Dorkin & Thompson: Beasts of Burden

beasts2

14755Mitä salattua tietoa lemmikeillämme on, mistä meillä ei ole mitään hajua? Mitä jos eläimet osaavat tehdä erilaisia epäpyhiä rituaaleja, puhua kuolleitten kanssa tai manata demoneja? Evan Dorkinin ja Jill Thompsonin yhdessä tekemät Beasts of Burden -tarinat ottavat tavallaan yksinkertaisen konseptin, mutta tekevät siitä jotain huikean omaperäistä.

Dorkin tunnetaan esimerkiksi Milk & Cheese -sarjakuvista. Anarkistimaisissa sekoiluissa pahaksi käyneet maitotuotteet käyvät panemassa palasiksi milloin minkäkin ärsyttävän ilmiön. Sarja ei nykysilmin enää ole yhtä hauska kuin joskus ennen, sillä siitä huokuu tietty 90-lukulainen edgyisyys ja valtavirtaan grungepohjalta noussut kaupallisuuden halveksunta. Sitä vähän vaatii satiiriltaan tässä vaiheessa enemmän. Kuitenkin ei voi kiistää, etteikö tekijä olisi tässä hommassa oppinut näpsäkkää koomista ajoitusta, hykerryttävien hahmojen luomista ja dialoginkirjoittamisen taitoa.

beasts1

Jill Thompson puolestaan tunnetaan lastenkirjojen kuvituksistaan, kuten esimerkiksi Scary Godmother -sarjasta, joka tuo sarjakuvakerrontaa lastenkirjallisuuteen. Hän osaa erityisesti värittää sarjakuvansa aivan upeilla vesiväreillä, jotka luovat tunnelmaa ja auttavat kuvia ponnahtamaan sivulta. Varsin erilaisista taustoista tulevat tekijät pelaavat erittäin hyvin yhteen.

beasts4

Alun perin parivaljakon oli määrä tehdä vain yksittäinen, lyhyt kauhusarjakuva, jossa joukko koiria yrittää auttaa kaveriaan, jonka koirankopissa kummittelee. Sarjakuva osasi jo alusta saakka tasapainotella pokkansa pitämisen kanssa melko lennokkaiden konseptien äärellä, mutta ei niin että sarjakuva tuntuisi totiselta.

beasts6Sarjan ansioihin lukeutuu myös hyvä ensemble eri tavoin asioita lähestyviä hahmoja, jotka pelaavat hyvin yhteen. Koirista näkee jo ulkomuodosta, millaiset luonteet niillä on. Se ei tarkoita, että ne olisivat täysin stereotyyppisiä hahmoja, sillä esimerkiksi sarjan dobermanni on joukon suurin pelkuri. On mukana myös kissa, jota ei mukavasti käsitellä täysin koirista irrallisena entiteettinä, vaan yhtenä joukkion jäsenenä.

Jo ensi askeleilla välittyy ajatus, että koirien melko arkisen hierarkian taustalla löytyy ikiaikaisia salaisuuksia tuntevia tietäjiä, ja että koirain (ja kissain) elo on linkittynyt laajempaankin yliluonnolliseen ulottuvuuteen. Kummitusten jälkeen naapurustoa alkavat riivata esimerkiksi zombit, demonit, ihmissudet ja taivaalta satavat sammakot. Tavanomaisistakin kauhuhahmoista on saatu tiristettyä irti hieman tuoretta näkökulmaa, varmaankin apuna juuri se että harvemmin näkee koirien (ja kissojen) reaktiota niihin. Dorkin osaa myös luoda mystistä tunnelmaa, ja yleensä tapauksista jää ilmaan leijuvia kysymyksiä, jotka rakentavat maailman arvoituksellisuutta.

beasts3

Mopsilla on yleensä parhaat heitot.

Muistan että Atte taisi todeta Twitterissä, että sarjakuvakaupassa työskennellessään kaikkein helpoin suositus asiakkaalle kuinasiakkaalle oli aina Beasts of Burden. Se toimii melkein lukijalle kuin lukijalle, kiinnostipa tätä kaunis taide, huumori, söpöt eläimet tai kauhu. Mutta en minä tätä itse nyt aivan kaikkein heikkohermoisimmille suosittelisi!

beasts7

Tietoja Paavo Ihalainen

Palaute, huomiot ja parannusehdotukset osoitteeseen paavo.ihalainen(at) elitisti.net
Kategoria(t): American, animals, Hall of Fame, Huumori, kauhu, Sarjakuvat Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s