Fransman: The House That Groaned

groaned2

housethatgroaned3Kirjojen kansien kehupuheista on moneksi. Yleensä on saatu joku erittäin tunnettu tekijä antamaan ympäripyöreitä kehusanoja teoksille, tai jos kirjailija ja/tai kustantaja ovat epätoivoisia, haetaan paikalle joku jomman kumman tuntema julkkis. Mutta kun sarjakuvaa kehuu kannessa elokuvaohjaaja Nicolas Roeg (Performance, Walkabout, The Man Who Fell To Earth), ainakin itselläni uteliaisuus herää.

Ei siinä, etteikö Karrie Fransmanin teos House That Groaned seisoisi hyvänä opuksena aivan omilla jaloillaankin. Mutta jotenkinhan se yleisö on saatava kirjaa selailemaan. Fransmanin teos kertoo talosta, jonka joka huoneessa asuu asukas jolla on jokin omakuvaan ja ruumiillisuuteensa liittymä trauma tai ongelma.

groaned4

Taloon muuttava nuori nainen saa ei-toivottua huomiota miehiltä. Ainoa, joka ensi alkuun haluaa häneen tutustua ilman velvotteita, on vanha isoäiti, joka on niin pahasti unohtunut, että hän sulautuu jo osaksi asuntonsa sisustusta. Alakerran laihdutusryhmän vetäjää kiusaavat yölliset herkutteluun yllyttävät hedonistiset puhelinsoitot. Mies kiihottuu seksuaalisesti kuolemaa lähellä olevista syöpäpotilaista, kroonisista iho-ongelmista kärsivistä ja suunnattoman lihavista naisista. Ja sitten on toinen, joka pelkää kosketusta ja hinkkaa työkseen mallinkuvia mahdollisimman muovisiksi.

groaned5

Fransman liikuttaa taitavasti useaa palasta kohti yhteneviä kohtia. Talon seinien sisässä on runsaasti salaisuuksia ja kun naapurit kohtaavat, ovat näiden ruumiillisuuden kokemuksiin luvassa suuria mullistuksia. Lievästi spoilaavana totean, että kirjan huikeimmat hetket koetaan eräässä asunnossa, jossa järjestetään mittavia mässäilyn ja seksintäyteisiä orgioita yöstä toiseen.

groaned3

Tekijä tuntee hahmonsa hyvin, ja monilla nykyiseen käyttäytymiseen ovat vaikuttaneet merkittävästi murheelliset kokemukset kauan heidän menneisyydessään. Vaikka aluksi kokoelma tuntuu varsin erikoisilta hahmoilta, tekijä kohtelee heitä lempeästi ymmärtäen ja loppuun mennessä lukija saa kokea, ettei kenenkään maailmankatsomus nyt lopulta niin vinksallaan ollut kuin olisi aluksi saattanut uskoa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että hahmot olisivat pyhimyksiä, päin vastoin. He ovat tehneet virheitä ja jatkavat yhä niiden tekemistä.

groaned

Myös Fransmanin piirrostyyli on petollisen yksinkertaisen oloinen. Pyöreäposkiset hahmot osoittautuvat pitemmän päälle hyvinkin ilmeikkäiksi, ja vanhan talon sisustat on kuvitettu runsailla yksityiskohdilla ja tarkkaan mietityllä arkkitehtuurilla. Koska Fransman osaa selvästi pallotella tragedian ja kauhun sävyjä ilmeisen älykkäästi, ei lopulta olekaan niin huikeaa että Kauhunkierteen ohjaaja lopulta on hänen tarinastaan niin innostunut. Innostus kyllä tarttuu kun tarinan lukee.

Tietoja Paavo Ihalainen

Palaute, huomiot ja parannusehdotukset osoitteeseen paavo.ihalainen(at) elitisti.net
Kategoria(t): art, Hall of Fame, Sarjakuvat, Taide Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s