa lukien tuntuu vähän höhlältäkin, kuinka käden käänteessä ne ratkaistaan. Esimerkkinä albumin kannessakin oleva kohtaus, jossa vaikuttaa että Piko ja Fantasio löytäävät ruumiin. Tosiasiassa heti seuraavissa ruuduissa mies nousee ylös, vain hieman pyörällä päästään.
Greg käsikirjoittajan apulaisena myös lisää soppaan tavallista enemmän huumoria. Yleensä Franquinin tarinoissa esimerkiksi Spip-orava on selvästi taka-alalla, mutta tässä tarinassa kurre veistelee joka välissä kärkeviä kommenttejaan kuin karvainen Deadpool. Tietysti aihealue on sen verran vakava, että ehkä lisähuumori oli tarpeen.
Hyviksiä ja pahiksia yhdistävät tässä hirveän äänekkäät pöytätavat.
On monia, jotka pitävät Buddhan vankia Franquinin hienoimpana teoksena. Minusta siinä on suuria aineksia, mutta kokonaisuutena se ei toimi yhtä rullaavasti kuin vaikkapa juuri sen jälkeen ilmestyneet Zorbul-albumit. Niistä poiketen tosin sarja on juuri sopivan pituinen ja päättyy paljon tyydyttävämmin. Kaikenlaiset taianomaiset säteet olivat selvästi Gregin ja Franquinin mieleen.
Ahvenaario 