Valerian & Laureline: Tuhannen planeetan valtakunta ja Varjojen lähettiläs

v_varjojen4

Pöly Luc Bessonin viimevuotisen mammuttielokuva Valerianin ympärillä lienee jo jokseenkin laskeutunut, joten voimme tarkastella sekä sitä että sen innoittajina toimineita sarjakuvia. Satunnaisen Valerian & Laureline -sarjakatsauksen toisessa osassa paneudumme siis albumeihin Tuhannen planeetan valtakunta ja Varjojen lähettiläs.

val_albumit2

Sanottakoon alkuun, että minusta Bessonin elokuva ei ollut pöllömpi, vaikka siinä on muutama kohtuuttoman iso kauneusvirhe, joiden yli päästä. Näistä vähäisimmästä päästä ei ole karismaton ja suoranaisesti epämiellyttävä pääosanesittäjä Dane DeHaan. Kuitenkin elokuvan voi pääasiassa sanoa olevan sarjan hengelle ja konsepteille melko uskollinen, mikä ensinnäkin närästää monia, ja toiseksi ei kuitenkaan ole laajemmin levinnyt kritiikiksi lähtökohtana olevan sarjakuvasarjan omista rajoitteista.

val_1000_5

Tuhannen planeetan valtakunta -albumista oleellisin elokuvaan lainattu elementti taitaa olla sen nimi, ja ehkä jossakin määrin myös sen lopputwisti. Kyseinen albumi (kaikkiaan sarjan neljäs) on kuitenkin vielä alkupään Valerian-tarinoita, jossa Pierre Christin ja Jean-Claude Mézieres vasta alkavat leikkiä isommilla leluilla kuin mitä aiemmin on nähty.

val_1000_2

Valtava Syrte-yhteiskunta on liittymässä galaktiseen unioniin, ja Valerian ja Laureline lähetetään tarkistamaan, millaista eloa siellä vietetään. Tuhannesta planeetasta liikutaan pääosin hyvin keskiaikaisissa ympäristöissä, joihin kuuluvat arabivaikutteiset basaarit ja haaremit, eurooppalaista kastiluokkaa muistuttava luokkayhteiskunta ja pimeämpänä puolena kerjäläisalueet ja kidutuskammiot. Kaapupukuinen salaseura ottaa sarjakuvassa selkeän konnan aseman, joiden aikeet ja tarkoitusperät on kyettävä selvittämään.

val_1000_4

Tarinassa on huomattavaa se, että se lanseeraa sarjaan keskeisiä ajatuksia siitä, miten ihmiset ovat vain yksi rotu monista, monista muista. Ihmisten tietynlaiset käsitykset erilaisista asioista, kuten ajasta ja sen mittaamisesta, eivät ole välttämättä sovellettavissa muihin avaruusolentolajeihin ja -rotuihin. Tosin tässä albumissa vieraat maat ja kansat ovat vielä selkeästi ihmisten kaltaisia, myöhemmin näin ei ole ollut ihan yhtä selkeästi. Mukana on myös jonkin verran 60-lukulaista psykedeliaa, joka antaa kuvittaja Mézieresin kyvyille hyvissä määrin tilaisuuksia luoda omalaatuisia tilanteita ja tiloja.

val_1000

Varsinaisesti elokuva on huomattavasti enemmän velkaa Varjojen lähettiläs -albumille, joka tutustuttaa tarkemmin avaruuden YK:na toimivaan avaruusasemaan, Keskuspisteeseen. On vihdoin Maapallon vuoro toimia paikan puheenjohtajana, mutta juuri tuon ajan kynnyksellä häviää Maan suurlähettiläs Valerian mukanaan. Laureline saa käyttää omaa neuvokkuuttaan ja diplomaattisia kykyjään selvittääkseen, mihin lähettiläs on oikein kadonnut ja mitä hän mahtaa olla kaavailemassa.

v_varjojen2

Kaikkeen Laureline Valerianin puolesta suostuukin.

v_varjojen1

Tarina on sarjassa keskeinen sen puolesta, että se esittelee monia myöhemminkin sarjassa esiintyviä olentoja ja asioita. Bluxtin yrmyttävä transmutaattori, kovaa kauppaa käyvät tupuhupulupumaisesti puhuvat shinguzit ja mitä erikoisemmat merenalaiset lajit ja rodut ovat olleet niin hyviä rakennuspalikoita Valerianin maailmaan, että niiden pariin ollaan palattu myöhemminkin.

Kun Tuhannen planeetan valtakunnassa Valerian saa selvitä pitkiä aikoja itsekseen, Varjojen lähettiläs puolestaan kääntää asetelman ympäri ja tekee ensimmäistä kertaa Laurelinesta selkeästi tarinan sankarin.

v_varjojen5

Minusta Clara Delevigne sai toisinnettua varsin hyvin Laurelinen toisaalta ihmisiä kohtaan äkkipikaisen ja määrätietoisen, toisaalta erilaisia eläimiä ja avaruusolentoja kohtaan lempeän ymmärtäväisen hahmon. Suoraviivaisempi Valerian on vaikeampi hahmottaa ja oikeamielisyyden sijaan DeHaan esittää hänen ajavan voimansa olevan himo Laurelinea kohtaan tai muun känkkäränkkämäisen itsekkyyden.Albumeissa hahmojen luonteet on näissä albumeissa saatu jo vakiinnutettua ja Valerian on myös ajoittain toheloiva ja kömpelökin sankari, jonka puolesta uskaltaa jännittää.

val_1000_3

Vertailussa Varjojen lähettiläs on albumeista selkeästi parempi, vaikka Tuhannen planeetan valtakunta juoni on suoraviivaisempi ja siten helpommin seurattava mysteeri. Monen erilaisen avaruusrodun sulatusuunin kuvaus on siinä onnistuneempaa, ja erilaiset hahmot ikimuistoisempia. Huumorikin tuntuu pelaavan paremmin.

v_varjojen3

Kaikenlaista naamioitumista ja soluttautumistakin tulee suorittaa. Kohtaus on mielenkiintoinen myös itse elokuvassa.

Kun Varjojen lähettiläs -sarjakuvassa ei oikeastaan ole isompaa roistoa, vain ihmisten pöhöttynyt itsetuntoa ja suuret luulot, on elokuvassa toki häijymmät suunnitelmat. Siinä mielessä elokuvan kliimaksi on oikeastaan parempi kuin sarjakuvan tietynlainen lussahdus. Kuitenkin kaikesta huolimatta sarjakuvat ovat vuosikymmenien jälkeenkin
yhä mielikuvitusta kutkuttavia ja yksityiskohtaiselta kuvitukseltaan sen verran henkeäsalpaavia, ettei hienoinkaan CGI-grafiikka vain pysty samaan.

Kaipaan kyllä lisää Valerian-elokuvan kaltaisia scifi-elokuviakin, mutta jos mietitään, mikä formaatti on parempi tällaisen mittakaavan kertomuksen kertomiselle, on vastaus ilmiselvästi sarjakuva.

Tietoja Paavo Ihalainen

Palaute, huomiot ja parannusehdotukset osoitteeseen paavo.ihalainen(at) elitisti.net
Kategoria(t): fantasia, Mainstream, Sarjakuvat, scifi, seikkailu Avainsana(t): , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s