
Magnum Dong.
Sarjakuvan ystävät toistavat usein ajatusta, että Pierre Christin ja Jean-Claude Mézieres olivat aikaansa edellä Valerianeiden kanssa. Koska sci-fin historia on pitkä ja monet huikat konseptitkin juontavat yllättävän syvälle, on helppo tietysti hymähtää moiselle. Sarjahan kuitenkin alkoi jo tilanteessa, jossa Star Trek oli jo pyörinyt vuoden televisiossa.
Huikeissa maailmoissa ja aika-avaruuden tuolla puolen seikkailevat, rauhan asialla olevat agentit eivät siis itsessään ehkä olleet niin huikea juttu vielä. Mutta on myös ihan turha kiistää, etteivätkö jotkin sarjakuvan villeimmistä konsepteista ja futuristisista ajatuksista olisi olleet sellaisia, jota mainstream-popkulttuuri ymmärsi hyödyntää vasta reilusti niiden jälkeen. Kun maailmakin oli jo muuttunut.
Tässä postauksessa käsiteltävistä albumeista Väärennetty maailma ilmaisee tätä selkeämmin. Sarjan alussa nähdään Valerian aikamatkalla buurisodan aikoihin etsimään informaatiota. Vai miten on? Nimittäin yllättäen käykin näin, että Valerian ammutaan ja hän syöksyy kuolemaansa! Käykin ilmi että kyseessä on simulaatio, jossa salaista informaatiota varten teetetyt klooni-Valerianit lähetetään tiedonmurusia hakemaan eri aikakausiin. Ja toisin kuin Tom Cruisella, tässä tehtävät todella ovat mahdottomia, sillä niistä ei selvitä elävänä!
Tällainen Edge of Tomorrow -kerronta on tullut suosituksi vasta parin viime vuosikymmenen aikana kun yhteys videopeleihin on muodostunut ilmiselväksi. Mutta mitä vertailukohtaa 70-luvun sarjakuvan lukijoilla tähän oikein oli? Suunnittele oma seikkailusi kirjat?

Bechdelin testi täytetään, naishahmoilla on muutenkin erittäin toisistaan poikkeavat näkemykset maailmasta.
Isännän linnut -sarja sitten on huomattavasti pulpimpi. Se alkaa Valerianin ja Laurelinen ollessa yksiä monista autiomaassa ”Isäntää” palvelevista orjista. Heidän mystinen herransa pitää rautaisella kädellä alamaisensa ruodussa, ja lähettää hirvittävät lintunsa
tarkkailemaan ja kostamaan kaikenlaiset kommervenkit. Tietenkin nohevat avaruusagentit onnistuvat lopulta pakenemaan, mutta sitten heidän olisi joko vakuutettava Isännän orjat kääntymään tämän hirmuvaltaa vastaan tai tuhottava itse Isäntä. Kummankaan suunnitelman toteuttaminen ei ole helppoa, sillä maa on primitiivinen ja karu.

Takaa-ajo on albumin näyttävimpiä kohtia.
Isännän linnut on itselleni yksi albumisarjan mieluisimpia. Se on sopivan suoraviivainen, jotta oma reikäpääni ei joudu sahaamaan sivuja jatkuvasti edes takas uudestaan, eikä sisällä liian pitkällisiä selitystuokioita, jotka monta muuta Valerian-seikkailua vaivaavat, mukaan lukien Väärennettyä maailmaa. Mutta ei voi väittää etteikö konseptiltaan huikeampi ja monipuolisempi Väärennetty maailma olisi merkittävämpi ja huomionarvoisempi seikkailu.

Iron Maideniä taustamusaksi.
Kummatkin albumit, jotka alun perin julkaistiin 1973 ja 1978, osuvat täysin Valerian-sarjakuvan kultakauteen, jossa myös Mézieres’n kuvitus on aivan tiukinta ydinkärkeä.
Isännän linnuissa on konseptin ohuudesta huolimatta tiettyä selityksetöntä uhkaavuutta. Väärennetty maailma taas uudelleen luo uskottavasti niin useita eri aikakausia, kosmokseen katoavan Valerianin minuuden 2001: avaruusseikkailua muistuttavassa jaksossa ja loppupuolella aivan huikeita vieraita maailmoja ja loputtamasti kloonattuja Valerianeita teurastavan sotakentän.

Klooni-Valerianit eivät ole mitään ruudinkeksijöitä.
Lopuksi vielä hienoinen spoilerin oloinen juttu, sillä näitä albumeita yhdistää selkeästi se, miten samankaltainen niiden loppu on. Käy siis ilmi että pahuuden lähde on kummassakin tarinassa tietynlainen ihmisen kyvyt jo kauan sitten ylittänyt tekoäly.
Se ilmenee valtavana leijuvana möykkynä kummassakin tapauksessa. Alkuperäisessä julkaisussa näiden tarinoiden välillä oli sentään kokonaista viisi vuotta, enkä ole varma onko näiden välillä tarkoitus olla loppuratkaisun kannalta jonkinlaista jatkumoa.

Zardoz has spoken!
Yhtä kaikki, samanlaiset ongelmat ovat selvästi riivanneet kun koneet ovat ottaneet Jumalan aseman ja alkanut määrittämään maailmaa oman kuvansa mukaan. Peruskonsepti on ollut erilainen, mutta kaiken pahan alku ja juuri löytyy
samankaltaisessa kylmässä, konemaisessa itsekeskeisyydessä ja pohjattomasta ylpeydestä humanismin puutteessa. Ymmärrys toisia kohtaan ja samanarvoisista lähtökohdista lähestyminen nähdään laastarina tällaisiin ongelmiin, eikä menneitä vääryyksiäkään niin jäädä vatvomaan. Valeriankin toipuu lukuisista kuolemistaan olosuhteisiin nähden sangen helposti.