Eilen erottelin keskenään yhteisön tasapainoa kuvaavat ja matkustusta kuvaavat tarinat keskenään. Toisaalta on myös tarinoita, joissa on hieman kumpaakin. Vankkurikaravaani (1964/1976) on näitä albumeita. Yhteisö on liikkeellä ja se on saatettava turvallisesti läpi vaaarojen turvaan, mutta myös suojeltava sisäisiltä uhkilta. Se on myös hyvin samanlainen albumi kuin Postivaunut, ja itse olen tupannut aina nämä kaksi keskenään sekoittamaan.
Ugly Barrow on myös hyvin samanlainen hahmo kuin Postivaunujen Hank Bully.
Uudisraivaajista kertovassa tarinassa ei ole paljoa juonta referoitavana; siihen kuuluu tavanomaiset episodit kasinokaupungissa, autiomaassa, sotajalalla olevien intiaanien kanssa ja joukossa olevan petturin kanssa.
Morrisin piirroksissa luodaan erinomaisesti perspektiivin avulla tilaa tässä tarinassa. Pellepelotonmainen hahmo ei tosin juuri itseäni sytytä.
Keskeistä tarinaa kiinnostavampaa on se, miten erilaiset hahmot pelaavat keskenään. Mukana on esimerkiksi höyrypäinen keksijä, kepposteleva pikkupoika, ranskalainen parturi sekä pelkillä kirosanoilla kommunikoiva karski muulinajaja. Erilaiset kommunikointitavat ovat huvittaneet Goscinnyä ja dialogin sointi tuntuu olevan varsinaisia gagejä tärkeämpää monessa vaiheessa. Alkuperäiskielen kuulosteluaa voin ranskaa juuri taitamattomana vain arvuutella.
Hautausurakoitsija on iloinen veikko. Morris perusti näiden hahmojen piirteet usein lapsuutensa opettajiin.
Myös tavanomainen intiaaniepisodi on minusta normaalia hauskempi, jos ei jakseta välittää stereotypioista. Intiaanit eivät itse tunnu käsittävän omia merkkikieliään, oli kyseessä savumerkit, keskustelu tai elehtiminen. Päällikkö on erityisen pakkomielteinen noudattamaan omaa osaansa normaalin lännentarinan osana, joten kun Lucky Luke muuttaa intiaanitaistelun sääntöjä ja asetelmaa, on se hänelle suuri kauhistus. Kuitenkin karavaanareiden kanssa löydetään yhteinen sävel lopulta helpommin kuin omien miesten parista.
Vankkurikaravaanissa on joitakin meheviä vitsejä, mutta kokonaisuutena se ei ole omia suosikkejani, vaikka se taitaa olla ensimmäinen albumi, jonka olen lukenut. Onhan se hyvä peruskuvaus siitä, millaista tavaraa albumisarjalla on tarjota. Kaksi Daltonia sille.
Ahvenaario 