Irtaudu arkijärjestä, lähde jykeväleukaisen cowboy’n matkaan. Cowboy Henk on kaikkien dadaisten sankari, sarjakuvan esittämän aika-avaruuden legenda. Belgiassa hahmo on seikkaillut jo vuodesta 1981, pääasiassa lyhyissä vitsisarjoissa, mutta onpa suomeksikin ilmestynyt myös pitempi seikkailu Cowboy Henk ja lahjahevoset.
Mitä erikoisemmat tilanteet esitetään Henkille arkisiksi ongelmiksi. Tai mitä arkisemmat ongelmat ratkaistaan mitä omituisemmin keinoin. Esimerkiksi kakkahädän yllättäessä Cowboy Henk menee sovittamaan housuja, ja sitten palauttaa ostamansa housut kun ne on täytetty ulosteella. Tai ystävänpäivää juhlistetaan asettamalla tuntemattoman selkänsä takana pitämät kädet omille kiveksille.
Pohjimmiltaan Henk on itsekäs ja omaa etuaan mihin hintaan hyvänsä ajava. Taitaapa hän kuitenkin olla tietoinen siitä, että on sarjakuvansa tähti, joten hän myös pääsee teoistaan kuin koira veräjästä. Ulkomaailma ei ole sen yllättyneempi vaikka Henk panee aurinkorasvaa irtojalalle tai käy peniksenpidennyksessä, joka lisää miehuuteen metrikaupalla tavaraa.
Aamiaiseksi kerubia.
Huumorissa on hieman samankaltaista satiirisuutta kuin Joán Cornellan hymysuisilla nappisilmillä. Lopulta melko tiukkaan säädeltyä tapakulttuuriamme irvitään ja nälvitään, minkä jaksetaan. Seksuaalisuus ja siihen liittyvä käytös etenkin näyttäytyy erittäin oudossa valossa.
Yleinen vitsailun aihe onkin juuri ihmisten turhamaisuus, kehonpalvonta ja ulkonäköasioiden vaikutus ihmissuhteisiin. Toinen yleinen aihe on taide, niin sarjakuva- kuin kuvataidekin, jolloin tietynlainen konseptien kokeilu ja kiusoittelu muistuttaa White Cuben lähestymistapaa. Mutta tässä ei olla vain dekonstruktoimassa, vaan myös luomassa jotain omanlaistaan.
Cowboy Henk ja Lahjahevoset puolestaan on täysiverinen ja albumimittainen lännenparodia, jossa toimitaan tietysti täysin päinvastaisella järjellä kuin tavanomaisemmissa Tex Willereissä. Erilaiset lännen arkkityypit muovaillaan siinäkin täysin uusiksi. Hevosvarkaiden sijaan lännen röyhkeimpiä rosvoja ovat tyypit, jotka lupaa kysymättä antavat pollensa toisten huomaan. Mikä logiikka tässä piilee, joutuu odottamaan sarjakuvan loppuun.
Koska belgialaisia ollaan, tietysti myös Henk lainailee Hergén piirrostyyliä, ja homageja klassisiin Tintti-seikkailuihin piisaa. Samalla lailla lainataan myös vahemmilta strippisarjakuvan pioneereiltä. Ideana tietysti on, että mitä tavanomaisempia seikkailuja varten kootun näköinen sarjakuvasankari kieltäytyykin pitäytymästä missään tietyssä skeemassa. Sarjakuvan mahdollisuudethan ovat rajattomat ja on ihan turha pysyä asetetuissa säännöissä tällaisessa tilanteessa.
Kotimaassaan Belgiassa sarjakuva ei ole suostunut oikein kunnolla sopeutumaan lehtiin, joissa se on ilmestynyt. Jos lukijat ovat erehtyneet odottamaan sekoilulta soveltuvuutta lapsille, on odotukset murskattu rajusti lisäämällä vulgaaria seksuaalisisältöä tai väkivaltaa. Suomeksi julkaistuissa etenkin albumissa Kansalainen Cowboy Henk on jo astetta härskipää tavaraa. Mutta vitsi ei yleensä tunnu olevan pelkästään shokkiarvossa ja navan alla, vaan siinä, millä tavalla tavanomainen logiikka saadaan venytettyä ja paukutettua ihan omanlaiseensa muotoon. Kaikki lukijat eivät tietysti arvosta sitä, että heidän tajuntaansa tällä lailla laajennetaan.
Ahvenaario 