David B.: Incidents in the Night

incidents2

Halloween lähestyy (tietty myös Pyhäinpäivä), joten on aika katsastaa kauhuteemaisia sarjakuvia. Ranskalainen David B. (oik. Beuchard, 1955-) tunnetaan parhaiten omaelämänkerrallisesta teoksestaan Epileptikko, joka valmistui vuonna 2003. Jo tuossa teoksessa B. avaa kiehtomustaan ranskankielistä romans noirs ja fantastique -kirjallisuutta kohtaan. Taiteilijalla onkin ensyklopedinen tietämys alan kirjoista.

incidents_coverEpileptikkoa ennen valmistunut Incidents in the Night ottaa lähtökohdakseen samalla otsikolla tunnetun 1800-luvun lehden, jossa kauhu- ja fantasia-aiheita julkaistiin. Lehti voi olla todellinen, tai sitten ei. Sarjakuvataiteilijan omakuva ajautuu kadonneiden kirjojen kirjakaupan teosvuorien lomaan tutkimusretkelle ja sotkeentuu siten Incidentsin kustantaja Émile Traversin mysteeriin. Napoléonin sodissa kasvonsa kirjaimellisesti menettänyt päätoimittaja saattaa olla elossa ja vaatii B.:tä suojelemaan häntä Kuoleman enkeliltä.

Kirja etenee epäloogisesti. Minulla on tapana ylikäyttää kuvailevaa sanaa ”unenomainen”, mutta tässä se on enemmän kuin perusteltua. Tapahtumapaikat, hahmot ja tavoitteet ovat jatkuvassa virrassa, vaihtuen äkkiä ja muodostaen arvaamattoman, tajunnanvirran omaisen ketjun. Ensimmäisessä ruudussa tekstiplanssi väittääkin sarjakuvaa 11. huhtikuuta 1993 nähdyksi uneksi. Mukana on kuitenkin unen sisäisiä näkyjä, takaumia ja muita unia, joten pitkän omainen rakenne on aitoa unta selkeästi monimutkaisempi.

incidents3

Kuolema vaihtaa olomuotoaan jokaisessa ruudussa, jossa esiintyy.

Mukana on runsaasti outoja ja selittämättömiä asioita, kuten vaikkapa N-kirjaimen toistuvuus, ja esimerkiksi opus, joka ei muuta sisälläkään kuin samaa kirjainta kerta toisensa jälkeen. Tintti Tiibetissä -sarjakuvan Jeti, tai muinaista megafaunaa saattaa ilmaantua yhtäkkiä, ja reaktio vaikkapa jalan puukotukseen saattaa olla yllättävän joviaali.

David B.:n tummanpuhuva piirrostyyli sopii hyvin hänen kiinnostustenaiheisiinsa. Jäykän omaiset ja asetellut hahmot muistuttavat elokuvaa ennen yleisölle esitettyjä varjoteatteri- ja fantasmagoria-näytöksiä. Kuitenkin ruutujen näkökulmat ja väliset siirtymät voivat olla paljon villimpiä, kuin mitä sellaisilla alkeellisilla tekniikoilla kykeni saamaan aikaan. B. tuntee sarjakuvan suomat mahdollisuudet täysin.

incidents4

Kuvituksen vaikutteita haetaan myös kansantaiteesta ja romantiikan ajan tarukuvastosta.

Teoksen tunnelma huokuu epävarmuutta ja huolta kaikilla ruuduillaan. Kuin painajaisunessa, vaanivan uhan vaistoaa jo reilusti ennen kuin se materialisoituu. B. ei päästä omakuvaansa helpolla, vaikka rakentaa myös tälle loppua kohden romanssintynkää. Teos päättyy armottomaan cliffhangeriin, joka jää ratkomatta.

incidents5

Napoléon, tuo Suuri Muinainen Pahuuden Jumala.

Kuitenkin kuin kyseessä olisi sarjakuvan Twin Peaks, saattaa kokonaisuutta auttaa juuri lopun armoton ratkaisemattomuus. Mysteerin tunne jää elämään, ja lukijakin saa kokea samaa turhautumista kuin antikvariaatin koluaja, jolta jää löytämättä jatkosarja viimeinan, puuttuva osa.

Tietoja Paavo Ihalainen

Palaute, huomiot ja parannusehdotukset osoitteeseen paavo.ihalainen(at) elitisti.net
Kategoria(t): fantasia, france, Hall of Fame, kauhu, Sarjakuvat, surrealismi Avainsana(t): , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s