Lucky Luke -joulukalenteri: Luukku 3

luckyl_aave4

Aavekaupunki vuodelta 1965 (julkaistiin Suomessa 1975) on yleisesti varsin keskeinen aihelma lännenseikkailuissa niin kirja- sarjakuva kuin elokuvamuodoissa. Länteä asutettiin niin kovalla vauhdilla, että välillä tultiin umpikujaan ja piti perääntyä samoja jälkiä takaisin. Kultarynnäkkö aiheena toki antaa käsikirjoittaja René Goscinnylle hyvät mahdollisuudet käsitellä häntä kiinnostavia massahysteerian teemoja.

luckyl_aave3

Kuka pelkää kummitusta? Tai vanhaa Old Timeria?

Albumi asettaa vastakkain omaa etuaan hakevat huijarit, jääräpäisen vanhuksen, ja tietenkin Lucky Luken asioiden välisenä tasapainottajana. Näkyy, että kyseessä on vanhemman polven Luke-seikkailu, sillä tässä hän on selkästi vielä kaupungista toiseen ajelehtiva karjapaimen, ennemminkin kuin koko USA:n alueella valtuudet saanut apulaisseriffi.

luckyl_aave2

Kyllä, tässä albumissa tehdään ehtaa cownboyn työtäkin.

Lucky Luken vastustajina toimivat kaksi veijaria, Colorado Bill ja Denver Miles. Pitkä ja pätkä keikari ovat vähän huono-onnisia petkuttajia, yleensä Milesin lupaavat huijaussuunnitelmat menevät mönkään Billin möhläämisen takia. Lukekin pitää heitä aluksi melko harmittomina.

luckyl_aave5

Vaikka näyttelijäkyvyt kyllä kaveruksilla ovatkin varsin lupaavat.

Huijarit kuulevat Gold Hillin kaupungin kohtalosta: vanhaa kullankaivaja Powellia koijattiin ostamaan arvoton kaivos suolaamalla kaivoksen kivet kultahiekalla. Näytteenotossa näytti siltä, kuin alueella olisi rikaskin kultaesiintymä, mikä nosti paikalle uuden kaupungin ripeästi. Mutta kun kultaa ei löydykään, kuihtui kaupunki nopeasti Aavekaupungiksi, jossa vain jukuripäinen Powell enää asustaa ja tonkii yhä olematonta malmia. Hän myös ajaa muut kävijät pikaisesti tiehensä. Huijarit päättävät huiputtaa kaivoksen Powellilta, suolata sen uudestaan ja myydä jollekin hyväuskoiselle suurella voitolla.

luckyl_aave

Luke on purppurainen kostaja.

Lucky Luke yrittää parhaansa mukaan saada Powellin jälleen ihmisten ilmoille ja Gold Hillin kaupungin restauroitua. Tarinassa on hyvin aseteltu keskeiset henkilöt motiiveineen ristiin, ja kaupungin kehitys vaihtelemaan suuntaan ja toiseenkin tarinan mittaan. Sääli vain, että hahmot ovat tavallistakin kärjistetympiä villin lännen arkkityyppejä. Hirveän suuria yllätyksiä albumi ei siis onnistu tarjoamaan. Perushyvä Morris-Goscinny -teos taas. Kolme Daltonia tälle.

Eräs huomionarvoinen asia albumissa on sen vanhanaikainen, varsin surrealistiseksikin paikoin yltyvä väritys. Tunnelmaa ja eloa tulee huomattavasti lisää, kun käyttää myös ”luonnollisempien” värien ulkopuolista palettia.

daltons3

 

Tietoja Paavo Ihalainen

Palaute, huomiot ja parannusehdotukset osoitteeseen paavo.ihalainen(at) elitisti.net
Kategoria(t): Lucky Luke, Sarjakuvat, western Avainsana(t): , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s