Ferris: My Favorite Thing is Monsters

monsters3

Yleensä olen niin paljon jäljessä sarjiskulutuksessa, ettei minun juuri kannata tehdä ”vuoden paras” -listoja tai muutenkaan noukkia valintoja. Tämän vuoden tarjonnasta esiintyi kuitenkin yksi teos sen verran edukseen, että täytynee nyt tehdä tällainen Vuoden paras -postaus tällaisessa vaiheessa.

61qYUbHTH1LTäytyy ihailla tekijä Emil Ferrisiä. Kyseessä on hänen esikoisteoksensa My Favorite Thing is Monsters, part 1, joka julkaistiin tekijänsä ollessa 55-vuotias. Tyhjästä ei Ferris kuitenkaan ole tullut, vaan selvästikin hän on hionut piirtäjäntaitojaan vuosia saadakseen kerrottua magnum opuksensa. Se sijoittuu pääasiassa 60-luvulle, jolloin Ferris itsekin oli lapsi, ja Chicagoon, joka on myös tekijän oma kotikaupunki.

My Favorite Thing is Monsters ottaa lähtökohdakseen hirviötarinat ja niiden symbolismin. Tiedättehän, ihmissusi symboloi murrosikää, Frankensteinin hirviö ulkopuolisuuden ja yksinäisyyden tunteita ja niin edespäin. Hirviöt ovat traagisia olentoja, joita ulkoinen maailma hylkii. Tämän vuoksi nuori Karen ahmii kauhusarjakuvia ja piirtää myös itse itsensä karikatyyrimäiseksi susitytöksi ympäröivien ihmisten ollessa realistisempia.

monsters1

Tässä vaiheessa täytyy sanoa, että Ferrisin sarjakuvan toteutustapa on aivan omaa luokkaansa. Sarjakuva on piirretty pääasiassa eri värisillä kuulakärkikynillä tavalliselle viivoitetulle luentopaperille. Tästä huolimatta jälki on kolmiulotteista, yksityiskohtaista, vivahteikasta ja silmät sulattavan kaunista. Karkea tekemistyyli tavallaan muistuttaa modernia versiota viktoriaanisten kauhuromaanien kuvituksesta, joka sekin sai ihmeitä aikaan aataminaikaisesta painokuvastosta. Teosta halkovat erilaisten kauhulehtien kannet, jotka herättävät siinä esiintyvän symboliikan ekspressionistisesti henkiin.

monsters2

Ulkopuolisiksi ja ”hirviömäisiksi” itsensä kokevat hahmot ovat sarjakuvassa pääasiassa seksuaalivähemmistöihin kuuluvia. Kuten ihmissusitematiikkaan kuuluu, valkenee myös Karenille pikku hiljaa sarjakuvan kuluessa, että hän pitää enemmän tytöistä kuin pojista. Kuitenkaan tätä ei ole esitetty minään maailmaa mullistavana havaintona, vaan pikku hiljaa varmistuvana seikkana, jota paljon isompi asia on kertoa tapauksesta perheelle. Vaikka ihminen itse suhtautuisi olemukseensa tyynesti ja kypsästi, ulkomaailma osaa ottaa vihamielisen asenteen tätä kohtaan.

monsters7

Teos on myös perhetarina. Maajanmuuttajaäidin kaksi lasta koettavat tulla toimeen kylmässä ja vaarallisessa maailmassa, huomioiden jossain määrin myös äidin toiveet perinteiden ja vanhan järjestyksen pohjalta. Äitiä tärkeämpi on Karenin suhde veljeensä Deezeen, joka on boheemi taiteilijasielu. Hämärähommiin ainakin jossain määrin sotkeutunut, naiskenteleva, mystinen, mutta myös kauneutta ja taidetta arvostava sielu. Selvästi sisarensa ihailun kohde, mutta hänen salaisuuksistaankin paljastuu tiettyä itseinhoa ja katumusta vääristä päätöksistä.

monsters6

Vihjataan olevan paljolti Deezen vaikutusta, että Karen ylipäänsä pitää tarinan sisäistä muistikirjaa, toisin sanoen piirtää talteen sen, mitä me luemme. Deezen kautta Karenille myös aukeaa teoksen taidehistoriallinen osuus. Karenin kanssa taidemuseon käytäviä kävellessä saamme nähdä pikkutarkkoja toisintoja mestariteoksista, mutta myös niiden yllättäviä konteksteja ja niiden taidehistoriallisen kerrontatyylin perusteet. Kohtaukset antavat paitsi monipuolisia lukuohjeita, myös rohkaisevat lukijoita uppoutumaan taideteokseen, kuin elämään niiden sisällä.

monsters4

Varsinainen juoni sarjakuvatarinassa on Karenin uteliaisuus edesmennyttä naapuriaan Ankaa kohtaan. Sudenpentu päättää, että kyseessä on murha ja syyllinen on selvitettävä. Tutkiessaan asiaa Karen syventyy myös Ankan henkilöhistoriaansa, josta paljastuu tematiikkaa syventävä ulkopuolisuuden ja vihamielisen ulkomaailman äärimmäisin ilmaus, holokausti. Erilaisissa keskusteluissa ja saneltua nauhaa kuunnellessa käy ilmi että myös Anka on ollut seksuaalisuudestaan epävarma, mutta ennen kuin hän on onnistunut saamaan omaan identiteettiinsä kunnollisia vastauksia, ulkomaailman tapahtumat ovat ajaneet hänet äärimmäsiiin tilanteisiin ja äärimmäisiin tekoihin.monsters8

Voin myöntää suoraan, että natsiaika sarjakuvissa on tehokeinona vähän nähty, ja voimallisuudestaan huolimatta nämä jaksot ovat teoksen vähäisin osuus minulle. Haluaisin enemmän hengittää Chicagon 60-luvun tuntua, hippikauden ihanteiden ja kansalaisoikeustaisteluiden idealismin romahtamista. On huomionarvoista, kuinka Ferris onnistuu luomaan ajan ja paikan luonteen hyvin vähäisillä keinoilla. Yleensä kun taustoja esitetään hiemankin enemmän, on kyseessä ekspressionistisempi ja fantasiaan kurkottelevampi jakso.

monsters9

Teos on varsinainen tiiliskivi, mutta ei voi sanoa että sen mitassa olisi mitään turhaa. Sen rikkaita teemoja ja monikerroksisuutta pystytään mitan ansiosta käsittelemään monesta kulmasta samaan aikaan. Ferris on ilmeisesti tehnyt valmiiksi myös tarinansa jälkimmäisen osan, jonka pitäisi ilmestyä ensi vuonna. Monia asioita jää harmillisesti vielä puolitiehen, joten oikeastaan pitäisi teokset arvostella vasta siinä vaiheessa kuin monipolvinen kokonaisuus on valmis. Kuitenkin jo ensimmäisestä osasta saa irti niin paljon, ettei sitä yksinkertaisesti voi sivuuttaa. Ja jos sama meno jatkuu, on ensi vuodenkin paras sarjakuvateos jo melko varmuudella selvillä.

Tietoja Paavo Ihalainen

Palaute, huomiot ja parannusehdotukset osoitteeseen paavo.ihalainen(at) elitisti.net
Kategoria(t): American, art, Hall of Fame, historia, Ihmissuhteet, Kasvutarina, kauhu, LGBTI, mysteeri, Sarjakuvat Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s