Piko & Fantasio: Taistelu perinnöstä

taistelu1

Pikon ja Fantasion seikkailuita tulvii työpöydälleni rohmittuani albumeita nettihuutokaupasta. Parasta hieman purkaa niitä kirjoittamalla juttua. Suomessahan belgisarjakuvan ikonis ei, toiseksi tunn – tuttu parivaljakko tavattiin ensi kertaa jo ammoisissa Zoom– ja Non Stop-sarjakuvalehdissä 70-luvun alkupuolella, joita nykyään sarjakuvaharrastajien naavaparrat muistelevat kaihon kyynel silmäkulmassa.

piko_ja_fantasio-01Vuonna 1987 Semic-kustantamo alkoi julkaista seikkailuja, aloittaen itseoikeutetusti André Franquinin tarinoista. Franquin (1924-1997) oli Pikolle ja Fantasiolle hieman kuin Carl Barks Aku Ankalle. Yksioikoisissa seikkailusarjoissa seikkaillut pikkolopoiko Piko ja hänen boheemi keksijäystävänsä Fantasio saivat hänen myötään lisää lihaa luidensa ympärille, ja koko joukon sivuhahmoja kansoittamaan heidän maailmaansa. Molemmat sarjakuvantekijät vielä tehtailivat sarjojaan tahoillaan suurin piirtein samoihin aikoihin.

Myöhemmät pikontekijät ovat aina olleet jollakin tavalla velkaa Franquinin antamalle esikuvalle. Kuten Barksilla, myös Franquinin keskeisiin tarinoihin on syntynyt myös yllin kyllin jatko-osia myöhemmin muiden toimesta. Tekijä osasi myös itse rakentaa jo olemassaolevien pohjien päälle, luoden jatkumoita albumista toiseen. Monen myöhemmin keskeiseksi kehittyväm tapahtumasarjan alku juontaa juuri Taistelu perinnöstä -albumiin,joka ilmesti ranskaksi alun perin 1952. Se on itseoikeutetusti ollut myös suomalaisen julkaisusarjan avausjakso.

taistelu4

Fantasio työn touhussa. Ensimmäisen suomalaispainoksen värit ja tekstaus jättävät toivomisen varaa.

Itse albumi on vielä varsin episodimainen – pari sitä ennen julkaistua, Franquinin ensimmäistä albumia sisälsi koosteen lyhyemmistä tarinoista. Taistelussa perinnöstä Fantasion setä on menehtynyt, ja notaari lukee testamentista, että hän luovuttaa perintönsä sille veljenpojalle, joka voittaa kolme osakilpailua.Vastakkain asettuvat siis boheemi tyhjäntoimittaja Santafio ja boheemi (mutta intomielisempi) toimittaja Fantasio. Pantomiimipahiksen viiksillä varustettu Santafio on toki valmis sabotoimaan serkkunsa edesottamuksia oman voittonsa varmistamiseksi.

 

Albumi myös valaisee hyvin keskeisiä asioita, jotka Franquinia sarjakuvassa tuossa vaiheessa kiehtoivat. Osakilpailut käsittävät mielikuvituksellisten keksintöjen luomisen, kilpa-autoilun osakilpailuvoiton, ja Palombian sademetsistä erikoisen eläimen löytämisen. Keksinnöt, autot ja kolonialismi voisivat olla 50-luvun Franquinin kolme kulmakiveä muutenkin.

Franquin antaa tilanteiden kehittyä rauhassa, antaen tilaa irtovitseille ja fyysiselle komedialle. Kuitenkin parhaimmillaan tikoissa tilanteissa on yllin kyllin vaaran ja jännityksen tunnetta.

taistelu2

Painavemmat ruudut on sijoitettu vasemmalle, ruuduissa 6 ja 8 on hengitystilaa. Tämä avittaa lukusuuntaa ja tekee jännittävän sivun. Näin nokkelaa on hyvä sarjakuvakerronta.

 

Piirtäjän notkea, kineettinen viiva, ja kyky täyttää kokokuvin kuvatut ruutunsa täyteen informaatiota ovat hyvässä käytössä. Täytyy ihastella, kuinka vaivattoman oloiselta tarinointi näyttää. Sivut eivät ole lainkaan täyteen ahdetun oloisia, vaikka ruudut vilisevät pieniä yksityiskohtia.

taistelu5

Santafion hahmosta kertoo paljon jo lyhyt vilkaisu hänen asuntoonsa. Hmmm… solmiossa on Z…

Franquin osaa hahmotella pienenkin sivuosan hahmot persoonallisiksi. Itse Piko on vähän tyhjempi taulu, tuohon aikaan hän on lisäksi vielä selvästi Fantasiota nuorempi. Myöhemmin hahmojen pituusero tasaantui.

Etenkin Palombian valtioon sijoittuva loppujakso on merkittävä avaus Pikon ja Fantasion seikkailuille. Franquin esittelee siellä Marsupilamin hahmon, harvinaisen eläimen, joka osaa valtavan paljon erilaisia asioita. Sympaattinen eläinsankari kiintyy sankarikaksikkoon niin, että seuraa näitä kaikkialle.

taistelu3

Lopussa Franquin selostaa tapahtumia luonto-ohjelman juontajan tavoin. Marsupilamin tulevat seikkailut taitavat olla jo mielessä.

Ovelasti Franquin tuntuu laittavan verkkoja vesille jo Marsupilamia koskevaan seuraavaan seikkailuun sekä myös Santafion suhtautuminen viidakkoympäristöön saa arvuuttelemaan pahiksen todellisia päänliikkeitä, joita Franquin tuli myöhemmin avaamaan enemmän.

Kun nyt olen selaillut läpi vuosien jälkeen muutamia Franquinin Pikoja ja Fantasioita, olen ollut moneen vanhempaan tarinaan jopa hieman pettynyt – ne ovat olleet odottamaani yksioikoisempia ja hölmömpiä. Pidän Franquinia Hergén tasoisena seikkailuntekijänä (ja eräänä franco-belgialaisen koulukunnan taitavimmista piirtäjistä), joten on sääli, ettei kaikki hänen tuotantonsa ollut niin kivenkovaa kuin muistin. Tosin, eivätpä kaikki Tintitkään nykypäivän silmin aivan loisteliaita ole. Taistelu perinnöstä on kuitenkin poikkeus – se on juuri niin hyvä, kuin muistinkin.

Mainokset

Tietoja Paavo Ihalainen

Palaute, huomiot ja parannusehdotukset osoitteeseen paavo.ihalainen(at) elitisti.net
Kategoria(t): belgium, Hall of Fame, Huumori, Komedia, Mainstream, Piko ja Fantasio, Sarjakuvat, seikkailu Avainsana(t): , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 vastausta artikkeliin: Piko & Fantasio: Taistelu perinnöstä

  1. Paluuviite: Piko ja Fantasio: Marsupilamin raivo | Ahvenaario

  2. Paluuviite: Goscinny & Uderzo: Joonatan Pistooli | Ahvenaario

  3. Paluuviite: Piko & Fantasio -joulukalentari: Luukku 3 | Ahvenaario

  4. Paluuviite: Piko & Fantasio -joulukalenteri: Luukku 5 | Ahvenaario

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s