Rakkaat ystävät, joulukalenterimme on täten saapunut päätökseensä. Ehdimme käsitellä miltei kaikki Morrisin omat ja käsikirjoittaja René Goscinnyn käsikirjoittamat sarjakuvat. Muutama puuttuu, ja nokkelimmat voivatkin havaita niistä jotain yhteistä. Ne käsitellään tässä blogissa varmasti vielä, mutta todennäköisesti ensi vuoden puolella.

”Vaatimattomat kukkaset” -vitsi alkoi Kiskot yli preerian -albumista ja toistui sopivin väliajoin ainakin Vankkurikaravaaniin asti.
Goscinny on sarjakuvien käsikirjoittajana itselleni ja lapsuudelleni ehkä Carl Barksin ohella tärkein. Uskomattoman paljon iättömiä klassikkoja luonut tekijä sai Lucky Luken parissa aikaan kaikkiaan 38 albumia – huomattavasti enenmmän kuin vaikkapa Asterixin 24 albumia. Hän kuoli vuonna 1977 äkilliseen sydänkohtaukseen käydessään lääkärillä rutiininomaisessa rasitustestissä. Niin Lucky Luke kuin Asterixkaan eivät koskaan enää olleet entisensä kun niiden kirjoittaja oli mennyt.
Tänään katsastuksessa ovat Goscinnyn käsikirjoitusuran ensimmäinen ja viimeinen Lucky Luke -albumi; Kiskot yli preerian on alun perin vuodelta 1955 ja Laulava lanka vuodelta 1977. Ne saatiin suomeksi vuosina 1981 ja 1979. Niissä on keskenään outoa symmetriaa; molemmissa kun Lucky Luke auttaa rakennusmiehiä tuomaan koskemattoman rajaseudun lävitse jotakin mullistavaa; ensimmäisessä rautatien ja viimeisessä lennätinlangan.

Kiskot yli preerian osaa jo osoittaa tiettyjen lännenkliseiden naurettavuuden. Miksi liinakasvoisten bandiittien puhe muka olisi selkeää?
Molemmissa albumeissa töille harmeja aiheuttaa ulkopuolinen sabotööri, joka aiheuttaa vaikeuksia joka mutkaan. Hommissa liikkuu iso raha, jonka toivossa sortuu heikompi aines petkutukseen ja murhayrityksiin. Tarinat etenevät hyvin samankaltaisesti, molemmissa on esimerkiksi intiaanien kanssa välien selvittelyä sekä luovien ratkaisuiden limittävä ”montaasi”-kohtaus, sekä yöllisten varkaiden pysäyttäminen.

Amerikan alkuperäiskansojen käsittely oli jopa edistyksellisempää vanhassa albumissa (alempi kuva). Siinä sentään vihjattiin rasistiseen kohteluun. 70-luvulla (ylempi) tilalle oli vaihtunut laimeita kokkausvitsejä.
Koska juonet ovat mitä ovat, käytännössä siis molemmat albumit toimivat irtovitsiensä avulla. Niistä myös näkee, miten Goscinny onnistui sarjaa päälle 20 vuodessa kehittämään. Itsetietoinen vitsailu Jolly Jumperin avulla on noussut selkeämmin esille, ja Lucky Lukekin tuntuu persoonallisemmalta Laulavassa langassa.

Jolly puhuttelemassa suoraan katsojaa on kuitenkin aika överi veto. Huomaa, miten hyvin Morris on oppinut piirtämään siluetteja.
Tuo albumi myös luennoi edeltäjäänsä enemmän todellisen lennätinlangan historiasta. Piipahtaapa mukana myös presidentti Abraham Lincoln ja Luken lisäksi toinen päähenkilö on insinööri James Gamble. Gamblen yletön optimismi ja innokkuus antaa varsin hyvää kontrastia Luken stooisuudelle ja vähäeleisyydelle.
Kiskot yli preerian -albumissa ei vielä oikein nouse kunnolla henkilöhahmoja esille. Goscinnyn suuri etu olikin hauskojen hahmojen luominen, hänen tapansa kirjoittaa dialogia ja antaa huumorin avulla inhimillisiä piirteitä on selvästi jalostunut ajan kanssa.

Jolly Jumper oli paljon hevosmaisempi vielä 1950-luvulla.
Kiskot yli preerian saa kaksi Daltonia:
Laulava lanka kolme Daltonia:
Hei, odottakaas vielä hetkinen!
Lucky Luken syntymäpäivät noteerasi myös Yle Uutiset joulunaikaan. En ihan allekirjoita tekstissä esitettyä Luken tylsyyttä (tai etenkään Daltoneiden). Usein sankarimme tosiaan on kuivakka straight man kahelimmille hahmoille, mutta kyllä hänestäkin hauskoja reaktioita tarpeen tullen saa aikaan.
Joulun kunniaksi voin vielä tässä ja nyt paljastaa henkilökohtaisen albumilista Top 10:ni. Jos haluatte, voitte kommenteissa kertoa minulle myös omat suosikkilistanne. Linkitän myös asiaan kuuluvat tekstit näihin mukaan.
10. Billy the Kid – Pikku nappula
9. Daltonien jäljillä
8. Daltonin veljekset (eli siis Dalton City)
7. Sukuvihaa Villissä lännessä
6. Suuriruhtinas
5. Ryntäys Oklahomaan
4. Serenadi neljälle Daltonille
3. Arkajalka
2. Ran-Tan-Plan saa perinnön
1. Daltonin muori
Mutta nyt, loppu tuli, turskatti!