Vanderbroucke: White Cube

whitecube1

white_cube_cover_bigTaide on katsojan silmässä, vaikka sillä on tiettyjä yleisiä arvoja, jotka kaikki tunnistavat. Taideteosten esimerkiksi ajatellaan olevan ainutlaatuisia, arvokkaita ja sisäistä elämää syventäviä. Flaamilainen Brecht Vandenbroucke (1986-) käy kahden purppuranahkaisen uuvattihahmonsa kautta näiden arvojen kimppuun riemulla. Itse tekijä on siviiliammatiltaan ihan oikea, pesunkestävä taiteilija, joten hänen voi sanoa tuntea aiheensa hyvin.

Identtiset pottunenäiset mäntit ryntäävät joka jaksossa innolla nauttimaan taidetta. Ongelmaksi koituu se, että taiteen antama ehdotus maailman katsomisesta uusin silmin ei usein sovi parivaljakon omaan näkökulmaan. Peukku pystyssä tai alhaalla saa kuvata laatutuomiota. Jos ja kun jotain on pielessä, asiat täytyy korjata; joko taideteosta muokattava tai sitten on muutettava koko todellisuus ympäriltä.

whitecube5

Tekeekö raha taiteilijan onnelliseksi, jos se tarkoittaa että hänen työstään ei jää jäljelle jälkeäkään?

Vitsien taustalla voi ajatella olevan Guggenheimeja kiertävän pikaruokakansan kuvataidekokemuksen muutos. Taiteesta on saatava tyydytys tässä ja heti; välillistä arvoa ei tunnisteta ja tyyppien kosto aikansa ja rahansa tuhlaamisesta on hirmuinen. Sen saa koota taideteosten omistajien lisäksi myös kirkasotsaiset taiteilijat, lapset ja muut vajaaälyiset.

whitecube3

Erilaiset mielipiteet rasittavat suhdetta.

Briteistä lähtöisin olevalta näytteilyasettelutyyliltä – ja taidemuseoiden nykyiseltä ihanteelta – nimensä saanut White Cube on mykkäsarjakuva, mutta tästä huolimatta se vaatii laajaa lukutaitoa. Lukijan oletetaan tuntevan taidemaailmaa, keskeisiä nykytekijöitä ja tyylisuuntauksia. Monessakaan tapauksessa vitsi ei toimi, jos tietyn taideteoksen taustalla oleva ajatus ei ole lukijalle tuttu. Kuitenkin sarjakuvan esittelemät ilmiöt ovat maailmankuuluja, joten liian syvällistä kulttuurituntemusta ei meiltä moukilta vaadita.

whitecube2

Marina Abramovicin näyttely muuttuu tästä vain surrealistisemmaksi.

Vanderbroucken tapa kääntää taiteen tarjoama näkökulma pöljähuumoriksi ja vielä toistonkin jälkeen aina yllättäväksi sellaiseksi, on erittäin vaikuttavaa. Hän osaa myös jäljitellä erittäin hyvin erilaisia taidelajeja, vaikka päälle päin hänen maalausjälkensä näyttää kankealta ja tavanomaiselta eurooppalaisjäljeltä, vaikkakin värikkäältä sellaiselta. White Cube on aika ohut kirja, joten siitä jää jano lukea samaa tavaraa lisääkin. Onneksi sentään ei tarjota makeaa mahan täydeltä.

whitecube4

Tämä reaktio White Cube-tyypeillä oli myös tähän arvioon.

Tietoja Paavo Ihalainen

Palaute, huomiot ja parannusehdotukset osoitteeseen paavo.ihalainen(at) elitisti.net
Kategoria(t): anarkismi, art, Hall of Fame, Huumori, parodia, Sarjakuvat, satiiri, surrealismi Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Vanderbroucke: White Cube

  1. Paluuviite: Cornellá: Mox Nox | Ahvenaario

  2. Paluuviite: Kamagurke & Seele: Cowboy Henk | Ahvenaario

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s