Wein & Wrightson: Swamp Thing

Tämän vuoden aikana on menehtynyt varsin paljon legendaarisia sarjakuvantekijöitä, joiden vaikutusta alalla tunnetaan yhä. Heihin lukeutuvat myös kauhusarjakuvien uranuurtaja Bernie Wrightson (1948-2017) ja Wolverinen ja monen muun keskeisen X-miehen osakehittäjä sekä mm. Watchmenin editoija Len Wein (1948-2017). Yhdessä he loivat myös erään keskeisen kauhusarjakuvan ikonihahmon: Rämeen olennon.

Alun perin Swamp Thing esiintyi vain lyhyessä tarinassa antologiasarjakuvassa The House of Secrets. Yksioikoisessa tarinassa suohirviö palaa kostamaan entisen elämänsä päättymisen kilpakosijalleen. Tavallista goottilaisempi tarina ei ole aivan selkeä siinä, mihin aikaan se sijoittuu. Toisaalta hahmot näyttävät etäisesti viktoriaanisilta, mutta toisaalta myös tiedemies Alex Olsen sekoittelee sen verran kehittyneitä kemikaalicocktaileja, että kilpailijan aiheuttama räjähdys voi muuttaa hänet surusilmäiseksi suohirviöksi.

Nuori sarjakuvantekijä Louise Simonson toimi sarjakuvassa nähdyn nuoren naisen visuaalisena esikuvana.

Jo alkujakson kolkko tunnelma ja täysin onnettomuuden vuoksi yhteiskunnan ulkopuolelle sysätty sankari olivat huomattavan toimivia elementtejä. DC halusi sankarille jatkuvan sarjan. Wein kuitenkin keksi, että ehkä jutun voisi tuoda suoraan nykyaikaan. Siispä Saga of the Swamp Thing -lehden ensinumerossa karmean kohtalon potikin tiedemies Alec Holland.

Nyt Swamp Thing ei enää ollut unohdettu ensirakastaja, joka romanttisuudessaan riutuen stalkkaisi entistä rakastaan. Nimittäin Hollandin Linda-vaimokin pannaan lähes saman tien kylmäksi. Cable-niminen yksityisetsivä, jonka piti suojata Hollandeja murhanhimoisilta gangstereilta, syyttää tapahtumasta suosta noussutta Swamp Thingiä.

Vaikka kyseessä on päällisin puolin kauhusarjakuva, on jutussa nähtävä yhteyksiä esimerkiksi Hulkiin. Samalla tavalla hirviöitymisestään kärttyisä tiedemies vaeltaa ympäri maisemia, hakien sielulleen rauhaa. Ja ymmärtämättömät ihmiset sen kun kavahtavat sitä ja hyökkäävät kimppuun. Swamp Thingissä mukana on myös paljon hupsuja sarjakuvaelementtejä, kuten värikkäitä avaruusolentoja ja vieraileepa itse Batmankin yhdessä lehtisessä.

Wrightsonin heikkous ovat kankeat toimintakohtaukset.

Parhaimmillaan nuo sarjakuvat ovat, kun liikutaan kuvittaja Wrightsonin mukavuusalueella; hautausmailla, kuoleman rämeillä ja okkultistisissa tilanteissa. Swamp Thingin arkkiviholliseksi asettuu nopeasti erilaisia homonvuluksia luova velho Arcane, joka haikailee ikuista elämää siirtämällä oman tietoisuutensa Rämeen olennon ruumiiseen. Hieman kuin Bela Lugosin Ygor Frankenstein-elokuvissa, siis. Arcane pannaan useaan otteeseen pois päiviltä, mutta ryökäle löytää jotenkin aina tiensä elävien kirjoihin, vaikka yleensä maksaa siitä kovan hinnan.

Löytyy selitys, miksi hahmon ulkomuoto on niin ruma Mooren myöhemmissä sarjakuvissa.

Hieman hapuileva sarja löytää draiviaan aina paremmin loppua kohden. Kuitenkin Wrightson lähti 10 numeron, Wein 13 numeron jälkeen. Homma vihellettiin poikki pian tämän jälkeen. Swamp Thing ei ollut legenda syntyessään. Myöhemmin muuan Alan Moore ja John Totleben puhalsivat aivan uutta eloa konseptiin, mutta he miettivätkin paljon Weinia ja Wrightsonia paremmin, miten Swamp Thing varsinaisesti toimii. Alkuperäisissä tarinoissa elävänä kuolleena vaeltava sammalläjä on toisaalta esitetty kuolevaisena, mutta toisaalta ei häneen vaikuta juuri tehoavan luodit, turpaanveto, kidutus tai tuleen sytyttäminen. Lähinnä vain kylmyys.

Yhtä kaikki juttuja voi kritisoida monesta asiasta, mutta Swamp Thing oli selvä askel 70-luvulla aikuisempaan ja monimutkaisempaan sankarihahmoon. Mukana on toki keskenkasvuisille suunnattua angstailua ja joukkoon kuulumattomuuden tunteen tarkastelua. Mutta tietynlaisen kuolemanjälkeisen elämän kuvauksena ja jännittävän toismaailmallisen näköisten olentojen kuvaajana ei ole myöskään ihme, että sarjakuva yhä vieläkin pystyy säväyttämään.

Kymmenen ensimmäisen numeron jälkeen Wrightsonia tuurasi ansiokkaasti Nestor Redondo.

 

Osahuomiona: Mainitsin edellisessä artikkelissani Marvelin Man-Thing -hahmon. Se on toinen suoalueilla vaieltava, kasvimassan näköinen suohirviö. Man-Thing ja Swamp Thing ilmestyivät lehtikioskien hyllyille kuukauden sisällä toisistaan vuonna 1971. Man-Thing tuli ensin, mutta kyseessä on niin lyhyt aika ettei idea voinut olla valmiista sarjakuvasta kopioitu. Osasyynä saattaa ehkä olla, että Len Wein oli käsikirjoittaja Gerry Conwayn entinen huonetoveri. Great minds think alike!