Blain & Lanzac: Ulkoministeriö

ulko5

Pikkuvirkamiesten sun muiden paperinpyörittelijöiden työn seuraaminen ei kuulosta kauhean kiinnostavalta sarjakuvan idealta. Ei, vaikka salanimellä Abel Lanzac työskentelevä käsikirjoittaja oli oikeasti Ranskan ulkoministeriön palkkalistoilla kun sitä pyöritti Dominique de Villepin.

Mutta no, monella on tietysti samankaltaisia varauksia myös West Wingin, The Thick of Itin tai The Veepin suhteen. Tosiasiassahan vallan kulisseihin sukeltaminen on todella kiehtovaa, kunhan saadaan luotua kiinnostavaa dialogia ja mielellään myös huumoria. Ranskan arvostetuimpien sarjakuvapiirtäjien joukkoon lukeutuvan Christophe Blainin ja Lanzacin salanimen takaa paljastuneen Antonin Baudryn käsissä sitä kyllä riittää.

ulko4

Pohjimmiltaan kyseessä on tarina eräänlaisesta isäsuhteesta. Ranskan ulkoministerin palvelukseen tuleva nuori puheenkirjoittaja Arthur näkee esimiehensä Alexande Taillard de Vormsin ensin Darth Vadermäisenä pimeänä valtiaana, sitten tahallisen hämmentävänä turhan työn teettäjänä, mutta lopulta alkaa ihailla tätä eräänlaisena idealistina ja eksentrisenä vapauden puolustajana. Hahmojen suhdetta korostaa että molemmat on piirretty samanlaisina parin vedon terävänokkina, kun muiden hahmojen piirteet ovat tarkkasilmäisen karikatyyrimäisempiä.

ulko3

Näin aito herra isoherra astuu mukaan sarjakuvaan.

On selvää, mihin aikaan maailmanhistoriassa sarjakuva sijoittuu, sillä olennainen lanka on suuri kansainvälinen selkkaus Luusdemin kuningaskunnan ympärillä, johon Yhdysvallat mielellään tekisi sotilaallisen intervention, mutta Ranskan johtama liittouma YK:ssa vastustaa. Colin Powellia tai George W. Bushia ei ole vaivauduttu peittelemään kovin tarkasti, vaikka heidänkin nimensä on toki vaihdettu. Kun tietää, että lopulta kaikki uurastus oli turhaa ja sota syttyi väärin perustein, tulee koko sarjakuvan kuvaamalle aherrukselle hieman katkeransuloinen sävy.

ulko6

Touhotuksen lomassa on myös näin ylväitä hetkiä.

Kuitenkin vaikka panokset ovat kovat, on sarjakuvan varsinainen suola muualla. se on pohjimmiltaan kuvaus työpaikasta ja työntekijöiden välisistä suhteista. Alkupuolella Arthur ystävystyy nopeasti erään virkailijan kanssa, joka kutsuu häntä mulkuksi. Hän saa myös neuvon, että haljujen temppujen tekeminen työkavereille on ”kuin rakastelua” – tapa pitää valtapeli kiinnostavana ja työpäivät keskenään erilaisina.

ulko8

Arthurin ongelma on vaikeus kyetä tarjota sanat siihen, mitä ministeri tarvitsee. Keskustelukumppaneitaan dominoiva ulkoministeri koettaa korostaa selkeitä pointteja, mutta vaihtaa mieltään, mitä ne tärkeimmät kohdat ovat, ja haluaa ristiriitaisia näkemyksiä ja muinaisia sanontoja mukaan joka tekstiin. Kun Suomessa valtaapitävät koettavat ottaa kovinkin arkisen aseman ja jokamiesmäiset sanat, on huikeaa tutkia, miten historiaa ja kirjallisuutta rakastavat ranskalaiset rakentavat toinen toistaan huikeampia puheita kauniista retoriikasta.

ulko7

Arvostan etenkin opetusta yliviivauskynän ylivertaisuudesta kuulakärkikynään nähden.

Työkseen kirjoittava, etenkin se, joka on joskus mokannut ja pitänyt itseään todellisuutta nokkelampana, tunnistaa kyllä Arthurin räpiköinnin. Työ alkaa dominoida hänen elämäänsä ja hän toistaa yhä enemmän ministerin esittelemiä piirteitä. Jää hieman avoimeksi, kuinka suurta tuhoa unelmatyöpaikka saa hänen yksityiselämässään.

ulko1

Ulkoministeriö oli ilmeisesti Ranskassakin kovin suosittu, mutta sitä ei julkaistu kuin kaksi kirjaa ja tarina tuntui jäävän pisteeseen, josta se olisi vielä voinut jatkoa. De Villepinkin nousi vielä ihan pääministerin asemaan. Ja sarjakuvasta puolestaan on tehty elokuvaversiokin. Mutta vaikuttaa siltä, että Baudry on sanalliset muistelmansa tyhjentänyt ja tuottelias Blainkin siirtynyt muihin hommiin. Sääli, mutta ainakin nämä kaksi käännettyä kirjaa kyllä jaksoivat ilahduttaa vielä, vaikka ne oli viimeksi lukenut vuosia sitten.

Mainokset

Tietoja Paavo Ihalainen

Palaute, huomiot ja parannusehdotukset osoitteeseen paavo.ihalainen(at) elitisti.net
Kategoria(t): france, Hall of Fame, historia, Huumori, Komedia, Mainstream, politiikka, Sarjakuvat, satiiri Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s