Ennis & Dillon: Preacher

preacher1

Olen alusta saakka tiennyt, että joskus on kirjoittettava Preacheristä. Mutta itse tekstin aloittaminen on vaikeaa. Mistä alkaa avata saloja eräästä kaikkien aikojen suurimmista suosikeistani? Preacher on monia asioita.

Aloitetaan ilmeisestä. Preacher on amerikkalainen sarjakuva. Se on moderni western. Ja näin se on myös sarjakuva Amerikasta. Osa, mitä se sanoo aiheesta, on myyttistä ja ikiaikaista. Mutta sarjakuva on myös reippaasti yli 20 vuotta vanha, joten on siinä ummehtuneitakin asioita ja vanhentuneita ajatuksia.

preacher9

Tarinassa pastori Jesse Custer etsii Jumalaa pitkin Yhdysvaltoja. Kyseessä ei kuitenkaan ole varsinaisesti uskonnollinen sarjakuva, ainakaan perinteisten kristillisten dogmien mukainen. Sarja itse asiassa tykkää rienata, joten esimerkiksi Jeesuksen maallinen jälkeläinen esitetään siinä kakkaansa viskovana sisäsiittoisena idioottina.

Custer etsii Jumalaa pistääkseen hänet tilille kaikesta kauheasta, jotka hän on ihmiskunnan pakottanut kokemaan. Aseena hänellä on Genesis, enkelin ja demonin epäpyhä siitos, joka elää henkenä hänessä ja antaa hänelle kyvyn pakottaa ihmiset tottelemaan sanaansa. Custerilla on silti väkevä moraali, joten hän yleensä käyttää kykyään lähinnä itsepuolustustarkoituksessa tai ollessaan todella vihainen.

preacher91

Genesiksen ja Jessen yhteiselo sujuu yllättävän konstittomasti. Moni muu käsikirjoittaja varmaankin panisi tulille kunnon henkien taiston.

Ja tuittupäinen Custer tosiaan joutuu vaikeuksiin lähes joka paikassa, mihin meneekin. Alussa kunnon nujakasta nauttiva mies kuitenkin joutuu sarjan mittaan palaamaan omaan kurjaan lapsuuteensa, joka auttaa häntä ymmärtämään, miten häntä on ohjailtu ja muokattu väkivallan avulla. Custerin matka on myös pääsyä pois omista sisäisistä demoneistaan ja löydettävä rauha myrskyävälle egolle. Kun sarja tuli alun perin ulos, ei toksisen maskuliinisuuden käsite ollut vielä kovin yleisessä käytössä, mutta juuri tästä amerikkalaisen miehen luonteeseen olennaisesti kuuluvat pahat piirteet ovat dekonstruktion ja kritiikin kohteina.

preacher7

Johnny Cashin Boy Called Sueta oppikirjanaan pitävä Jody on onnistunut luikertelemaan väkivallalla ongelmia usein ratkovan Jessen mieleen.

Tämän käsittelyssä on avainasemassa kaksi Custerin matkakumppania. Hänen elämänsä rakkaus, palkkatappajanakin toiminut ja aseita rakastava Tulip, sekä irlantilainen, satavuotias vampyyri Cassidy, josta muotoutuu matkanteon, keskinäisten pelastusten ja ryyppyiltojen kauttaa Custerin paras ystävä. Mutta vaikka Cassidy uhraisi henkilökohtaisen terveytensä ystävänsä puolesta, osoittautuu moinen ele itsetuhoiselta hahmolta varsin tyhjäksi. Cassidy on nimittäin juuri Custerin pahat piirteet lihana; mies, joka ei suostu muuttumaan ja koettaa vain päästä emotionaalisista vaikeuksistaan mahdollisimman helpolla kieroilemalla. Kompleksia Cassidya oppii ensin rakastamaan, sitten säälimään, ja lopuksi näihin tunteisiin sekoittuu vielä myös hänen itsekkyytensä ja heikkoutensa halveksunta.

preacher2

Alkupuolella Jesseltä jää useaan otteeseen huomaamatta olennaisia asioita Cassidyn ja Tulipin keskinäisestä kemiasta.

Tulip on Custerin kanssa tasavertainen toiminnan nainen, jolla on omat agendansa ja vahvat tahtonsa. Kuitenkin väistämättä hän jää hieman alikirjoitetuksi koska sarja käsittelee niin paljon nimenomaan maskuliinisuutta, ja hänen henkilöpiirteensä heijastuvat juuri sitä kautta, miten ne heijastavat miehisiä piirteitä. Siinä mielessä hän edustaa monia vastaavia 90-luvun pop-kulttuurin ”vahvoja naisia”, jotka kuitenkin näyttivät tuolle ajalle hyvää esimerkkiä ja oikeaa suuntaa.

preacher4

Käsikirjoittaja Garth Ennisin hahmokaarti siis on oikeastaan juuri sellainen, kuin perinteisissä westerneissä tapaa nähdä. On oikeamielinen sankari ristiretkellä, viinaan menevä apuri ja rakkausintressi, joka pystyy tarpeen tullen itsekin tarttumaan aseeseen. Varsin värikkääseen hahmokaartiin lukeutuu toki myös koomisena kevennyksenä toimiva penska, joka yrittää tumpeloiden ottaa esimerkkiä pääsankaristaan (Arseface) ja vanha mentorihahmo (joka on itse John Waynen haamu). Roolit ovat samat kuin vaikka Howard Hawksin Rio Bravossa. Sitten ovat vielä antagonistit.

Itse Isä Jumalan jälkeen Custerin sitkein antagonisti on Herr Starr, muinaisessa salaseurassa merkittävää vipuvoimaa pitävä järjestelijä, joka kaavailee maailmanherruutta. Hän edustaa ulkopuolista, saksalaista tehokkuutta, joka rautaesiripun tippumisen jälkeen oli tietynlainen uhka amerikkalaiselle teollisuudelle tuohon maailmanaikaan. Ennis huvittelee pitämällä tämän myös emotionaalisesti mahdollisimman etäisenä hahmona, joka ei nauti mistään (muusta kuin sadismista). Kerta toisensa jälkeen vihulaista nöyryytetään, yleensä viemällä tältä joku ruumiinosa tai muuten näyttämällä tämän toistuvien tappioiden jäljet ulkomuodossaan.

preacher3

Mikä munapää.

Vaarallisin vastus on Tappajien pyhimys, pysäyttämätön tuhokone, joka edustaa juggernautmaista vihan ja koston aaltoa, johon Custerkin on vaarassa suistua. Itse Pyhimys on vanhassa lännessä kokeneen perheensä menetyksen vuoksi myynyt sielunsa murhaamiselle, josta hän ei saa koskaan rauhaa. Ja hän todella vihaa saarnaajia. Sarjan alussa jatkuvasti Custeria seuraavan tappokoneen kanssa on vaikea neuvotella, mutta lopulta löytyy tapa, jolla Custer saa hänet pois niskastaan.

preacher5

Sarjassa vieraillaan olennaisilla Amerikkalaisilla pyhätöillä, kuten New Yorkissa, New Orleansissa ja Monument Valleyssä. Kaikki alkaa ja päättyy Teksasiin, josta tulevasta pikkukaupungin elämänasenteesta Ennis takoo koko amerikan sielun kuvastimen, niin hyvässä kuin pahassakin. Monia oleellisia kysymyksiä, kuten anteeksiantoon, kenellä on oikeus toiseen mahdollisuuteen, ja missä mittakaavassa pahan on saatava paikkansa, esitetään.

preacher6

Kuinka monta kertaa ansaitsee antaa anteeksi, ja mistä hyvästä?

Toki sarjakuvan vetävyyttä auttaa se, että sarja on niin kieron humoristinen, röyhkeä ja väkivaltainen. Sen toinen toistaan suuremmista toimintakohtauksista saa samanlaista iloa kuin oikein hyvästä toimintaelokuvasta. Piirtäjä Steve Dillon (1962-2016) on erikoistunut pysäyttämään hetket olennaisii kuviin. Liikkeen tuntu ei ehkä ole iso, mutta iloa revitään mikroilmeistä, joilla hahmot reagoivat toinen toistaan brutaalimpiin hetkiin. Vaikka Dillonin piirtämillä hahmoilla oli vain aika rajattu määrä erilaisia ilmeitä, ei kukaan voi väittää etteikö tuo kokoelma olisi ollut ekspressiivinen ja joka kerralla myös erittäin toimiva.

preacher92

Vihainen irvistys ja taukki hämmennys.

Vaikka siis Preacherin hahmot ovat arkkityyppisiä, osaa Ennis syventää heitä ja antaa heille tarpeeksi monisyisiä nyansseja. Useimmista keskeisistä hahmoista tehtiin myös taustatarinoita kertovia one-off -kertomuksia. Täten, vaikka ruumiita tulee ja sanoinkuvaamattomia törkeyksiä ladotaan satunnaisille tallaajille, jää lukija kannustamaan läheisiksi muodostuneita keskushahmoja ja toivoo, että heillä on mahdollisuus parempaan.

preacher93

Rauhalliset hetket, ystävällismieliset dialogit ja muut lämpimät tunnelmat muuttuvat tarinan edetessä merkityksiään, kuten Amerikkalaiset myytit yleensäkin.

66-numeroiseksi paisunut Preacher ei ole mikään virheetön timantti, sillä monen muun liian suosituksi käyneen jenkkisarjan tavoin se jäi junnaamaan loppua kohden, haluttomana päästä loppuun. Tietyllä tapaa tämä on kuitenkin perusteltavissa sarjan juonella, sillä hahmoilla on korkea emotionaalinen kynnyt käydä viimeiseen välienselvittelyynsä ja ottaa se merkittävin askel, joka vielä heidän tiellään on. Preacher ei ehkä ole mitään prestiisisarjakuvaa sanan tavanomaisessa merkityksessä, mutta se on huolella, rakkaudella ja ajatuksella tehtyä viihdettä. Ja sellaisena se on hyvin, hyvin viihdyttävä ja monia lukukertoja kestävä.

Mainokset

Tietoja Paavo Ihalainen

Palaute, huomiot ja parannusehdotukset osoitteeseen paavo.ihalainen(at) elitisti.net
Kategoria(t): American, fantasia, Hall of Fame, Ihmissuhteet, Kasvutarina, Mainstream, Sarjakuvat, seikkailu, Toiminta Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s