Muñoz & Sampayo: Joen baari

joen

Jo kauan ennen kuin Frank Miller tykitteli menemään Sin Cityään, José Muñoz ja Carlos Sampayo fiilistelivät noir-tunnelmia, mustan ja valkoisen leikkiä ja karun näköisiä kavereita. Työt eivät ole yhtä toiminnantäyteisiä, mutta niissä on yhtä lailla ekspressiivisen synkeä maailmankuva ja jos eivät hahmot olisi niin epätoivoisia, he olisivat täysin toivottomuuden huipentumia.

joen4

joen_baari.jpgJoen baari on suurkaupunkiahdistuksen kuvaus. Ihmisiä pursuaa joka paikassa eri agendoillaan, joskus niin paljon että keskushenkilöitä, joiden tarinaa kuvata, tulee lähes etsiä kuvasta. Viidessä erillisessä tarinassa seurataa eri ihmiskohtaloita, joita yhdistää lähinnä sama geneerinen baari, jossa he istuskelevat.

Tarinoissa seurataan esimerkiksi kahden vanhan miehen ystävystymistä, kunnianhimoista nuorta nyrkkeilylupausta tai teini-ikäisen pullukan ensi-ihastumista. Kaavaan kuuluu, että aluksi annettu lupaus paremmasta tulee julmasti ohitettua, olosuhteet ovat koko ajan olleet pientä ihmistä vastaan ja loppu on murheellinen.

joen2

Huonosti käy sille, joka ystävyyteen uskoo.

Itse tarinat sinänsä ovat melko geneerisiä. Albumin päälankana ei ole kertoa tarinoita, vaan auttaa sisäistämään hahmojen kokema maailmantuska ja sulatusuunina toimivan kaupungin säälimättömyys. Albumi käsittelee paljon rotujen välisiä kohtaamisia. Jännitteitä ei juuri lausuta ääneen, mutta tiettyä eriarvoisuuteen liittyvää sähäkkyyttä ja lausumattomien asioiden vaikeuttavaa kommunikaatiota on vahvasti ilmassa.

joen5

Rodullistetut piirteet menevät kyllä toisinaan hieman överiksi.

On muitakin syitä että Joen baari sijaitsee latinolaiskorttelissa kuin se, että se antaa tekosyyn tuoda myös latinomusiikkijaksoja Muñozin kuvitettavaksi.

joen3

Uudempi musa edustaa vain banaaliutta.

Muñozin improvisoidun oloinen, mutta erittäin hallittu piirrosjälki tuo tarinaan jatsahtavuutta. Surunsinisen saksofonin voi jo lähes kuulla, tai kapakkalavan lintusen puolitolkuissaan kuullun kirkkaan kauniin laulusuorituksen. Tällä kertaa on ihan pätevä syy sille, miksi piirtäjän nimi on kannessa ennen varsinaista käsikirjoittajaa.

Työpari on ilmeisesti työstänyt kolme Le Bar à Joe -albumia, joten on sääli että vain ensimmäinen niistä on käännettu suomeksi.

Tietoja Paavo Ihalainen

Palaute, huomiot ja parannusehdotukset osoitteeseen paavo.ihalainen(at) elitisti.net
Kategoria(t): Argentina, france, Hall of Fame, kaupunki, rikos, Sarjakuvat, Taide, Weltzschmertz Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s