Roca: Ryppyjä

Elämän ehtoovuodet eivät ole kovinkaan mediaseksikäs aihe. Pari mestarillista sarjakuvaa on kuitenkin aiheesta tehty. Espanjalaisen Paco Rocan (1969-) lähestymistapa on lämpimän romanttinen, vaikka ei unohda myös vanhainkodin elämän inhorealistisiakaan puolia.

Pankinjohtajan töistä eläköitynyt Emilio alkaa näyttää dementoitumisen merkkejä, jonka vuoksi hänen perheensä vie hänet asumaan palvelukotiin. Tilanteesta näreissään olevan Emilion oppaaksi lähtee liukas Miguel. Jo ulkomuodoltaan parivaljakko muistuttaa Dantea ja Vergiliusta, ja Alzheimerin taudin eteneminen on kuin syvemmälle helvetin syövereihin uppoaisi. Alin pohja on yläkerrassa, johon kaikkein seniileimmät tapaukset on asetettu saattohoitoon.

Koska vanhusten elämä on varsin yksitoikkoista ruuan, lääkkeiden ja nokosten täyttämää oleskelua, pakenee moni heistä menneisyyteensä. Rocan henkilögalleriasta löytyy eri tavalla menneeseen jumahtaneita hahmoja, joista osa osaa vielä erottaa muistot nykytilanteesta, osa taas ei. Emiliolla on albumin mittaan siinä koko ajan enemmän vaikeuksia.

Miguelin luotettavuus on taitavasti säilytetty arvoitus läpi albumin.

Roca osaa taitavasti välttää tapahtumien muuttumisen liian sentimentaaliseksi. Emilion kärttyisyyden vihjataan juontuvan jo aiemmin elämässä syntyneestä kovasydämisyydestä. Miguel puolestaan on ystävällinen Emiliota kohtaan, mutta puijaa ja pummaa muilta asukkailta säälimättä seteleitä omia tarkoituksiaan varten. Hän ei myöskään ole sen yläpuolella, etteikö tekisi itseään heikommassa kunnossa oleville käytännön piloja. Muiden hahmojen joukossa on mm. nuorta hoitajaansa ahdisteleva Agustín.

Rakkaus ei aina ole ikuista…

Vaikka vanhuksilla on pieni Suuri pakoretki -tyyppinen hurjasteluseikkailu, pääasiassa sarjakuva esittää heidän pyristelynsä turhina, ja yläkerran odottavan vääjäämättä. Toisteisuutta käytetään puolivälissä tehokeinona, mutta siihen ei nojata liikaa. Liian synkäksikään ei kuitenkaan äidytä, vaan jopa pitkälle seniiliyteen vajonneilla löytyy vielä kykyjä reagoida läheisiinsä ja ilmaista heitä kohtaan tuntemansa rakkaus. Rocan selväviivainen piirrosjälki tuo tällaiset eleet myös hienosti esille.

…mutta toisilla on enemmän toivoa kuin toisilla.

Sarjakuvasta adaptoitiin myös vuonna 2011 animaatioversio Arrugas, joka seurasi varsin uskollisesti sarjakuvan latuja. Yllättävän hyvin onnistui myös melko lyhyen albumin venyttäminen täysipitkäksi elokuvaksi, ja Rocan piirrosjäljen animoitu toisintaminen. Elokuvaversion ohjasi Ignacio Ferreras ja Roca itse toimi siinä myös käsikirjoittajana.