Kotimaisia: Petteri Tikkanen ja Eero

eero2

Sv. artikkelin kuvituksessa vihasymboli.

Lapsuuden kekseliäisyyttä ja ruohonjuuritasolla aikuisten maailmaa tulkinneessa Kanerva-lastensarjassa esiintyi jo päähenkilön pottatukkainen kaveri, Eero. Selvästi sivuhenkilönä aloittaneesta pojasta muotoutui piirtäjä Petteri Tikkaselle eräänlainen omakuva, jonka kautta pystyi peilaamaan henkilökohtaista historiaa sekä tuottamaan vaikuttavan kasvutarinan suomalaisesta maaseutunuoruudesta.

eero1

Eero-albumin avauksessa lapsuuden ystävyksistä on jo kasvanut fyysisesti täysin erinäköiset.

Tähän mennessä viisi albumia on jo ilmestynyt Eeron edesottamuksista, joissa hän kasvaa noin 10-vuotiaasta noin 19-vuotiaaksi. Sarjakuvat toimivat omillaan, mutta varsinaisesti niistä saa enemmän irti, jos ne lukee kaikki kerralla. Etenkin alkupuolella toistuvat kohtaamiset Kanervan, isoisän sekä isän kanssa saavat uusia merkityksiä ja sisältöjä kerrostuessaan sarjassa toisensa jälkeen.

Kirjoittajana Tikkanen on selvää Kaurismäen koulukuntaa: dialogia ei ole tavuakaan sen enempää kuin tarvitaan. Samankaltainen ekonomia ulottuu muuallekin sarjakuvassa. Viiva on tarkkaa, ja kuvaa maailmaa juuri tarpeeksi tarkasti, antaen kuitenkin keskiön sen henkilöhahmoille, joiden sisäinen myllerrys tulee esille muutamalla viivalla. Kullakin albumilla on lisäksi oma teemaväri, jolla korostetaan ja/tai syvennetään kuvitusta.

eero5

Eero-albumi on vielä selkeä irtiotto Kanervasta. Se kuvaa juurikin sitä hetkeä, kun erottamattomien kaverusten, Eeron ja Kanervan tiet alkavat erota murrosiän myötä. Eero on yhä lapsi, mutta taustalla Kanerva ottaa jo harppauksia kohti aikuisuutta.
Juonilla ja jekuilla aiemmin pärjännyt pikkupoika hakee ohuen voiton edelleen tätä jippovalikoimaa hyödyntämällä. Palkintona on Kanervan koulukuva.

eero3

Myöhemmin käy ilmi, että Kanerva on edennyt aikuistumisessaan jo reilusti Eeroa edelle.

Autoerotiikkaa sitten kuvaa eroottista heräämistä, joka oli vielä jossain määrin viatonta edeltävässä albumissa. Se muodostaa Mopo-albumin kanssa kaksikon, jossa menopelien rassaaminen nähdään porttina kohti aikuisempia kiinnostuksenkohteita. Tietty seksuaalisuuden metafora toimii samalla tavalla niissä. Eero hakee voimakasta mieskuvaa, jota pyrkii toteuttamaan ja suhde mekaniikkaan toimii suoraviivaisempana versiosta suhteesta tyttöihin. Toiseen saa isältä apua, mutta toisen kanssa ollaan pöllämystyneitä. Selvästikään Eero ei muutenkaan paljosta ymmärrä, mistä kertoo esimerkiksi se, millaisia symboleita hän ajattelee kuuluvan moottoripyöräelämään.

eero6

Sodan käyneelle isoisälle symbolilla on konkreettisempi merkitys.

Näissä albumeissa Eeron suhde aikuisiin miehiin, isään ja isoisään, on yhä ihaileva ja lämmin. Molemmista tosin alkaa näkyä heikkouksia. Isän alkoholismi pahenee, vaarilla puolestaan terveys rakoilee, samalla kun naisvastaisista asenteista paljastuu lopulta taustalta henkilöhistoriaan kuuluvat traumat.

eero7

Myöhemmän tiedon perusteella vaikuttaa epäilyttävältä, olisiko isä edes pitänyt tämän lupauksen vaikka Eero olisi onnistunut täyttämään vaatimukset.

Eerosta tulee lopulta aikuisikäinen Armeija-albumissa, vaikka hän käy hahmona yhä isokokoisemmaksi ja vähäpuheisemmaksi. Fyysisestikin käy selvästi, miten paljon Eero muistuttaa piirtäjäänsä Tikkasta. Armeija on albumi Eeron koettelemuksista monella rintamalla, jossa halut ja velvollisuudet repivät häntä kahtia. Ryypätä hän ei halua, koska toivoo saavansa isältään armeijan jälkeen lahjaksi Harrikan. Tämän vuoksi hän joutuu päästämään irti haaveistaan Kanervasta.

eero8

Tämän katseen merkitys tuntuu syvenevän seuraavan albumin myötä. Kyse ei ehkä ole pelkästä kiusoittelusta.

Samoin tuo itse armeijalaitos, jonka luvataan kouluttavan Eerosta mies, osoittautuu osotuksia kurjemmaksi paikaksi, jossa ei kykene pärjäämään pienenkin allergiaihottuman kanssa. Lopun nöyryytyksenä Kanervan lettipäinen kaveri (jolla varmasti on nimi, mutta joka ei oikein helposti käy sarjakuvasta selväksi) jää, kun Eero joutuu lähtemään.

Lopulta sitten on albumi Eka kerta, jossa alkaa näyttää siltä, että Eero ottaa ne viivästyneet harppaukset kohti aikuisuutta ja alkaa löytää oman paikkansa maailmassa. Albumeiden välissä kadonnut isoisä jättää jälkeensä tuvan, ja isän ryypiskelyltä Eero ei saa rauhaa. Oma paikka antaa entistä enemmän vastuuta, jotka Eero hoitaa, ja tulee kotibileissä sitten sarjakuvan nimestäkin pääteltävällä tavalla palkituksi.
Mutta kahtiajakoisuus eri maailmojen välillä tulee kuitenkin lopulta esille, ja kotiseudulla aikuistuminen olikin vain hetkellinen tilanne. Uudet tiet vievät Eeroa katkeransuloisessa lopetuksessa, jossa kehkeytyvät asiat joutuvat ottamaan stopin.

 

eero0

Eero-sarjan melko lyhyillä albumeilla on sopivan verkkainen tahti, jonka avulla Tikkanen onnistuu luomaan selkeän ajan ja paikan kuvan. Hirveästi vihjauksia aikakauteen ei ole, mutta päätellen naisten pääsystä armeijaan, joka on albumeissa toistuva teema, sijoittuu se johonkin 90-luvun alkupuolelle. Kuitenkin Tikkasen esittämät sisäiset myllerrykset, nuoren miehen askarruksen aiheet ja vaikeat päätökset, ovat toki yleismaailmallisia.

eero9

Mainokset

Tietoja Paavo Ihalainen

Palaute, huomiot ja parannusehdotukset osoitteeseen paavo.ihalainen(at) elitisti.net
Kategoria(t): Huumori, Ihmissuhteet, Kasvutarina, Kotimaisia, maaseutu, Sarjakuvat, Suomi Avainsana(t): , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Kotimaisia: Petteri Tikkanen ja Eero

  1. Paluuviite: O’Malley: Scott Pilgrim | Ahvenaario

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s