Hyvää Pride-viikkoa! Piti hieman pohtia, minkä LGBTI-aiheiden sarjakuvan voisi esitellä viikon kunniaksi, mutta lopulta päädyin turvalliseen perusvalintaan: Alison Bechdelin Hautuukoti (Fun Home) kun on kiistatta noussut jo sarjakuvan perusklassikoksi.
Kyseessä on siis Lepakkoelämää-stripistä muistettavan taiteilijan omaelämäkerrallinen muistelmateos, jossa hän käy läpi lapsuus- ja nuoruusvuosiaan sekä erityisesti suhdettaan isäänsä. Siinä mielessä alaotsikko Tragikoominen perheeni on hieman liioittelua – Bechdelin sisaruksista ei opita juuri mitään, ja äitisuhdettakin taiteilija käsitteli tarkemmin myöhemmin ilmestyneessä semi-jatko-osassa Äideistä parhain.
Toisaalta teos ei pyrikään olevan muuta kuin objektiivinen näkökulma ennemmin kuin hahmokuvaus. Alisonin isä, Bruce Allen Bechdel, on kivikasvoinen, arvoituksellinen ja raskasta taakkaa olevan kaltainen läpi koko kirjan. Bechdel arvuuttelee hänen ajatuksiaan, intohimojaan ja tekojaan, mutta jättää lopulta lukijallekin mahdollisuuden täyttää aukot itse.
Ensimmäisessä luvussa isän kohtalo tipautetaan lukijan niskaan näin huolettoman oloisesti.
Alison vietti lapsuutensa pienessä kyläpahasessa, jonka hautuutoimiston isälle oli jätetty perintönä. Hautuukodin pitämistä enemmän isä rakasti sisustusta, arkkitehtuuria ja aivan erityisesti kirjallisuutta, jonka vihjataan antaneen hänelle kanavan suunnata sisällä vellovia tunteitaan, joita hän ei koskaan oikeastaan purkanut perheelleen. Samaan aikaan, kun opiskeluikäiselle Alisonille alkaa valjeta hänen seksuaalinen suuntautumisensa, paljastuu myös, että isä on itse ollut kaapissa värjöttelevä homoseksuaali koko ajan.
Kirjallisuus on myös Alisonille purkaa monia ristiriitaisia ja hankalia tunteistaan tapahtuneesta. Ei-suoraviivainen rakenne lainaa klasikkoteoksista ja myös Joycen, Proustin, Camus´n ja muiden monitasoisten mestarikirjailijoiden teoksilla on olennainen osa tarinan sisällä. Liian kuivakaksi tarina ei ylly, vaan mukana on myös huumoria, sekä mustaa että tilannepainotteista.
Piirrosjäljessä toistuu tämä monitasoisuus. Aluksi melko ilmeettömiltä ja tavanomaisilta vaikuttavat hahmot ja kasvonpiirteet paljastavat tarkemmin tutkittuina hyvin pieniä eleitä ja monimerkityksellisiä reaktioita. Mustaa viivaa korostaa kalmanvihreä korostusväri. Kuolema on olennainen osa tarinaa, ja se leijailee jokaisen ruudun läpi lukijan tajuntaan.
Bechdel on osaltaan käärmeissään isälleen siitä, ettei tämä voinut olla avoimempi ja kyennyt keskustelemaan ongelmistaan. Toisaalta hän muistaa häntä myös lämmöllä ja rakkaudella, havaiten, että jakaa tämän kanssa lopulta paljon enemmän kuin olisi arvannutkaan. Isien synnit saattavat periytyä, mutta on seuraavan polven velvollisuus osata ottaa niistä oppia ja järjestellä omat asiansa paremmin.
Ahvenaario 