Sarjakuva vääntyy monenlaiseen tarinankerrontaan, myös symbolismiin. Jos halutaan verrata maailmankirjallisuuteen, niin Percy Gloom sisältää siinä määrin paljon ja monin kerroksin symboliikkaa, että sitä voi verrata vaikka Beckettin näytelmiin. Sen tekijä, Cathy Malkasian, taitaa myös erinomaisesti erittäin karrikoidut, klassisten sarjakuvahahmojen näköiset hahmomallit, joiden pehmeät muodot ja ylilyödyt ilmeet kätkevät taaksensa syvällistäkin tutkiskelua sisäisen elämän vaikeuksista, traumoista, peloista ja ahdistuksesta.
Keskeinen henkilö on ahdistunut ja maailmaa pelkäävä mies, jonka ikää on erittäin vaikea määritellä. Hänessä on piirteitä niin pienestä pojasta kuin vanhasta miehestäkin. Toisaalta Percy asuu vielä iäkkään äitinsä huovissa, toisaalta hän on kipparikallemainen roikkusilmä, joka vaikuttaa vain olevan kieltäytynyt kasvamasta isoksi.
Percyn unelma on päästä suuryritykseen kirjoittamaan tuotteiden kyljissä olevia varoitustarroja, joilla hän kokee pelastettavan ihmishenkiä. Tätä varten hän joutuu matkustamaan työhaastatteluun vieraaseen maahan, jossa esiintyy uhkia kuten kaduilla leikkiviä lapsia ja äkäinen Marcie. Kyseessä on koko kaupunkia kauhun vallassa pitävä nainen, joka kohtaa Percyn konditoriassa ja aikansa tälle huudettuaan keksiikin olevan häneen palavasti rakastunut ja pommittamaan tätä kirjeillä.
Rakkautta ensi silmäyksellä.
Percyä tosiaan määrittävät aluksi kaikenlaiset pelot. Koska mielikuvitus mitä kamalimpien tilanteiden pohtimiseksi laukkaa ylikierroksilla, pitää hän itseään täydellisenä valintana hakemaansa työpaikkaan. Paradoksaalisesti itseluottamus kumpuaa siis itsensä mitättömäksi tuntemisesta. Kuitenkaan Percy ei itse ole kyennyt kuvittelemaan joutuvansa kohtaamaan jonkun Marcien kaltaisen ihmisen, tai onnetonta sattumaa, joka sai hänet parantamaan hänen kipeän liikavarpaansa ja siten tämän yksipuolisen rakkauden kohteeksi.
Percy jakaa valaistusta kaupungissa.
Sarjakuvan edetessä saamme tietää lisää Percyn taustasta ja siitä, mikä on saanut hänet käpertymään niin paljon sisäänpäin. Kun hahmo alkaa vaikuttaa entistä moniulotteisemmalta ja todemmalta, myös maailma alkaa vaikuttaa entistä oudommalta. Siinä on puhuvia vuohia, mahdollisuus sytyttää oma päänsä lampun tavoin hohtamaan ja suuryrityksen uumenissa niin valtavia kolkkoja kammioita kuin huvipuistomaisia liukumäkiä ja salaluukkuja.
Koetan välttää sanaa, ”Kafkamainen”, vaikka se kuvaa varsin hyvin sarjakuvan antamaa kuvaa työelämästä.
Malkasianin sarjakuvan suurin hienous on, että vaikka se käsittelee melko raskaita aiheita, sen lukee kepeästi ja ilolla. Mustavalkoinen hiilikuvitus muistuttaa esimerkiksi Carol Swainin tai Posy Simmondsin kädenjäljistä, mutta toimii niistä täysin omillaan, vieden kauniin kuvin tarinaa eteenpäin. Percy Gloom on surrealistinen klassikko, jolle Malkasian on sittemmin tehnyt myös jatkoa.
Ahvenaario 