Timm & Dini: Batman – Mad Love

harleyquinn

Koska 90-luvulla supersankarisarjakuvat olivat melko umpimielisiä, saivat ne parhaiten uusia faneja lapsista lähinnä animaatiosarjojen kautta. Muistan itsekin katsoneeni nassikkana Batman: The Animated Seriesiä (joskin varmaan uusintana, koska olin jo jotain n. 8-9-vuotias). Bruce Timmin pelkistetyn, mutta vahvan visuaalisen tajun pohjalta luotu Warner Bros. -sarja alkoi 1992 ja nousi suursuosituksi. Kaikkein tunnetuin asia, joka sarjassa esiteltiin oli käsikirjoittaja Paul Dinin ja Timmin luoma klovneriakelmi Harley Quinn.

Nyt Quinn on kaikkien huulilla, koska hahmo on esillä Suicide Squad -elokuvassa, jossa häntä esittää australialaisnäyttelijätär Margot Robbie. Mad_Love_coverAnimaatiosarjassa Jokerin tyttöystävänä esitelty hahmo oli aikanaan yleisön lisäksi myös erityisesti Dinin mieleen, ja hahmo esiintyi monissa hänen kirjoittamissaan sarjan parhaissa jaksoissa, Jokerin kanssa tai ilman. Näitä olivat mm. The Laughing Fish, Harlequinade, The Man Who Killed Batman ja erityisesti naisenerginen Harley & Ivy, jossa Harley nähdään jättämässä häntä kaltoin kohteleva psykopaattipoikaystävänsä.

Animaatiosarjan kylkiäisenä tuli myös samaan tyyliin kerrottu sarjakuva, jonka erikoisnumeroon Timm ja Dini päättivät tehdä tarinan, joka valottaa Harleyn ja Jokerin suhdetta. Vaikka tarina on pintapuolisesti lapsiyleisölle suunnattu, käsittelee se paljon painavia asioita, parisuhdeväkivaltaa, tunnekylmyyttä, narsistin pauloihin joutumista, kateutta ja mustasukkaisuutta. Ei ole liioiteltua sanoa, että kyseessä on 90-luvun paras Batman-tarina.

Mad Love-13

HYVIN suorasukaista vihjailua ns. ”lastensarjakuvalle”.

Jokeri punoo kuumeisesti juonia Batmanin pään varalle, mutta ei keksi mitään omasta mielestään kyllin hauskaa. Harley yrittää huomionkipuisesti kuherrella, mutta tulee sysätyksi tylysti syrjään kerta toisensa perään, sillä Jokerin kylmään sydämeen mahtuu vain hänen arkkivihollisensa. Mutta Harley tuumii, että jos hän päästää Lepakkomiehen päiviltä, olisi hänen hunajapupullaan kenties enemmän aikaa hänelle.

Mad Love-15

Jokerin ailahtelevuus ja väkivaltaisuus on esitetty varsin pelottavasti.

Alan Mooren ja Brian Bollandin Killing Jokesta tutulla takaumatyylillä kerrotaan myös limittäin asettuvilla takautumilla, mikä ajoi Arkhamin vankilamielisairaalan lääkärin Tri Harleen Quinzelin heilastelemaan Gotham Cityn paatuneimman ja pahamaineisimman ryökäleen kanssa. Nerokkaasti juonia punova Jokeri on osannut soittaa viehätysvoimaansa luottaneen, mutta naiivin Harleyn tunteita kuin halpaa viulua alusta asti.

harleyquinn2

Hetki, jossa Harleen Quinzelistä tulee Harley Quinn.

Harley esitetään hyvin sympaattisena ja kompleksina hahmona, roiston asemastaan huolimatta. Jokeri raivostuu hänelle väkivaltaisesti kerta toisensa jälkeen, kun ihastustaan kopioiva nainen ehättää kertoa paremman vitsin, kuin mitä hänellä itsellään oli mielessä. Harley itse puolestaan on vakuuttunut, että täysin sosiopaattinen Jokeri on todellisuudessa kärsivä sielu, joka haikailee hyväksyntää.

Ihastuksensa tavoin myös Harley taitaa manipuloinnin, ja saa Batmanin satimeen juuri hyödyntämällä tämän sympatiaa. Sarja herättää kysymyksiä, kuinka paljon Harleyn rikollisesta mielestä on häntä itseään, kuinka paljon Jokerin korruptoimaa.

harleyquinn1

Harleyn heteronormatiivinen haavemaailma on varsin häiritsevä, niin kaukaa haettu kuin onkin.

Timmin tummanpuhuva, mutta värikäs piirrosjälki palvelee tarinaa erinomaisesti. Usein punamustana hohkava väritys peilaa paitsi televisiosarjan introjaksoa, myös Harleyn puvun värejä ja dualismia.

Paitsi, että Timmin liikkeen kuvaus ovat piirroselokuvamaisen selkeää, osaa hän tehdä myös innovatiivista ja luettavaa sivutaittoa ja asetelmia, josta monet muut voisivat ottaa oppia. Liioitellun eläväiset hahmot tuovat tarinan traagisuuteen tiettyä lisäpaatosta, sillä karikoitujen hahmojen tunteet ovat niin selkeästi esillä, ettei niitä voi sivuuttaa. Vain Batman itse pysyy pääasiassa kivikasvona, mutta oikeastaan hän on vain tarinassa sivuosassa. Harley näkee hänet kiilana, Jokeri taas elämänsä tarkoituksena. Batman itse taas tuntee molemmat arkkivihollisensa niin hyvin, että osaa pelata näiden heikkouksilla ja luonteen vioilla.

Mad Love 2

Batman saa Jokerin käämit palamaan. Kerrankin näin päin.

Televisiosarjan jakson tavoin tietty status quo palaa lopussa, mikä on parisuhdeväkivallan kuvauksessa erittäin häiritsevää. Kaikesta huolimatta Jokeri saa aina Batmaniltä köniinsä, Harley antaa aina itse saamansa iskut anteeksi, ja seuraava suunnitelma voi olla Yön ritarin loppu.

Jäljeltään tarina miellyttää silmää huomattavasti enemmän kuin steroidipumpatut poseeraukset, joista Batman-tarinat usein kärsivät. Sitä voi siis suositella huoletta kenelle vain, joita DC:n arkkityyppiset supersankarihahmot vähääkään kiinnostavat.

Tietoja Paavo Ihalainen

Palaute, huomiot ja parannusehdotukset osoitteeseen paavo.ihalainen(at) elitisti.net
Kategoria(t): American, DC, Hall of Fame, Ihmissuhteet, Komedia, Mainstream, rakkaus, rikos, Sarjakuvat, Supersankarit Avainsana(t): , , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

3 vastausta artikkeliin: Timm & Dini: Batman – Mad Love

  1. Paluuviite: Cooke: The Hunter | Ahvenaario

  2. Paluuviite: Teräsmiehen supereimmat sarjat | Ahvenaario

  3. Paluuviite: Kyttäruutu: Top 10, Powers ja Gotham Central | Ahvenaario

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s