Päivän albumina on Öljyä taivaalla vuodelta 1962 (suomeksi 1975). Yhdysvaltain itärannikon öljykuumeesta kertova sarjakuva antaa aiheen pohdiskella Lucky Luke -sarjakuvien tapaa heijastaa lännen todellisia tapahtumia.
Piirtäjä Morris asui pitkään Yhdysvalloissa, tutki kirjastoissa lännen lähdekirjallisuutta ja jopa henkilökohtaisesti vieraili joillakin tapahtumapaikoilla. Esimerkiksi Tuomari -albumin lopussa esiintyikin hänen henkilökohtaisesti kirjoittamansa sivun mittainen essee todellisesta tuomari Roy Beanista. Tositapahtumat olivat hänelle suuri inspiraation lähde.
Kuitenkin esimerkiksi Daltonin veljesten suhteen hän totesi, että fokuksen vaihtaminen ”oikeiden Daltonien” fiktiivisiin serkkuihin oli käsikirjoittaja René Goscinnyltä ovela veto, sillä se mahdollisti yhä huikeamman poikkeamisen tosiasioista. Vaikuttaa siis, että vaikka todellinen länsi ja faktapohjaiset kertomukset kiehtoivat tekijäparia, antoivat he sille yleensä ihan perustellusti palttua.
Kuitenkin monet albumit ottivat mielellään jonkin todellisuuden henkilön tai tapahtuman lähtöpisteekseen. Näin on kyse myös Öljyä taivaalla -albumin suhteen. Se alkaa 1850-luvun loppupuolelta, kun eversti Edvard Drake alkaa varta vasten etsiä Yhdysvaltain itärannikolta öljyä polttoaineeksi jalostettavaksi. Tämä aloittaa Titusvillen kaupungin ympärillä varsinaisen öljyryntäyksen kun pikarikastumista halajavat massat lähtivät itse öljylähteitään perustamaan. Tämä kaikki albumissa vastaa todellisuutta.
Mutta ei kai sentään tämä tapa hakea kaivuupistettä.
Myöskin lienee totta, että valtauksia anastivat ahneet gangsterit, jotka uhkailivat ihmiset pois esiintymiensä luota ja sytyttivät tuleen niiden lähteitä, jotka eivät totelleet. Missä liikkuu raha, siellä liikkuu myös rikollisuus. Tässä rikollisuutta edustaa häikäilemätön Barry Blunt, ja hänen nemesiksenään toimii tietysti Lucky Luke. Blunt on kiinnostava roisto, hän on moitteettoman hyväkäytöksinen ja ystävällinen, ja tarpeeksi älykäs varoakseen kiinni jäämistä aivan pienistä asioista. Likaisen työn hän jättää gorilloilleen, kuten kannessakin esiintyvälle massiiviselle Bingelle. Rahanhimo tosin saa Binglenkin lojaalisuuden heilahetelemaan.
Kuten tässä muistettavassa kohtauksessa nähdään. Morris saa oivasti kerrottua tarinan staattisesta pisteestä lähes täysin ilmeillä ja eleillä.
Morris on tutkinut tuon aikakauden lähdemateriaalia yllin kyllin, ja etenkin poraustornien ulkomuoto on erittäin totuudenmukainen. Vaikka keskuskonflikti on astetta jännittävämpi, jää sarjasta uupumaan huumoria ja esimerkiksi Binglen hinku päästä vankilaan löytämänsä öljylähteen luo muuttuu nopeasti väsyttäväksi (eikö selliin sulkeminen raakaöljylähteen kanssa nopeasti tukahduttaisi vankiparan?).
Goscinny on ollut öljynporauksen käänteentekevyyden kanssa vaikuttuneena, ja antaa Lucky Lukenkin sanoa rohkaisun sanoja eversti Drakelle öljyn tulevaisuudesta. Totta, se sai aikaan teollisen vallankumouksen, mutta tässä näin ilmastokatastrofin aattona on ainakin minulla omat epäilykseni, olisiko ollut parempi, että oltaisiin mieluummin kehitetty höyrygeneraattoria tai vesivoimaa?
Kaksi Daltonia tälle albumille.
Ahvenaario 