Ruppert & Mulot: Apinatarha

apinatarha3

Harvat sarjakuvantekijät lopulta ovat niin omaperäisiä, ettei mieleen tule mitään muuta teosta, joka olisi heidän tuotostensa kaltainen. Mutta Florent Ruppert ja Jérôme Mulot ovat ehdottomasti aitoja originelleja.

apinatarhaLähimmäksi heidän teoksiensa omintakeisista maailmoista avautumista minulle pääsee Apinatarha vuodelta 2007. Vähäeleiset, äkkiväärät tarinat saattavat olla lyhyitä pikimustan humoristisia vitsejä ihmisen perusluontoisesta raakuudesta, tai sitten hankalasti pähkäiltäviä filosofisia otaksumia. Kehyskertomuksessa kaksi miestä murtautuu eläintarhaan paljastaakseen kohujutun eläinten ahdistelusta. Pohja väitteelle vaikuttaa olevan olematon.

Toinen toistuva teema albumissa on valokuvaaminen ja muutoinkin todellisuuden toisintaminen ja sen loputon mahdottomuus. Kuolleesta ei saa enää elävän oloista ja märisevä penska ei noudata isänsä maskuliinisuuden ihanteita, vaan alkaa ottaa yhä enemmän pattiin.

apinatarha5

Mulot piirtää ihmishahmot viitteellisesti, vailla helposti luettavia kasvonpiirteitä. Valokuvaajahahmot ilmeisesti ovat tekijäparin omakuvia, ja ehkä samat hahmot seikkailevat tarinasta toiseen, ehkä taas he ovat eri tyyppejä. Lukijan hoksottimia ei ainakaan päästetä helpolla.

ruppert-et-mulot-phenakistiscope-panier-de-singe

Sarjakuva etenee omintakeisesti tavoilla, joita on omaksuttu sekä vanhan ajan kuvakirjoista kuin vaikkapa 1800-luvun elokuvaa edeltävistä optisista leikkikaluista. Hämmentävimmässä tarinassa lännenmaisema taustallaan mukana on kolmiulotteisia ruutuja, jotka pitäisi pystyä lukemaan stereovaikutelman avulla. Uskokoon ken tahtoo.

apinatarha2

Nenää ruutuun tästä vaan.

Kuitenkaan nämä omintakeiset, sarjakuvakerronnan muotoja kovalla kädellä omiin suuntiinsa vievät kokeilut eivät tunnu kikkailulta, vaan ne omalla absurdilla tavallaan korostavat albumin teemoja, joissa ihmiset eivät kykene näkemään asioita samalla tasolla, tai ylipäänsä ymmärtämään toisiaan.

apinatarha6

Eräs osio käsittelee rasismia. Sekin on hedonismin lisäksi ihmisten liskoaivojen ikävämpiä perusasetuksia.

Tarinan hahmot ovat pääasiassa miehiä, joten herkkien maskuliinisten egojen kanssa toimiessa yleensä tämä väärinkäsitysten suo johtaa vähintään käsirysyyn. Jo ajatus invalidien orgioista saa katsomaan ympärillä hyöriviä ihmisiä väärällä tavalla saatikka sitten että heiltä alkaa kysellä siitä, mikä mielessä liikkuu.

apinatarha4

What a Dick!

Albumiin liittyy myös tiettyjä interaktiivisia ulottuvuuksia. Siinä esitetyt animaatiokiekot ja ”eläinseksikuvat” pitäisi pystyä tulostamaan sivulla www.succursale.org/decryptage/. Sääli vain etten omilla avuttomilla ranskantaidoillani saa sivuilla esitetyistä ohjeista mitään tolkkua, mutta ehkä joku lukijoista saa?

Tietoja Paavo Ihalainen

Palaute, huomiot ja parannusehdotukset osoitteeseen paavo.ihalainen(at) elitisti.net
Kategoria(t): france, Hall of Fame, Huumori, Sarjakuvat, satiiri, surrealismi Avainsana(t): , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Ruppert & Mulot: Apinatarha

  1. Paluuviite: Kuikka: Tappavat kädet | Ahvenaario

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s