Piko & Fantasio -joulukalenteri: Luukku 2

pf_kehan5

Sieninevan velho oli ensimmäinen albumi, jonka Dupuis julkaisi, ja siten varsinainen lähtölaukaus André Franquinin Pikon ja Fantasion seikkailuille. Kuitenkin Franquin oli aloittanut Spirou-lehdessä sarjan parissa jo kolme vuotta sitä ennen, vuodesta 1947. Näistä tarinoista koottiin albumit Mustat hatut ja Kehän kuninkaat, jotka saatiin suomeksi vasta 1997 ja 2006.

Edeltävät sarjat olivat pääasiassa vitsikkäämpiä ja eivät vielä sisältäneet kunnon seikkailuiden rakennetta. Niiden pohjana ovat oikeastaan vielä enemmän amerikkalaisten sanomalehtisarjakuvien jatkotarinat kuin Tintin kaltaiset eurooppalaiset albumimuotoon kasatuista aikakauslehtijatkikset. Franquinin edeltäjä Jijé oli tuonut Fantasion mukaan sarjakuvaan, ja ottikin häneen varsin liberaalisti mallia Helmin ja Heikin Heikki Heikkisestä.

pf_kehan3

Etenkin Kehän kuninkaissa nähtävissä neljässä sarjassa on tiettyä katkonaisuutta ja nykylukijan näkökulmasta kankeutta tarinankerronnassa. Ensimmäinen tarina, Piko ja Robotin piirustukset on erityisen kömpelö, sillä se ei kunnolla edes pohjusta, miksi Piko päättää haluta käymään väkivaltaiseen sotaan piirustuksien perässä olevia roistoja vastaan, jossa kolkkaukset ja autotakaa-ajot ovat käypää valuuttaa.

pf_kehan2

Joskin selittävät puhekuplat huvittavat silti minua suuresti.

Hurmaavimpia näistä seikkailuista ovat arkisemmat ja sodanjälkeisen Belgian realiteetteja paremmin koskettavat tarinat Piko nyrkkeilykehässä ja Piko hevosen selässä. Ensimmäisessä nuorison katujengeistä muistuttava Kovis piinaa paikkakunnan lapsia, ennen kuin rehti urheilumatsi antaa hänelle ensin opetuksen ja sitten toivottavasti asettaa kaidalle tielle. Täysin kohellukseen perustuvassa hevostarinassa sen sijaan tavataan omapäinen kaakki, joka vaikuttaa ottaneen selviä vaikutteita Morrisin Jolly Jumperista.

pf_kehan8

Tietää, että eläimellä on hyvä sydän jos se vihaa jalkapalloa.

SV. Rasismia seuraavassa kappaleessa.

 

Neljäs tarina, Piko ja pygmit, on ensimmäinen tarina, jossa Franquin lähettää Pikon ja Fantasion eksoottisiin maihin tapaamaan paikallisia asukkaita. Kuten ikävä kyllä saattaa odottaa, nykynäkökulmasta sarja on aivan huikean rasistinen ja kolonialistinen, albumisarjan selvä vastine Tintti Kongossa -albumille. Toisin kuin Hergé, Franquin ei tosin kääntänyt täysin kelkkaansa myöhemminkään. Lapsenomaisia mustia alkuasukkaita tavataan esimerkiksi albumeissa Kultakaivoksen gorillat ja Tempo Tabu.

pf_kehan7

Tämä on silti aika poskettoman törkeää.

Humanistinen ja tasapuolinen Franquin ei kai kuitenkaan halunnut olla ilkeä. Tämäkin heijastaa vain aikansa belgialaisia asenteita koskien Kongoa ja muita Afrikan siirtomaita. Toisaalta tuntuu, että Franquin yleensä puolusti ennemmin näiden maiden eläimiä kuin varsinaisia asukkaita.

pf_kehan6

Myös Tintti Amerikoissa -albumille on oma vastine, Mustat hatut, joka vie Pikon ja Fantasion lännen maisemiin. Tai oikeastaan suorempi vertailukohta olisi René Goscinnyn ja Albert Uderzon Amerikkaan sijoittuva Joonatan Pistooli -seikkailu, sillä Pikolla ja Fantasiollakaan ei tosiasiassa ole mitään kosketusta ”todelliseen” länteen ja kaikki paljastuu totaalisen keinotekoiseksi.

pf_mustat2

Jälleen Morrisin taito tehdä animaatiomaista jälkeä on selvä innoittaja. Tämä tapahtuma muistuttaa aivan ensimmäisistä Lucky Luke -seikkailuista.

Rajamysteeri taas on kunnon konnien jahtaamiseen perustuva takaa-ajo, joka on jo hieman jalostuneempi versio kuin Robotin piirustuksissa. Kuitenkin tässä edelleen tuntuu puuttuuvan se jokin oleellinen koukku, jonka Franquin sai lisättyä seikkailuihinsa vasta alettuaan itse kehittelemään sen sivuhenkilöitä.

pf_mustat3

Rumat autonrämät ovat Franquinin sydäntä lähellä.

Näissä tarinoissa ei Franquinin tyyli ole vielä kehittynyt sellaiseksi, jollaisena sen tunnemme. Osittain Jijén vaikutus vielä vainoaa tarinoita, ja vasta kokeilemalla päästään siihen klassisen pelkistettyyn mutta ilmeikkääseen muottiin, jota myöhemmissä tarinoissa käytettiin. Kuitenkin Franquinin taitavuus tarinankuljettajana näkyy jo paikoin kirkkaasti. Se jäykkyys ja tunkkaisuus, joka juurikin Tinttiä vaivaa, on jotain aivan muuta hänen sulaviin ja omaperäisiin kuvakulmiinsa verrattuna.

pf_kehan4

Takaa-ajon seuraaminen Pikon olan yli on upea innovaatio.

pf_kehan1

Spipin ja rotan tappelussa Kehän kuninkaissa on jo etiäisiä Franquinin Mustien sivujen varjojen käyttöön.

 

Mainokset

Tietoja Paavo Ihalainen

Palaute, huomiot ja parannusehdotukset osoitteeseen paavo.ihalainen(at) elitisti.net
Kategoria(t): belgium, Huumori, Komedia, Piko ja Fantasio, Sarjakuvat, seikkailu Avainsana(t): , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Piko & Fantasio -joulukalenteri: Luukku 2

  1. Paluuviite: Piko & Fantasio -joulukalenteri: Luukut 12 ja 13 | Ahvenaario

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s