Piko & Fantasio -joulukalenteri: Luukku 7

André Franquin jätti Pikon ja Fantasion 1960-luvun lopulla, keskittyen Niilo Pieliseen ja Marsupilamin oikeuksien valvomiseen. Spirou-lehden lippulaivan luotsaamisessa häntä seurasi Fournier, jolla kieltämättä oli aika epäkiitollinen tehtävä käsissään seuratessa neroa.

Fournierin ensimmäinen albumi, Kullantekijät, on aivan kelvoton sekasikiö, jossa Franquin vielä avusti piirtämällä Marsupilamin (toistaiseksi) viimeisen esiintymisen. Albumi on sen verran huono, etten viitsi sitä tässä sen kummemmin arvostella. Fournier pärjäsi paremmin toisessa albumissaan Triangeli iskee, joka ansaitsee jo vähän tarkempaa katsastelua.

Vähän kuin tuo hemmetin isoa mikrofonia kantava suriseva drooni.

Triangeli on siis salainen järjestö, jonka jäsenet voivat olla ketä vain, ja jotka tunnistavat toisensa vain hierarkiaa ilmaisevien numeroiden perusteella. Kyseessä on triangeli, koska johtajina toimivat numerot 1, 2 ja 3. Järjestö on sinänsä hulppea keksintö, samanlaisia kansainvälisiä terroristijärjestöjähän näemme yhä tuoreimmissa Mission: impossible- ja James Bond -elokuvissa. Heistä olisi siis voinut tulla aivan kelpo arkkivihollinen Pikolle ja Fantasiolle.

Albumi myös esittelee Fornierin toisen oleellisen lisäyksen kaanoniin, japanilaistaikurin ja sienitutkijan Itoh Katan, joka toimii siis orientaalisena vastineena Sieninevan kreiville. Nököhampaineen häntä on helppo pitää rodullistettuna stereotyyppinä. Muutenkaan albumin mittaan ei tunnuta aivan pääsevän mihinkään lopputulokseen siitä, miksi hänen pitäisi olla kiinnostava hahmo.

Raivostuttavan turhaa ruudunhaaskausta. Juuri kukaan hahmoista ei ajattele mitään erityisen merkittävää, joten miksei vain seurata Fantasiota, joka on oikeasti vaarassa.

Itoh Kata on siis kutsunut Pikon ja Fantasion Japaniin, koska on löytänyt mystisen sienen, jolla on arvaamattomia ominaisuuksia. Sieni tulisi viedä Sieninevaan kreivin tutkittavaksi. Triangeli haluaa saada sienen itselleen millä hinnalla hyvänsä, joten se lähettää agenttinsa perään. Itoh Kata tosin pelaa Pikoa ja Fantasiota yrittäessään erilaisia Triangelia hämääviä silmänkääntötemppuja. Alkaa pitkä kissa ja hiiri -leikki halki Japanin ja Euroopan.

Varsin hieno viittaus klassiseen valokuvaan.

Fournierilla on hieman kyllästyttävä tapa aliarvioida lukijakuntaansa. Vaikka sarja on julkaistu jatkotarinana, albumimuodossa siinä on turhan usein kertaavia plansseja ja yksinkertaisen tarinan junnaamista ja uudelleen kelaamista. Myös feikit cliffhangerit, saman tien ratkaistavat yllätykset, tuovat tarinan kuljetukseen kitkaa. Hahmot hän kirjoittaa aivan täysiksi tolloiksi, jotta kaikkien, hyvisten ja pahisten, kyvyttömyys kyksenisi edes jossain määrin edistämään juonta. Fournierin huumori ei myöskään juuri onnistu nostamaan hymyä huulille.

Aika monta ruutua takaa-ajosta käytetään pään tallomiselle.

Sen sijaan usein kuulee parjausta hänen kuvitustaidoistaan tai toimintakohtauksista. Olen näistä hieman eri mieltä, sillä kyllä hän panoksia osaa asettaa ja isot splash panelitkin onnistuvat. Slapstick jahdin aikana on kyllä hieman tumpelompaa. Ympäröiviä hahmoja hän osaa kuvittaa tunnistettavin piirtein, eivätkä esimerkiksi kaikki japanilaishahmot tunnu pelkästään itämaisten hahmojen stereotyypeiltä vaan ihan omilta henkilöiltään. Siinä mielessä 60- 70-luvun taitteelle on mukana myös tiettyä edistyksellisyyttä.

Vaikka hahmojen nimet toki ovat mitä ovat.

Muistin lapsuudesta, että albumi olisi ollut parempi. Se ei ole lähelläkään Fournierin saati Pikon ja Fantasion aallonpohjaa, mutta ikävästi siitä myös näkyy ettei Fournierilla ole tarjota juuri omaa visiotaan pitkäaikaiselle sarjalle, vaan epävarmasti hän kopioi trooppeja Franquinilta, mutta sitten käsittelee niitä paljon kömpelömmin ja epävarmemmin. Esimerkiksi Triangelin numerotasolla alati aleneva saksalainen pommpiekspertti on vain kalpea kopio SOS Bretzelburgin kiduttajahahmosta. Myöhemmin sarjassa Fornierin korvanneet Tome ja Janry eivät ehkä olleet täydellisiä sarjakuvantekijöitä, mutta he selvästi toivat omaa näkemystään, dynaamisuutta ja jännittävyyttä mukaan.